Kyllähän mullakin on välillä tuota folio ongelmaa päässä mutta, eikö tämä ole ensikauden pelkoja vasta lähtökohtaisesti, Tuomas Tuokkola on silloin vasta organisaation palkkalistoilla ![]()
Viidennes kaudesta on vasta pelattu, joten eihän tässä kovin paljoa ole vielä voitettu edes runkosarjan osalta, vaikka pisteitä onkin tullut reipasta tahtia ja alustavat tilanteet ovat muutenkin mukavat. Voimasuhteiden vaihteluja tullaan taatusti näkemään sarjassa talven mittaan, ja pitkä savotta on Tapparallakin edessä hyvissä asemissa pysymiseksi ja pelin kehittämiseksi läpi kauden.
Nyt kun on onnistuttu saavuttamaan ensimmäinen tappiokin, niin lienee kuitenkin mainio sauma aloittaa kaikenlainen nuriseminen. Siispä jos eli kun jostain täytyy olla jatkon osalta alkavasti huolissaan, niin yksi oiva aihe tähän voisi mielestäni olla puolustuspelaaminen koko kentän pituudelta, tai peli kahteen suuntaan suhteessa vastustajiin ja sen kehittäminen kauden mittaan.
Kotimainen, luvalla ja luvatta sanoen melko alkeellisenkin oloinen, lähinnä ylhäältä mediapositioista johdettu pelitapamoraalisaarna ja perässälaulatus on tehonnut yleisiin keskusteluihin siten, että puhe pelistä on nykyisin valtaäänin puhetta aktiivisesta, nopeasta ja mukavasta hyökkäyspelistä. Passiivisesta, peruuttelevasta ja ikävästä puolustuspelistä taas ei niin avoimesti sovi mainita, ainakaan mitään liian myönteistä. (Vaivihkaiset sivuhuomiot hyvästä keskustan puolustamisesta tai jopa tarpeellisesta träpistä voidaan joskus hyväksyä poikkeuksina pääsääntöön, mutta ne tulee lausua varovasti. Vähemmän myönteiset liiasta puolustamisesta syyttelyt suorasti tai rivien välissä taas ovat tietenkin jo suotavampia.)
Siltikin voisi väittää, että esim. Tappara ei viime kevään välieräsarjassa hävinnyt tulevalle mestarille vain tai lähinnä hyökkäyspelissä vaan ennemminkin kokonaisvaltaisesti pallopelissä. Puolustuspelin osalta vastustaja pääsi Tapparan keskialueen läpi varsin helposti, ja omalla alueella sen harjoittamia rännitenniksiä ei tahdottu saada pysähtymään, vaan niistä seurasi jäähyjä ja ajoittain paikkojakin. Tämä tietenkin söi hyökkäyspeliä, jota vastustaja lisäksi riittävästi vaikeutti omalla puolustuspelillään - paikoille pääsy oli työn takana, ja viimein ohitettavana oli luonnollisesti myös erittäin hyvä maalivahti.
Tämän kauden osalta kiinnostavaa on, mitä oppeja viime kaudesta on myös puolustuspelin osalta otettu. Miten esimerkiksi viime kevään HPK:n kaltainen joukkue aiotaan pysäyttää ja kaataa kahden suunnan viisikkopelissä. Ja koska pelkkä menneeseen reagoiminen ei riitä, niin ehkä vielä olennaisempaa on, miten näissä suhteissa pyritään tulevaa ennakoiden ylipäätään olemaan muita edellä kilpailussa.
Alkusyksyn runkosarjalle on ominaista, että pelaamista ei vielä juurikaan testata ja haasteta vastustajien tahoilta vahvan, tiiviiksi hiotun puolustuspelin kautta. Toisaalta kääntäen vähemmän hiotullakin puolustuspelillä voi pärjätä hyvinkin vielä tässä vaiheessa, vaikka keväällä sellaisella ei varmasti enää menestytä. Jos taas peli ei kauden mittaan riittävästi kehity, niin silloin tuloksena on tyypillisesti “syksyn menestyjän” tai “runkosarjajoukkueen” kohtalo. Tässä vaiheessa näistä ulottuvuuksista on vaikea paljon päätellä tai saada edes juuri näytteitä, ja liigan lopulliset voimasuhteet niissä todetaan tietenkin vasta keväällä. Edellisen kauden pohjalta ja ylipäätäänkin kiinnostavaa mielestäni kuitenkin on, miten Tappara pyrkii mainituilla kohdin kehittymään ja parantamaan aiemmasta.
Seuraava kohtaaminen Liigassa onkin sopivasti juuri viime kevään välierävastusta ja hallitsevaa mestaria HPK:ta vastaan kotihallissa ensi perjantaina. Määriään enempää sekään ei varmaan alkaneen kauden pelillisistä asetelmista kokonaisuuksina kerro, mutta on kuitenkin eri tavoin aika mielenkiintoinen ottelu tähän kohtaan. HPK on sarjassa kahdeksantena, viiden pelin puntarissa pykälän parempi, ja sen ylivoimapeli on viime aikoina ollut Liigan parasta.
