Kannattaisi vetää näin kovan viikonlopun jälkeen vähän happea ennen kuin tekee Rautakorven, pelaajien tai kenenkään suhteen oikein mitään johtopäätöksiä.
Toinen asia on se, että on mielenkiintoista, kuinka esim. minulle ruvetaan tappion hetkellä huutelemaan, jos olen analysoinut pelitapaa - ihan kuin se olisi minun vikani, että joskus tulee turpaan peleissä.
Ollaan oltu monta kautta pelillisen aallon harjalla. Joskus täytyy hävitä paljon, jotta voi rakentaa uutta. Pelaajien työmäärä kyllä riittää voittamiseen - pelitapakin riittää voittamiseen. Jääkiekko ennen kaikkea itseluottamuslaji ja epäonnistuvassa joukkueessa epäonnistuu herkästi kaikki. Ihmiset on keskinäisriippuvaisia toisistaan.
Rautakorpi valmentaa kauden loppuun ja tämäkin pitää kestää. Toinen asia on se, että nyt, kun joukkue kärsii niin tukea tarvitaan enemmän kuin koskaan. Silloin, kun mikään ei onnistu niin lyttääminen ja negatiivisuus ei auta ketään onnistumaan. Ketkä fanit haluaa olla rottia, jotka hyppäävät ekana laivasta? Jos sinulla ei ole mitään positiivista annettavaa vaikeilla hetkillä niin silloin on parempi olla hiljaa. Ja EI - EN OLE ESIMERKKI, mutta pistäkää asiat oikeasti perspektiiviin.
Se alkuhöpinöistä: sitten itse asiaan. Tällä hetkellä tosiasiat kannattaa hyväksyä - onnistuvia pelaajia on liian aivan liian vähän. Valmennus ratkaisi tänään asiat oikein ja lopussa se keräsi kentälle pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan tässä hetkessä. Ei voida ajatella ensi viikon peliä JYPiä vastaan vaan juuri tätä iltaa ja esim. Zabosta ja Ojamäestä ei ole just nyt mitään apua.
Koko kentän laajudelta näkyy ongelma, jota kutsutaan sentteripulaksi. Me ei pystytä pelaamaan keskeltä ja joukkue tunnistaa asian: Kuuselan on pakko mennä auttamaan avauspelaamista keskelle - Peltolan on pakko mennä keskelle auttamaan Järvistä. Rauhalan on pakko mennä auttamaan Ojamäkeä jne. Pakitkin olivat tässä viikonlopussa ongelmissa ja erityisesti Mikkola otti monta maalia omiin, kun ei vaan jaksanut pelata loppuun asti.
Jotta tämä solmu tällä kaudella aukeaa - pelaajien on onnistuttava. Itseluottamus ei nouse mitenkään muutenkaan. Onnistumisia tulee ainoastaan pelaamalla lisää - ei mitenkään muuten. Hyökkäyspäässä esim. Ojamäellä ei ole karttaa eikä passia. Heittelee toivottomia syöttöjä maalille, joihin ei ole menijöitä. Ketään yksilöä ei voi yksinään syyttää, mutta esim. Rauhala ja Karjalainen eivät jaksa pelata kahta peliä putkeen kaksin. Sinne tarvitaan se kolmas.
Yksi ratkaisun avain voisi olla kokeilla vaihtaa Ojamäen ja Zabon paikkoja, mutta en usko sen tuovan kuin hetkellistä helpotusta. Nyt tarvitaan sentteri ja kipeästi ja se tulee sinne 1. tai 2. ketjuun pelaamaan. Ja hänen pitää pystyä tekemään raakoja pisteitä.