Eilisessä pelissä maalit tuli, kun puolustajat keksi siirron sijaan laukauksen. Tappara ei pysty pelaamaan ilman puuttuvia senttereitä maalin eteen ylivoimaa kuten alkukaudella. Tapparaa vastaan on lähes täydellinen strategia antaa sen pyöriä kulmissa, koska Tappara menee sinne ilman painostusta. Kulmahyrrä on strategiana surkea, jos viivalta ei tule toimituksia maalille. Eilen pelissä nähtiin kolmen minuutin tekohetki, jossa ymmärrettiin laukauksen merkitys viivalta. Kolmannessa saatiin myös kiekko maaliin samalla tavalla. Sitten se taas loppui.
Eli en täysin allekirjoita sitä, että on vaan strategia. Enemmänkin Tapparan pelaajat viivalla panttaavat vetoa odottaen parempaa paikkaa. Viivalta laitetaan ykkösellä maalille ja jos ei laiteta niin tie menee tukkoon. Kolme kautta on tuskailtu saman asian kanssa ja vieläkin ollaan kuin se olisi suunniteltua. Ei se ole - ei ne vaan halua tehdä niin.
Ehkä siinä vielä haetaan sitä parempaa paikkaa. Pudotuspeleissä uskon että peli suoraviivaistuu meidän osalta parikin napsua.
Mikäli näin ei tapahdu on syytä katsoa valmennuksen suuntaan, että mitä tällä haetaan.
Pudotuspeleissä ei tulla kovin kauniita maaleja juurikaan näkemään. Siellä painitaan kulmissa ja seistään maalin edessä. Rikotaan, roikutaan , peitetään, estetään. Tehdään Vastustajan maalintekemisestä helevettiä. Näissä paineissa täytyy olla voittajana.
Eihän se kaunista ole katsoa tällä hetkellä, uskon kuitenkin tämän kaiken tähtäävän johonkin.
Kolme kautta on ihmetelty, mitä haetaan, mutta ei kukaan vieläkään tiedä. Rautakorpi on ennenkin kieltänyt viivalla monenlaista, joten en varsinaisesti ylläty siitäkään, että tavoite voi hyvin olla tuo kulmahyrrä.
Viivassahan pitäisi tähän malliin puolustajia jotka toimittavat kiekko maalille onnistuneesti. Ehkä tässä on luotettu liikaa Kemmu& Suhonen akseliin. Paperilla meillä pitäisi olla neljä pakkia jotka pystyvät kiekon maalille toimittamaan. Kemmu, Suhonen, Ytterell ja nyt Polasek. Onko meillä sittenkin puolustajat suitsittu valmennuksen toimesta vai missä mättää
Näiltä itsekin kieltämättä odotan edelleen enemmän. Etenkin Vauhkoselta, vaikka toki ymmärrän myös sen, että nelosketjusta se ei onnistu samalla tavalla, mutta Ojamäki ja Malinen kärkiketjuissa ja heiltä odottanut enemmän. Malinen parantaa, mutta ei vaan näytä siltä että palaisi sellaiselle tasolle että pystyy ratkomaan pelejä ja tekemään “ihan mitä vain”. Ojamäki voisi herätä jos vähän sekottettais ketjuja lisää, ei näytä toimivan nyt tossa ketjussa. Vauhkonen olisi muuten hyvä siirto ja kokeilu vaikka 2 ketjuun, mutta on sen verran hidas että jos laitettaisiin Ojamäen paikalle nopean Bertrandin kanssa en uskoisi sen toimivan.
No kauheaa tekemistä tämä minun silmin on ollut jo liian pitkään. Toivotaan loukkien loppuvan ja sitä ennen olisi ihan hauskaa nähdä sekoittelua ketjuissa. Rohkeasti kokeilua kun ei kenelläkään oikein maistu, eihän sitä tiedä vaikka jokin hulluttelu auttaisi. Ojamäki,Levtchi ja Kuuselakin hukkaa potentiaalia mutta kolmonen ja nelonenkin pitäisi saada edes jonkinmoiseksi uhaksi vastustajalle. Se kulmissa pyöriminen ei enään toimi niinkuin joskus eli rallit pitäisi saada maalille käännettyä väkisin. Vauhdikasta karvauspeliä toiveissa ja alivoima enempi paineiseksi…
Saas nähdä, ajatukset ei niin riemukkaat esityksistä ole. Kun edes kokonainen peli suoritettaisiin kunnolla…nyt en edes muista koska 60 minuuttia olisi ollut hyvää peliä.
Kaatuu aika usein senttereihin toi. Sentterin pitää hakea paikka silleen, että laidasta voi laittaa pienen syötön keskemmälle. Näitä ei saada pelattua. Kuuselan peliä auttaisi aika paljon, jos Malinen pystyisi tarjoamaan syöttöä vähän lähemmäs. Nyt Kuusela joutuu hakeen neljän läpi - se on vaikeaa.
Puolustajien kiekkojen toimittaminen viivalta ei kylläkään ollut mikään pikainen välähdys TPS pelissä vaan yleinen trendi ainakin kahdessa ensimmäisessä erässä. Kolmannessa erässä Tappara laukoi muutoinkin todella vähän ottaen huomioon yhden maalin takaa-ajoaseman: Tapparan koko ottelun laukauksista ainoastaan 20 % ammuttiin 3. erässä.
TPS pelissä puolustajat laukoivat 60 % kaikista Tapparan laukauksista. Yhteensä pakeilta tuli 27 laukausta ja hyökkääjiltä 18. Sen verran jaksoin selata edellisiä pelejä, että Sport pelissä puolustajat vastasivat 48 % laukauksista ja KooKoo pelissä 43 %. Näkisin, että maalinedustan tukkinut TPS pakotti pelaamaan paljon puolustajien kautta.
