Näin varmasti on mutta voittavan hyökkäyspelin hakemisessa ollaan takamatkalla. Ykköskenttävertailut hävitään selvästi, pelinopeudesss (Kärpät) tai pelikovuudessa (Tps) on on merkityävä ero. Yv. ei tuota ja jatkuvat uhkat puuttuvat.
Pelissä on kaksi päämoodia: rakenteeltaan epäselvä ’pystysuunnan peli’ ja peruspeli, joka on lähellä viimekauden peliä.
Tästä samaa mieltä, mutta aikaa on. Mikäli saadaan ykköseen hyvän peliälyn omaava sentteri niin ei hävitä sitäkään. Kuusela on alkanut olemaan jo lähellä omaa tasoaan ja uskon Zaborskyn tulevan myös, jos ja kun tuohon tulee hyvän ja nopean peliälyn omaava sentteri.
Hmm, hassu tilanne kun kahta kärkivastustajaa vastaan hävittyjen pelien jälkeen ei edes vituta. JYPiä vastaan hävityn CHL-matsin jälkeen vitutti enemmän.
Haluan vain nähdä parempaa.
Vaikka ollaankin kolmansina niin minä ainakin olen melko pettynyt Tapparan nykyiseen peli-ilmeeseen ja -tapaan. Tuolla materiaalilla pitäisi kaiken järjen mukaan pystyä parempaan, paljon parempaan. Ketjujen (varsinkin tulosyksikköjen 1 ja 2) kemiat eivät vaan yksinkertaisesti toimi sillä tavalla kuin niiden tulisi. Hyökkäykset ovat lähes järjestäin kiekko päätyyn ja nurkkiin nysväämään. Syöttökuviot joilla ylitetään kenttä puuttuvat tyystin, kiekkohan tykkää, että sitä liikutellaan lavasta toiseen. Ylivoimissa sama ongelma, höylätään samaa “triangelia”, mielikuvitus ja yllättävät ja ennen kaikkea nopeat ratkaisut huutavat poissaolollaan.
No, nythän on vasta marraskuu ja paljon voi tapahtua positiivisia asioita ennen kuin ne oikeat pelit alkavat, mutta se on selvä, että tarvimme ehdottomasti todelliseen pelin rakenteluun kykenevän sentterin ja mielellään pian!
Tuo on pakko olla valmennettua. Erinomainen putki ja nyt on palattu siihen alkukauden taistelulätkään takaisin, jossa pelaajille ainoa vaihtoehto on päätykiekko. En ymmärrä eikö se alkukausi antanut riittävästi näyttöä siitä, että kiekollisesti lahjakasta joukkuetta ei kannata valmentamaa täysin kiekottomaan peliin, mutta ilmeisesti näyttö ei kuitenkaan riittänyt, koska nyt tavoitellaan taas kiekotonta peliä.
Se on hälyttävää, paljonko esim. TPS saa pitää kiekkoa Tapparaa vastaan. Puolustaminen on seurailua; eilen koko pelin Tapparalla oli vaikeaa tulla TPS:n alueelle pelaamaan ja hyökkääminen oli väkinäistä puskemista. TPS toi useita kertoja kiekon sisään Tapparan alueelle kuljettamalla ja kukaan ei vaikuttanut välittävän. Tapparaakin on usein syytelty kuskailusta, mutta TPS kuskaili vielä enemmän. Ja kukaan ei estänyt.
4 pelaajaa seisoo vieressä, kukaan ei mene iholle vaan annetaan kuskata kiekko sisään. Tappara puolusti eilen kaukaa; ei menty ennen pelin puolta väliä kiinni vastukseen. Kun ei mene kiinni niin seurailuksihan se menee. Tänään uusi mahis, mutta lähtökohta on se, että puolustetaan sieltä iholta.
Tunnelman kevennyksenä Pasi Rautiaisen visioita:
Tällä hetkellä ollan vähän perässä kärkijoukkkueita oikeestaan joka osa-alueella. Maalivahtipelissä Setänen/Vehviläinen ottivat ne parit haamukopit enemmän ratkaisuhetkillä(ei nyt mitään isoa eroa, mutta ei ainakaan mitään etua ole meidän suuntaankaan), puolustus meillä nukahti muutamaan otteeseen molemmissa kärkipeleissä, hyökkäyspelissä jäätiin piirun verran molempia jälkeen. Meillä kärkipelaajiksi kaavaillut hyökkääjät eivät tuota sillä tasolla millä pitäisi. Iso sormi osoittaa ainakin Zaborskyn, Ojamäen suuntaa sekä jo poistuneeseen Kärkeen, tästä syystä puuttuu yksi sentteri.