Rautakorpi jos joku kyllä tietää, että syksyn peli ei tule keväällä riittämään.
Vastustajat oppii pelaamaan Tapparaa vastaan ja kehittyvät.
Myös Tappara tietenkin pyrkii peliään kehittämään. Voittoputkessa Rautakorpi sanoikin jonkun pelin jälkeen, että pelin täytyy kehittyä tjsp. Keväällähän peli muuttuu muutenkin vielä enemmän taktiseksi pudotuspeleissä.
Olen luottavaisella mielellä.
Noinhan tuo on tupannut olemaan, ja samaan toki pitkälti luotan itsekin. Joka tapauksessa pelin kehittämisen haasteet ja niihin vastaamiset ovat kuitenkin suurilta osin edessä päin, eivät vielä mitenkään valmiina hallussa joukkueella tässä vaiheessa. Matkaa ja sarkaa riittää. “Olla huolissaan” on helposti vähän voimakas ilmaus - mutta ainahan pitää olla vähän huolissaan, vai miten ne viisaudet meni.
Viime keväänä Rautakorpikin taidettiin osin “yllättää”. Ainakaan oikein tehokasta pelillistä muunnelmaa ei tahtonut enää välieräsarjassa löytyä. Myöskään Tapparan peruspaketti ei edellisinä keväinä ole ollut ehkä aivan yhtä teräksenluja kuin parhaimpina takavuosina (ei puhuta suurista eroista, ja peli kokonaisuutena on muuttunut, mutta silti). Viime keväänä sekin parit kerrat selvemmin rakoili tärkeillä vaiheilla - ehkä lähinnä yksilöihin osoittuen, mutta kukaties saattoi olla jotain pelin hioutuneisuuksiinkin liittyvää. Varmasti noistakin on toki opit haettu ja otettu. Ja nyt on tottakai myös uusi kausi ja tarina…
Puolustuspeli laajasti ymmärrettynä on yleisissä puheissa ja tarkasteluissa melko pahassa paitsioasemassa tällä hetkellä - vaikka sen merkitys pelin kokonaisuuksien ja etenkään menestymisen kannalta ei varsinaisesti liene paljon vähentynyt. Varmaan tämäkään epäsuhta ei liikaa ihan joukkueessa asti vaikuta, mutta piti koettaa nostaa kuitenkin myös esiin. Voisi arvailla jopa niinkin, että joskus jatkossa seuraavat askeleet, nokitukset itse pelin luontaisemmissa kehityksissä ja niitä ylläpitävässä kilpailussa tulevat olemaan puolustuspelillisiä - vastauksina viimeksi nähtyihin, lähinnä hyökkäyspelin muutoksista käsin lähteneisiin.
Jokos alkaisi olla kaikki joukkueet kohdattu vähintään kertaalleen? Eli nyt voidaan jo puhua jonkinlaisesta otoksesta tämän kauden liigakamppailuja ja Tapparan kilpailukyvystä niissä?
Olisiko aika niiden jännien käppyröiden, joissa joku tilastovelho vertailee eri kausia toisiinsa? Vai joko niitä oli jossain toisessa ketjussa?
Kookoo ja Pelicans vielä kohtaamatta.
Kookoo vasta 23.11.
Ah, kiitos, näitä innolla odotellessa!
Kärppien nuori maalivahti, Justus Annunen, vetää tällä hetkellä unelmaa ja pitänyt maalin puhtaana 4 peliä putkeen. Tuollaisten faktojen jälkeen on käsittämätöntä, että Tapparalla on yksi peli enemmän pelattuna ja vain 5 maalia enemmän päästettynä, vaikka mitään huimia nollaputkia ei ole tullut. Kertonee Tapparan alkukauden peliesityksistä ja molempien maalivahtien onnistumisesta. Kauttakin kuitenkin takana jo lähes eka neljännes.
Ja Kalpa myös
14 ottelua pelattu, eikä olla jääty pisteittä kertaakaan! Tää on tosi hieno tilasto. Lisäksi pistepörssin kolme ensimmäistä sijaa kuuluu Tapparalle! Seuraavat kolme peliä ovat Sport, Ilves ja KalPa. Näistä kukaan ei ole pudotuspeliviivan yläpuolella, joten näistä voisi napata täydet 9 pistettä.
Laskeskelin Tapparan osalta seuraavaa. Viimesen 7 kauden aikana sijaan 6. On tarvinnut keskimäärin 95,7 ~ 96 pistettä. Tappara tarvitsee siihen enään 59 pistettä joka tarkoittaa 1,28 pistettä per ottelu
Tässä kun miettii niin aika lujaa on Tappara tosiaan painanut menemään.