Kolmannen erän laukausmäärien romahtaminen vaikuttaa melkein taktiselta päätökseltä, mutta mikä järki siinä olisi? “You miss 100 % of the shots you don’t take.” -Wayne Gretzky.
Oliko tavoitteena saada korostettujen pitkiä kulmahyrriä ja väsyttää eilisiltanan kaukana Oulussa pelannut vastustaja? Vastustajan pelillä on myös osuutta asiaan. TPS:n puolustustaistelu oli viimeisessä erässä ensiluokkaista ja esti pitkät pyöritykset.
TPS pelasi vielä kauempana, eli maapallon toisella puolella, Turussa.
Polasek ampui viivalta paljon, mutta hän olikin ollut joukkueen mukana vasta pari vuorokautta. Swiss lines -ohjeistus ei ole mennyt vielä perille. Tapparahan ei saanut esimerkiksi Mikko Lehtosesta tämän täyttä potentiaalia irti…
Tässäkin taktiikan ja toteutuksen välinen ero on veteen piirretty. Kun peliä leimasi pieni huolimattomuus (joka pilasi myös Vaasan pelin), niin empiminen lisääntyi myös viivassa. Kun odotat viivassa sen pari sekuntia ja vastustaja ajaa kaikki miehet boksin keskustaan niin et itse edes näe maalia, josta seuraa että alat arpomaan laukauksesi kanssa. Kun tila on menetetty, on pakki lähes pakotettu syöttämään takaisin nurkkaan tai sitten pitäisi haastaa puolustajat omalla liikkeellä.
Viivan vetopaikkakin pitäisi luoda ja käyttää nopeasti. Positiivisia esimerkkejä Ytterelin korkea perhonen ja Polasekin tolppa.
Ajoittain Tappara pelaa kuin Liigan paras joukkue ja jopa saman pelin sisällä kuin huonoin. Ihmeellisiä maaleja menee omiin. Siis sellaisia mitkä ei siinä hetkessä mitenkään kuulu pelin kuvaan ja se sitten vaikeuttaa tekemistä.
TPS-pelin alun puolustusnukahtelut tapahtuivat siis vakisentterien Malisen ja Jasun ketjujen ollessa jäällä. Myös toisen erän alun takaisku meni Malisille. Vain voittomaali sentterituuraaja-Levtchin ketjulle, sekin ehkä vähemmän hyökkääjien toiminnasta johtuen. Alun maaleissa tottakai jokusia pakkejakin pyöri aivan omilla viisikkolinjoillaan tilanteita seurailemassa.
Ehkäpä noita ei kovin tarkkaan pelillisesti analysoida tarvitse; keskittyminen vaikutti olevan puolitiessä. Mutta ei se joukkueen puolustuspeli muutenkaan edelleenkään kovin valmiilta ole viime aikoina tai kaudella toistaiseksi näyttänyt. Läpiajoja ym. rakoiluja tulee tasaisesti, ja alkukauden max. kahden päästetyn maalin ottelutahdit ovat vaihtuneet näiksi satunnaisiksi maali-iloitteluiksi.
Tuoltakaan pohjalta ei ole ihme, jos pisteitä putoilee paljon hukkaan, peli ei ole ihan pelkästään vakaan voittavaa tällä hetkellä. Ehditäänkö rakentaa ja hioa voittamiseen riittävän tiiviiksi keväälle, suhteissa kilpailijoihin? Ja olisiko tähän kannattavaa kiinnittää vähän enemmän huomiota jo nykyhetkissä, kun kärsitään merkittävistä poissaoloistakin mutta tasainen pisteiden keruu olisi tärkeää kohtalaisten asemien säilyttämiseksi?
Ojamäellä oli eilen ainakin kaksi kertaa paikka ajaa maalille mutta kun vastustajan pelaaja pääsee hipaisuetäisyydelle, niin Ojis valitsee sen ”helpomman” tavan pelata eli kääntää selkä pelille ja kurvata kulmaan jossa lähes poikkeuksetta menettää kiekon. Tässä sen asenteen näkee hyvin. Ei siis mikään ihme että viime kevään ratkaisupeleissä maalien määrä oli 0.
Kuusela pystyy pelaamaan taas suoraviivaisesti maalia kohti mutta trion kaksi lenkkiä ei pysty pelaamaan itseään vapaaksi.
Jossain ketjussa nostettiin esille Karjalaisen maalille ajamista. Joo välillä tekee sitä mutta yhtään maalia sillä ei ole vielä tehty. Eilen pääsi nousemaan nokikkain veskarin kanssa ja aikaa oli yllin kyllin. Laukaus suoraan keskelle rintaan… tämäkö maalintekijän ratkaisu?
Taisi Moilanen olla muuten ainoa blokkaaja eilen? Tappara päästää järjestäen vedot viivasta läpi maalille. Näin homma ei voi jatkua.
Kun Tapparassa taas niin moni alisuorittaa ja kärkisenat on telakalla voi posin kautta miettiä että jos ja kun peli saadaan toimimaan edes perustasollaniin miten hyvältä tämä näyttääkään.
Tähän loppuajalle runkosarjaan sellainen toive, että Tappara alkaisi tehdä maaleja ilman maalivahtia. Tuo on minusta sellainen yksityiskohta, mikä kertoo onko joukkueesta mestariksi. Pitää pystyä venymään tiukassa paikassa. Näitä on nähty Tapparalta viime kausina todella vähän, jos ollenkaan.
Ylipäänsä tiukkojen pelien kääntäminen tappioasemasta voitoksi on iso asia.
