Ei ne Kärppien ja Tepsin perusmöttöset ole sen kummempia. Ei noita kiekkoja menetetty Tanus-Nättinen-osastolle tänään, joten ei kai kannata verrata siihen, että Rantakari heittäisi jollekin Bertrandille lättyä takatolpalle.
No, pariin virheeseen on helppo tarttua, kun ne paistaa sieltä kliinisestä suorituksesta läpi. Minusta sillain pärjää pitkässä juoksussa, kun kaveri ei saa pelaamalla maalipaikkoja.
Tuo on varmaan se oikea määritelmä. Itse olen tähän saakka laskenut ykkösektoriin tuon määritelmän perusteella kakkossektorinkin laukauksia jostain tuosta kohtaa missä on numero 2 ja siitä vähän alempaa.
Laukaisukartta on kyllä ehkä tärkein ja helpoin asia katsoa miten peli on mennyt tilastojen mukaan. Tosin sekään ei läheskään kaikkea kerro, jos ei ole peliä ja tilanteita nähnyt.
Kevennyksenä: Laineelle kolmossektorikin on ykkössektorin maalipaikka ja Zaborskylle nelossektori.
Sandellin mukaan Tapparan keskialueen yli pääsee aiempaa helpommin, mutta ykkössektoriin on vaikea päästä:
“Mutta kaikki kunnia Tapparalle, ne puolustaa tosi hyvin, vaikka siitä keskialueen yli ehkä vähän helpommin pääseekin. Aika vaikea sinne ykkössektoriin on päästä.”
Mielenkiintosia pelejä Tapparalla tulossa, kun kärkijoukkueita tulee perätysten vastaan.
Tepsiä vastaan Tappara on ollut vaikeuksissa. Viime pelissä Tepsi kykeni pitämään hyvin kiekkoa Hakametsässä ja puolusti hyvin keskialuetta. Enemmän pitäisi Tapparan pystyä pysymään kiekossa.
Jypiä vastaan Tappara on puolustanut aika heikosti. Ihmeellisiä maaleja on Jyp päässyt tekemään monessa pelissä. Huolimatonta hyökkäämistä ja Jyp iskenyt vastaiskuista.
Ylipäänsä Tappara on ollut aika huolimaton näitä kärkijoukkueita vastaan. Vähän sellainen tylyys puuttunut.
Kyllä siellä näytettäisiin jälleen tiedetyn, että tässä eletään runkosarjan ratkaisun hetkiä seuraavat reilu kuukauden päivät. Nyt on jalka terävänä ja peli varmana ottamaan hyvät asetelmat kevääseen.
Katselin tässä pelin tallenteena. Pystyi paremmin seuraamaan eri juttuja, kun tiesin tuloksen eikä jännittänyt. Hyvä ja vauhdikas peli. Tapparan pelistähän on täälläkin sanottu, että on palattu enempi viime vuotiseen ja “hitaampaan” peliin. Minusta peli on melko tyystin erilaista nimenomaan avaamisen suhteen. Jos vaan mahdollista, niin viivelähtöjä ei juurikaan näy.
Ei todella viljellä viivelähtöjä, mutta vaatii edelleen huippulaadukkaan vastustajan, jotta toimii. Kärpätkin karvaa ja paineistaa koko viisikon voimin, joten tuota vastaan tuo nopeasti pois pelaaminen toimii erinomaisesti. Kärpät ei juurikaan trappaa, enemmänkin sellainen laskeva tiivis viisikko, joka hakee aktiviista yhtä iskua ja siitä vastahyökkäystä. Ei Kärpätkään hae viivelähtöjä, jos peli ei sitä kutsu luokseen.
Tämä on hyvää peliä, mutta edelleen vastustajalla on ihan valtava merkitys. Jos nyt karkeasti sanon niin top 4:n ulkopuolella lähes kaikki joukkueet trappaavat ja ensimmäinen karvaaja ei lähde jahtaamaan ollenkaan. Sellaista pelaamista vastaan on itsemurha lähteä nopeasti. Eli hyvään tanssiin tarvitaan sellainen partneri, joka uskaltaa tanssia.
Jos yltyy kehumaan vastustajaa niin Kärpät pelaa selvästi paremmin toiseen aaltoon kuin Tappara eli viisikon alimmat pelaajat tukevat nopeammin. Tapparalla nuo tilanteet ajautuu ohi, kun syöttöpaikka menee kiinni ja joudutaan jatkamaan kuskaamista päätyyn, kun vastaavasti ekassa erässä Kärpät pelasi tukuttuin hyviä paikkoja toiseen aaltoon ja sinne toiseen aaltoon noustiin rivakasti mukaan. Siitä tuli ylivoimatilanne välittämästi meidän siniviivan yläpuolelle ja todella nopeasti - tällaisia Tappara ei oo pystynyt pelaamaan koko kaudella.