Eilen NHL-ottelun selostuksessa mainittiin tilastona joukkueiden maalit erittäin, joten ihan mielenkiinnosta sukelsin Tapparan lukemiin. Siispä tässä maalit erittäin Tapparan peleissä (Tappara–vastustaja):
- erä: 14–10 (+4)
- erä: 19–7 (+12)
- erä: 18–5 (+13)
Kotona:
- erä: 5–6 (-1)
- erä: 8–1 (+7)
- erä: 9–4 (+5)
Vieraissa:
- erä: 9–4 (+5)
- erä: 11–6 (+5)
- erä: 9–1 (+8)
Huomioina nyt ainakin:
- kotona aloitetaan huonosti
- pelit tasaisen nousujohteisia
- syyskuussa kolmannet erät parempia kuin lokakuussa
- toiset erät hyviä koko alkukauden
Mukavan viihdyttävää peliä pelataan
Ilo kentällä näkyy katsomoonkin
Voitaisiin laukoa enemmän
Tiskailin tuossa äsken ja mieleeni välähti iloinen ajatus, että keskiviikkona pääsee taas hallille kattoon Virtaa, Kuuselaa, Bertrandia, Kemiläistä, Levtchiä.
Aikaisemmin on ollut iloinen peliin menosta, koska Tappara. Mieluustihan sitä suosikkijoukkueensa peliä menee paikan päälle katsomaan, oli joukkueen vire mikä hyvänsä. Se on kuitenkin se oma rakas seura!
![]()
Nyt on ilo mennä katsomaan Tapparan otteita jo ihan pelkästään sen takia, kun siellä on aikaisemmin mainitut pelaajat aivan jäätävässä tikissä!
Upeita yksilösuorituksia, huikeita syöttökombinaatioita, armotonta taistelua sekä näyttäviä venytyksiä veskareilta! Aika ikään kuin pysähtyy, kun Krisse, Calle tai vaikkapa Levtchi saa kiekon lapaansa. Mitä tahansa voi tapahtua!
Maaginen syöttö toiseen aaltoon hiipineelle Morleylle? Okei! Yllättävä luikaitus moken puikoista? Calle ja Krisse kuittaavat (Okei, Krisseltä puikot ei oo mikään yllätys)! Vapauttava lätty Ojikselle keskustaan ja Live Is Life päräytetään soimaan? Hoituu!
Tää tiivistää alkukauden loistavasti!
Nyt saa naattia! ![]()
Ja tän kirjotuksen jälkeen valahdetaan 10 pelin tappiokierteeseen ja Krissekin tipahtaa 1,2 ppg tahdista karmaisevaan 0,8 ppg tahtiin.
Tää on aika mielenkiintoinen tilasto. Mun mielestä Tapparalla on aika hienosti jakautunut maalit. Ilveksellä samoin.
En nyt sukella sen enempää, mutta mitenkähän nämä on laskettu? Tähän on laskettu kaikki maalit eli myös yv- ja av-maalit. Lähinnä Bertrandin kautta tätä lähestyn, joka pelasi merkatusti kolmoskentässä kuusi peliä, joiden aikana teki neljä maalia. Ja Lukko-pelissä taidettiin siirtää kesken ottelun kolmoseen ja teki silloin maalin. Karjalainenkin käynyt kolmoskentästä ykkösylivoimassa ja tehnyt maalin tai pari.
Sinänsä vähän haastava tilasto pureskeltavaksi.
Tuosta ketjusta löytyi vastaus.
Yv ja av maalit vielä kun ois jätetty pois niin kertoisi paremmin totuuden. Kun tosiaan esim Karjalainen tehnyt 1 yvssä maaleja vaikka pelannut tasakentällisin 3 ketjussa. Nyt maalit menee 3 ketjulle vaikka sillä ei ole ollut osaa eikä arpaa maaliin.
Tilastoinnin osalta on vaikea tuottaa ym. maalidataa, koska siinä on liikaa muuttujia. Toisessa ketjussa taidettiin pohtia Tapparan maalien tilastointia fanien toimesta, mutta vaikeaa se on, jos mielipidekysymyksiin mennään.
Ketjujen onnistumisista luotu taulukko on mielenkiintoinen ja antaa vähän hajua siitä, millaiset voimasuhteet ketjujen välillä on. Toki ketjut elää ja yv- sekä av-pelin maalit tekee tuon vielä enemmän tulkinnanvaraiseksi.
Tapparan osalta tuo tilasto kertoo ehkä peliaikaan suhteutettuna miksi maalimäärät ei ainakaan nelosketjulla nouse korkealle. Eipä nuo kaverit omaa niin kovaa taitotasoakaan, jotta pääsisivät yv:tä pyörittämään.
Omaan silmään alkuviidennes on sujunut joka ketjulta yli odotusten. En oikein vieläkään tahdo uskoa sitä, kuinka helposti joukkue mukautuu ja tuottaa varsinkin 2. ja 3. Erien osalta maalipaikkoja.
Minulle tuo tilasto todistaa tämän fiiliksen oikeaksi: meiltä puuttuu tulivoimaa alakerrasta. Onhan tuo puolustajien maalimäärä oudon pieni. Asia konkretisoituu tällä hetkellä Suhoseen, jonka alkukausi on ollut heikko. Tuolla vastuulla ja oman pään vajavaisuudella pitäisi päästä useammin tulostaululle. Ei vaan tunnu mikään onnistuvan tällä hetkellä.