Ylivoimalla vastustajat sai tulosta, meillä on vähän tehotonta siirtelyä, alueelle kiekon saaminen ja rauhoittaminen kestää myös toisinaan.
Tämä siis nyt kärjijoukkueita vastaan, on otettu muutaman viikon sisään kuokkaan Jypiltä, Kärpiltä sekä TPS:lta. Meidän voittoputki oli vähän fuulaa, koska siinä pelattiin kaikenmaailman Jukureita, Ilveksiä yms vastaan.
Kausi on vasta puolessa välissä about, joten on tässä aikaa vielä. Mutta haisee maksimissaan hopealta taas. Lisäksi tosissaan Zaborskyn, Ojamäen, Lehtosen, Rantakarin ja kumppaneiden pitää alkaa pelata omalla tasollaan. Kertoo jotain, että Rautakorpi ei saa kaikkea irti miehistöstään kun pakeista vakuuttavin on puolustava puolustaja Vittasmäki ja senttereistä puolustava sentteri Jasu. Eikö hyökkäävämmät pelaajat saa pelata vahvuuksillaan?
Vaihteeksi en kommentoi itse mitään, mutta @Linden_16 ylläoleva pohdinta on erinomainen. Erityisesti tämä kysymys on itselläkin tullut mieleen:
Pitkälti samaa mieltä. Mutta oishan se finaalipaikkakin kova saavutus, kun mainitsit että “hopeaa maksimissaan”. Sinne on tietty vielä aivan helvetin pitkä matka, mutta ei kai finaalipaikka kauhea epäonnistuminen voi olla. Vituttaahan se tappion hetkellä, mutta pahempi se on tippua esim. puolivälierissä. No, joo turhaa spekulointia näin marraskuussa. Toivottavasti joukkue saa etenkin hyökkäyspelin paranemaan. Silti näinkin vajavaisella hyökkäyspelillä saatiin ihan mukavasti maalipaikkoja. Tällä hetkellä tarvitaan liikaa töitä yhteen maaliin.
Niin hyökkää kuin puolustaa. Tappara haluaa taas pelata paljon nopeasti ja viisikot ei pysy kasassa. Tämän seurauksena kolisi eilen Tepsin toinen maali omiin.
Niin heikkoa joukkuetta ei Liigasta löydy, joka ei osaisi puolustaa noita nopeita hyökkäyksiä ja pitkiä avauksia pois. Ne päättyy järjestäen huonoihin päätykiekkoihin tai siihen, että vastustaja kääntää keskialueelta tasavoimaisen tai ylivoimaisen hyökkäyksen, koska hyökkääjien ja puolustajien etäisyydet on isot.
On muuten rehellistä puhetta Rautiaiselta ja asia on tismalleen noin myös kiekossa. Eli ei mikään kevennys, vaan silkkaa asiaa.
Hyvä viesti ja mistä kaikki saa alkunsa. Valmennuksesta. Ei voi olla sattumaa, että kukaan uusista ei ole onnistunut, eikä kehittynyt yhtään sekä esim Kemiläisen taso laskenut kuin lehmän häntä.
Välillä pelejä voittaa ja häviää, se on ihan normaalia. Mutta nähdäkseni Tepsi hallitsi eilen kiekkoa Tapparaa selvästi enemmän varsinkin ensimmäiset kaksi erää. Tuo ei ole kovin hyvä asia. Tuo ei ole voittavaa jääkiekkoa tuollaisenaan. Kolmas erä oli jo lähellä voittavaa jääkiekkoa.
On todella mielenkiintoista seurata miten tämä kausi kehittyy ja päättyy. Silloin voi vasta tehdä lopullisen arvion. Mutta joku erikoinen leikki on Rautakorvella käynnissä pelitavallisesti.
Rautiaisella on painavaa asiaa mutta hän on niin koominen kun on vihainen.
Boldattuun: jotenkin mun ajatukset palaavat aina ameebaan, josta Rautakorpi puhui ennen kauden alkua.