Erityisesti Järvisen Jan-Mikael on oikein spesialisti kuljettamaan kiekon syöttöpaikan ohi eli pakit eivät ehdi Miksan luisteluun mukaan. Peltola on Tapparan ainoa pelaaja, joka on mielestäni todella hyvä löytämään toisen aallon vetopaikkoja jengille. Muitakin olis hyvä löytää. Kuusela on perinteisesti ollut tässä hyvä, mutta viime aikoina on ollut peli vaikeaa - syytän osittain Jasua.
Tapparan pelitavassa näkyy edelleen ja vahvasti Rautakorven perinteiset tunnusmerkit: kliinisyys ja riskittömyys. Tämä heijastuu juuri pyrkimyksinä rakennella paikkoja enemmän päädyn ja kulman kautta kuin viivasta tai suorasta luistelusta. Tämä taisi olla myös yksi juttu, joka otti nuoria viime vuonna U20-kisoissa päähän; tuttu preferenssi kuitenkin valmentajalle. Viivapelaamisen suhteen Rautakorpi on selkeästi antanut pelaajille siimaa, koska nyt sieltä kyllä lähdetään ja rivakasti nousemaan, jos paikka sen sallii.
Karjalaisen Jere on minusta tässä melko hyvä. Muutenkin juuri Rauhalan ketju toteuttaa liikkeellään hyvin noita nopeita lähtöjä. Jasun ketjulla on myös hyvä liike, vaikka Juhanin kiekollinen peli ei hienouksia usein tarjoakaan. Ilvestä vastaan muuten Kuusela ja Karjalainen pelasivat ekassa erässä hyvät paikat toiseen aaltoon.
Massi Järvisen ketjulla nopeat hyökkäykset ovat nähdäkseni harvinaisimpia. Siinä ketjussa Nurmen liike ei tunnu soveltuvan tähän pelitapaan ja Massi on myös hivenen verkkainen. Ehkä juuri tästä syystä Rautakorpi peluuttaakin Jasua M.Järvistä enemmän?
2 tykkäystä
ProTappara
(Tamminiemessä, mutta ei jakamassa pesää.)
1266
Sama. Juuri sain pelin katsomisen päätökseen. Onhan tuo nyt aikalailla eri peliä kuin viime kausina sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Se, mikä keskialueen puolustuksen tiiviydessä on hävitty, (toivottavasti) voitetaan kääntöjen nopeudessa.
Yksi juttu mitä silti ihmettelen, on pitkien hyökkäysten vähäisyys tällä kaudella ylipäätään, vaikka nyt toisessa erässä joitain myllytyksiä vähän olikin. Aiemmilla kausilla ne ovat muistaakseni osoittautuneet aika tehokkaiksi mehunpoistajiksi vastustajasta. Vaikea kuvitella, että ne olisivat nykyisen(kään) pelikirjan vastaisia. Ehkä vastustajat pelaavat jotenkin eri tavalla, eikä niitä ole niin helppo tehdä, mene tiedä.
Tapparalla oli huikea lokakuu. Vain 6 pinnaa menetettiin, olihan se.
Mutta, mutta joulukuussa on menetetty vasta 5 pinnaa. Toki yksi peli on vielä jäljellä, mutta kuitenkin. Miettikääpä tämä päivä sitä.
Rauhalan Otto hakee ajoittain todella klassisesti kakkosaaltoa tuoden ensin kiekon niskakyrmyssä hyökkäysalueelle.
Miksa Järvisen kakkosaallon haku lienee jo osastoa legendaarinen.
Alkukaudesta Tappara nimenomaan pelasi viivan kautta ja laukoi suorasta luistelusta. Tuollainen pelaaminen ei vaan tuottanut tarpeeksi maalipaikkoja, joten hyökkäyspeliä järkevöitettiin ja tulosta alkoi syntyä.
Itsekin kaipaan vielä enemmän pitkiä hyökkäyksiä. Edelleen näyttää hätäilyltä, kun väkisin päätetään hyökkäykset vaarattomaan laukaukseen suorasta luistelusta tai viivalaukaukseen. Aiempina menestysvuosina Tapparan tavaramerkki laukauksissa on ollut määrän korvaaminen laadulla. Tätä toivoisi lisää vaikka peli muuten olisikin nopeampaa.
Järkevöitetty on peliä - sitä ei käy kiistäminen. Kuitenkin edelleen tuolla näkyy ne perinteiset “riskittömät” elementit eli rakennetaan kulmapelistä paljon. Hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen on vielä vaiheessa, mutta nyt on löytynyt jatkumoitakin, joka on hyvä. Syöttöpeli on kuitenkin se tärkeä osa-alue.