Samoilla linjoilla. Mielestäni odotukset eivät ehkä ole aina realistisia. Sarjataulukon sijalla 3 ja paniikki päällä.
On totta, että pelin toteuma ei ol ollut aina viihdyttävää. Edelleen vertaan Tapolan aikaan: Tapola aikanaan ilmoitti, että pelin iso runko ei tule muuttumaan, vaan ajaa omaa nyanssiaan sisään. Tulos: syksy tappiosta tappioon, vaikka rungollisesti pelaajat oli samoja. Fanit halus pään vadilla. Pienet epäonnistuneet asiat sai pelaajat näyttämään haluttomilta ja paikoille ei päästy. Tapola työsti joukkueen kanssa asiat kuntoon ja loppu on historiaa.
Toka Tapolan kausi meinasi olla kuin satukirjasta kunnes… Vaikeuksitta koko kauden pelannut joukkue ei meinannut löytää tappajan vaistojaan pleijareien alussa. Naapuri pisti meidät tiukille ja fanit oli erottamssa Tapolaa joukkueen herättämiseksi. Pienestä oli asiat kiinni, mutta… taas kirjoitettiin historiaa.
Miettikää, kuinka paljon Tapparalta on lähtenyt yksilötaitoa pois: Lajunen, Haapala, Savinainen, Bonsaksen, Parlett, Mäntylä. Toissakaudelta on erikseen mainittava vielä Laine. Nämä kaikki olivat sellaisia pelaajia (varsinkin hyökkäyspäässä työskentelevät), jotka pystyivät kääntämään pelejä omalla yksilötaidollaan. Siis sellaisiakin pelejä, joissa peli ei kulkenut, mutta yksittäinen hyvä suoritus saattoi olla juuri se tärkeä maali. Silloin saattaa faneille syntyä illuusio siitä, että pli olisi sisällöillisesti paremmassa jamassa kuin onkaan.
On meille tulopuolelllakin tullut kovia nimiä, mutta etupäässä kovimmat nimet ovat puolustuspäähän. Hyökkäykseen ollaan hankinttu “lupaavia aihioita”. Unelmamaailmassa aihiot lunastavat paikkansa heti, todellisuudessa näin ei aina käy. Miksi ei? Se on monen tekijän summa. Joku pelaaja onnistuu toisaalla, ei meillä. Jollakin kestää kauemmin saada selkärankaan uudet tavat toimia ja/ tai löytää yhteisen sävelen omaava koostumus.
Peli puuroutuu ajoittain (jaksoittain) hyökkäysalueella kyllä. Tiettyjä “profiilipelaajia” on tällöin vaikea pelin sisältä löytää. Silti uskon, että valmennus havaitsee täysin samat asiat ja tietää, missä mennään. Kukaan ei häviä tahallaan koskaan, mutta pelin aukeamista ei voi pakottaa. Uskon vakaasti, että hyvä tästä vielä tulee.
Edelleen palaan siihen, mitä kauden alla kirjoitin. Mestaruuden voi voittaa vain yksi. Se on tavoite (realistinen sellainen) useammalla joukkueella. Kukaan sitä meille ei ole luvannut eikä sanonut, että se olisi helppoa. Mestaruus tulee vain, jos peli kulkee ja jopa se onni on myötä. Jos kannua Tampereella Tapparan toimesta syksyllä nostellaan, kukaan ei muista syksyn vaikeuksia.
Itse kehottaisin ottamaan rauhassa. Jos tuntuu, että tappiot tuo vanhan kunnon kiekkupepun esiin, voi olla myös aiheellista katsoa itseään peilistä. Tää on vaan hokia. Istu alas, hengähdä hetki ja lue vaikka runoja. Kyllä se siitä.
Jaxuhalit vaan kaikille!