Mistä muuten kumpuaa monilla oleva lapsenusko siihen, että peli paranisi kevääksi kuin taikasauvalla huitaistuna simsalabim?
Jos koko kausi on pelattu ilotonta puurtamista niin kyllä sillä mennään loppuun saakka.
Ainoa mitä pitää toivoa että tuollaisella antikiekolla pärjäisi.
Viihdyttävyydellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
Tässä muuten alkaa ymmärtämään Hifkin fanien huutelua brändikiekon perään.
Sitä on sentään hauska katsella vaikkei se kauhean voittavaa ole.
Vauhdikasta VIIHDETTÄ.
Oliko tämän päivän tulos oikeasti yllätys jollekulle, joka näki eilisen pelin? Jo eilen paukut loppuivat täysin, eikä ainakaan minulla ollut pienintäkään odotusta, että tänään kuin ihmeen kaupalla ilme muuttuisi. Pari viikkoa menty kovaa, niin se näkyy kaukalossa. Niin nyt kuin vähän eri tavalla sitten myöhemmin.
Sanopas se.
Itsellä on riittänyt tuota lapsenuskoa yli 40 peliä ja taas tiistaina menen katsomaan josko nyt kloksahtaisi Tapparan peli uomiinsa.
Todennäköisesti joudun taas pettymään, mutta menen silti.
Pelissä ja pelaajissa on potentiaalia ja myös aihioita. Maksimitaso on hyvä ja riittää edelleen huipulle mutta perussuoritus-minimitaso on taas heikentynyt viimekaudesta vaikka vastus onkin tiukentunut viimekaudesta. Maksimin ja minimin ero on kasvanut siis olennaisesti. Tämä ristiriita voi olla pelitavan muuttamiseen liittyvää ja valmennuksellisesti aivan hallittua. Selittyä valmennuksen rytmittymisillä ja treenijumilla. Minimitaso noussee kuitenkin kun herkistellään ja pudotuspelit ovat edessä.
Ratkaisurintaman löytyminen ja johtopelaajien heräily on aivan mahdollista.
Se mikä hieman huolestuttaa, on nimenomaan taisteluilme: ensimmäinen maali menee useimmiten vastustajalle ja ohjaa pelin kulkua+syö pelaamisesta vapautta ja rentoutta, viimehetkellä tasoitus-ja voittomaalin tekee viimekaudesta poiketen usein vastustaja, pelit valahtavat ohipeleiksi kohtuullisen usein. Johtajuus ei ole vain valmentajaan liittyvää vaan johtavien pelaajien vastuuta pitää kysyä samanaikaisesti. Pelitunne on ollut usein aika ohutta ja haurasta, peli karkaa herkästi käsistä kun tahtoa ja taistelua ei löydy.
No: luonnollinen käännekohta lähestyy ennen Olympiataukoa; jo ensi viikonlopun HIFK ottelut sanelevat suuntaa. Pelin on käytännössä alettava löytyä ennen pudotuspelejä, jotta itseluottamus ja tahto olisivat niissä voittamiseen riittävällä tasolla.
Tais loppua tänään kolmannessa erässä sekä jalka että kasetti. Eli kun laadukas joukkue tulee lepoedulla vastaan, ei ihan riitä. Toivottavasti huhut kovasta reeniviikosta pitää paikkansa. Tällöin jää se mahdollisuus että ns. tuoreena tai samalla rasituskuormalla voidaan pärjätä. Olisihan se hienoa että oltais kaikissa olosuhteissa voittavia, mutta juuri nyt ei siltä näytä. Jaksan kuitenkin uskoa vielä pelin paranemiseen.
Saadaan “kiittää” CHL-tappiota JYP:lle siitä, että ovat takana taulukossa. Kuorma on syönyt heiltä pisteitä suht reilusti aina tsämppäri-keimien jälkeen.
Näin se on. Eletään kohtapuoliin sitä aikaa, kun pitää alkaa antaa näyttöjä potentiaalista mennä pitkälle tänä keväänä. Jos mennään tällä tasolla runkosarja loppuun, niin kyllähän se kysymysmerkkejä jättää ja tuskin se peli siellä playoffeissa radikaalisti muuttuu. Toki ihmeitä on tapahtunut ennenkin.
Haluan uskoa, että ensi viikosta eteenpäin tullaan näkemään useasti kauden parasta Tapparaa.
Itselläni siitä, että se peli on keskimäärin useammin Rautakorven ja Tapolan alaisuudessa klonksahtanut ihan varoittamatta kohdilleen, kuin jäänyt klonksahtamatta.
Enimmäkseen siitä, että jos Rautakorpi on yhtäkkiä hukannut jääkiekko-osaamisensa, niin hänen esimiehenään on kahden mestaruuden Tapola. Pikkuapulaisena vielä Marko Ojanen, jonka osaamista on haluttu hyödyntää maajoukkueessakin.
Jos tuo porukka ei tiedä miten jääkiekkoa pelataan, niin kuka sitten?
Tappara pelasi itseasiassa aika heikon pelin Kerhoa vastaan, mutta siinä sattui, tapahtui ja tuli voitto. Tappara pelasi tänään selvästi paremman, joskin tylsän pelin, joka karkasi lopusta käsistä. Näin käy urheilussa joskus. Porukka tuijottaa nyt liikaa yhtä vihkoon mennyttä erää.
Edit: Jatkan vielä
Tänäänhän 2 erää voitettiin kamppailuita, pyrittiin ja päästiin sektoriin ja löydettiin jopa toista aaltoa hyökkäyksissä. Pieniä steppejä siihen suuntaan jolla niitä maaleja voisi tulla.
Eihän siinä mitään jos olisi kyse vain yhdestä huonosta erästä.
Saattaa olla vielä turhan tuoreessa muistissa edellinen kolmas erä Raumalla.
Ei siinä sitten muuta tarvitakaan niin JR:n ketju on liekeissä.
Kyllähän tuossa pelissä näkyy myös selkeästi varsinkin verrattuna viimekauteen,
miten kovia sällejä sieltä lähti pois varsinkin sitä yksilön ratkaisutaitoa. Eikä
sinne ole saatu valitettavasti lähellekkään korvaavaa porukkaa.
Savinainen ja Haapala teki kaksistaan 116 pistettä runkosarjaan…pakkohan tuon
on näkyä jossain.
Mutta olen ihan tyytyväinen jos tuolla pelitavalla ja miehistöllä pelaamaan
itsemme kolmen parhaan joukkoon runkosarjassa, sillä playoffsit on taas uusi sarja
ja siinä pelissä Rautakorpi on aika äijä valmentamaan.
Monta vuottahan on ollut sama tilanne, parhaat ovat lähteneet ulkomaille. Rautakorpi sai enemmän/kovempia korvaajia kuin Tapola, joka luotti enemmän näytönpaikkojen antamiseen “omille pojille”.
Ja sitä edeltävällä kaudella tekivät 52 pistettä runkosarjassa (pelattuja pelejä ei ollut kovin paljon vähempää). Valmennus pystyi viime kaudella ottamaan materiaalista melkein kaiken irti. Tällä kaudella olisi pitänyt edellisten kausien perusteella olla 10-20 maalin miehiä rosteri täynnä, mutta lähes kaikkien tehot ovat kadonneet. Kukaan ei ole nostanut tasoaan Haapalaisen ja Savinaisen tapaan. (No ehkä Rauhala on, ei kuitenkaan yhtä paljoa.)