Viime kevään pudotuspeleissä Ilves ja KalPa laittoivat aktiivisella karvauksella Tapparan suomeksi sanottuna liriin. Mestaruus tuli ja kaikki olivat tyytyväisiä, mutta silti Tapolan ja Rautakorven aivoriihi tuli kesän aikana siihen lopputulemaan, että viisi finaalipaikkaa tuonut konsepti on päivitettävä lisäpalikalla sellaiseen iskuun ettei joukkuetta pelata ulos kevään 18 puolivälierissä samalla tyylillä missä Kivi ja Virta olivat vuotta aiemmin onnistua.
Runkosarja on edennyt pitkälle ja Tappara on vankasti sijalla 3 kun vielä 15 peliä on pelaamatta. Tämä olisi kelvannut hyvin joskus, mutta runkosarjavoiton jälkeisellä kaudella näitäkin pelejä seurataan tarkemmalla silmällä. Syytösten mukaan Tappara pelaa liikaa pystyyn ja liian vähän viiveellä, mutta mikä oli se tapa millä Ilves ja KalPa laittoivat meidät selkä seinää vasten vajaa vuosi takaperin? Se oli se kun viivelähtöön maalin taakse pysähtynyt pakki oli vastustajan karvauksen edessä neuvoton, eikä yhdessä hyökkääminen edennyt alkua pidemmälle.
En minäkään tykkää tämän kauden runkosarjaesityksistä tähän saakka, mutta muutamissa peleissä on nähty että tämä joukkue osaa pelata viivelähdöillä ja saa kaivettua vanhan pelitavan esiin kun on sen paikka. Nyt on hieno mahdollisuus treenata nopeita lähtöjä ja taistelukiekkoa, kuten viime vuodet ovat näyttäneet niin näitä tarvitaan kun pleijarit alkavat. Tässä treenissä on sekin hyvä puoli että Tapparan pelaamiseen ei pääse niin helposti kiinni videoiden avulla, kun pelitapamuutos pystytään oikeasti tekemään pelien välillä.
Kun on viitenä keväänä peräkkäin oltu finaaleissa, niin asioita on vaan pakko tehdä vähän eri tavalla että on mahdollista saavuttaa se kuudeskin kerta. Tästä kaikki pisteet Jukalle ja valmennustiimille, kävi kevään mittaan loppujen lopuksi miten kävi.