Tuosta pelin kehittymisestä ja etenemisestä aika harva pystyy sanoon kummempaa, ainakaan värilasit päässä ja kiihko pahimmillaan, kun esim. viikon takainen HPK-voitto on jäänyt unholaan parin tappion jälkeen. Sitten pitäisi muistella vielä kauempia pelejä ja peliesityksiä, niin eihän niitä yksinkertaisesti voi kukaan muistaa katsomatta pelejä uudelleen, mutta kenellä helvetillä nyt sellaiseen on aikaa.
Luonnollisesti eletään hetkessä ja annetaan raippaa häviön jälkeen, kun ei oikein muutakaan osata ja on paha mieli. Kun menee hyvin ei nähdä puuta metsältä. Vasta jälkikäteen tajuaa, että “hei, mehän voitettiin 10 putkeen”. Mutta sillä ei ole väliä, koska Tammerkoskessa on vettä virrannut, häviämisen pelko irvistelee takaraivossa ja viime kaudella kaikki hoidettiin paremmin. Oli peli-ilo ylimmillään, peluutus aivan kympin arvoinen, kentälliset tiiviitä kuin timantti, yksilöt NHL-tasoa ja pelitapa kuin itsensä pääjääkiekkojumalan kynästä.
Mutta niinhän se menee, olet juuri niin hyvä kuin edellinen pelisi.
Jos noita Rautakorven horinoita haluaa lukea, ne löytyy tämän linkin takaa @pieni_m viestistä syyskuun alusta.
Kuinka hyviä ne muut oikein on, kun Suomen menestynein jääkiekkojoukkue sivuaa historian parasta voittopelien putkea ja ollaan silti vasta kolmantena.
Liigan taso on noussut hurjasti?
Jossain vaiheessa ihmettelin kaverille Rautakorven peluutusta/ajatusmaailmaa ja vastaus oli:
“Tiijjä kuule mitä hienouksia Rautakorpi harjoittaa kaikkien silmien alla ja kukaan ei tajua niistä… .)”
Puolustajien pelaaminen ihmetyttää välillä aika paljon. Tuntuu, että pakit lähtevät useasti pakittamaan kohti keskialuetta, vaikka heillä olisi mahdollisuus pitää paine alueella pysymällä siniselle ja lyömällä kiekkoa päätyyn. Sellaista rautakorpelaista yliseiftausta, että vihollinen ei vahingossakaan pääse ylivoimahyökkäykseen.
Toinen juttu on sitten tuo arpominen vetopaikkojen kanssa. Jostain kumman syystä sen vedon kanssa aletaan jahkaamaan ja lopulta edessä on semmoinen rypäs miehiä, että yksi kuti tuhannesta menee siitä massan lävitse. Lisäksi mikä fetissi pakeilla on laukoa sitä kiekkoa sieltä sinisen ihan perimmäisestä kulmasta, jossa tekee tiukkaa tilan puutteen takia saada edes vetoa viritettyä, kun laita tulee vastaan? Muutama askel keskemmälle kiitos ja sieltä eilisen Tallinderin paikalta enenmmän vetoja, niin kulma maalia kohti on paljon parempi maaliin menon kannalta.
Kuuluuko rautakorpelaiseen yliseiftaamiseen pakin nousut viivasta kohti maalia? Eilen niitä nähtiin kaksi kpl ja kahdesti pakki lähti hyökkäyskulmaan. Nämä 5-5 pelissä.
Eli pakkien nousut viivasta ei sittenkään taida olla kiellettyjä. Tai sitten joukkue on kuriton. 
En ottanut tuohon millään tavalla kantaa. Jos irtokiekko on tulossa sinisen kulmaa kohti ja vastustajan pelaaja on siihen luistelemassa, vaikka Tapparan pakki kerkeäisi siihen ensiksi, niin väitän, että yhdeksän kertaa kymmenestä vastustaja saa kiekon pakin huidellessa kohti omaa päätä.
Nuo pakkien nousut ovat tapahtuneet mielestäni joka kerta sillain, että kiekko on ollut jo Tapparan hallussa, eikä vapaana alueella.
Pakin siniseltä vastaan tulo irtokiekkoon vaatii hyvää pelin lukua. On syytä keretä siihen kiekkoon sillä takaiskumaali voi isolla todennäköisyydellä realisoitua joko vastaiskusta tai pakin aiheuttamasta alivoimasta.