Kannattaa muistaa Kärppien toinen mestaruus putkeen 2015. Se osoittaa sen, kuinka vaikeaa mestaruuden uusiminen on. Kärpäthän veti tuolla kaudella runkosarjaa samalla varmaotteisuudella kuin Tapparakin tänä vuonna, mutta playoffseissa oli suuria vaikeuksia. Vielä ekan vastuksen, SaiPan, hoitivat isolla materiaali- ja rutiinierolla, mutta jo JYP vei Kärpät game 7. Kärpät myös kompuroi sarjoissaan maalivahtipeluutuksessa ja erikoistilanteissa, vaikka joukkueella olikin pitkälti sama runko kuin edellisellä kaudella.
Kohtalaisen mielenkiintoinen kysymys keväisin on aina, että riittääkö pelaajilla oikeasti nälkää antaa aivan kaikkensa. Kärpillä ja Tapparalla on viime kausina jopa poikkeuksellisen paljon ollut edellisistä mestaruuksista huolimatta nälkää voittaa; meillä on tähän hommaan loistavat pelaajat. Joka tapauksessa nälkää mestaruuteen pitää löytyä riittävästi, jotta sen voi uusia. Herkästi ihmismieli rupeaa luulemaan, että jo kerran voitettu antaisi jotain tulevaisuuteen. Ja kyllähän se antaa: kokemus tuo varmuutta - mutta siihen ei saa tuudittautua. Se on vähän kuin työsuoritus: kokemus tuo varmuutta ja naama ei värähdä, kun erilaiset tilanteet tulevat vastaan, mutta toisaalta rutiiniomaisuus ja arkisuus vie monesta asiasta hohdon. Tärkeintä on, että on pelaajia, jotka haluavat vieläkin voittaa mestaruuden palavasti.
Aivan toinen tarina keväisin on myös, että miten erilaiset joukkueet selviävät playoffeihin. Mikä on asetelma? Esim. jos nyt spekuloidaan kunnolla, että Kärpät tai jopa Lukko pääsisi pelaamaan varsinaisia playoffseja säälipoffejen kautta niin materiaalissa he eivät anna yhtään tasoitusta vastuksille. Ja toisaalta he ovat tavallaan jo päässeet ikään kuin pelaamaan talon rahoilla: he ylittivät itsensä ja pääsivät playoffeihin, sitä ei odotettu esim. sarjan puolessa välissä. Tällaiset kevään tarinat vaikuttavat myös ihmismieleen ja asettavat aivan mielisairaan haasteen kovillekin jengeille: älkää unohtako Rautakorven toista kautta. Vakuuttavasti playoffeihin, mutta Pelicans oli lähellä tiputtaa meidät. Se olisi ollut ihan hirvittävä pettymys kaikkien tapahtumien jälkeen. Joukkue pääsi pelaamaan hyvistä asetelmista keväällä, se pystyi riittävän ajoissa tiputtamaan pelistä panoksen pois ja vaikka kuka huusi mitäkin niin Rautakorpi ei meinannut saada porukkaa syttymään enää playoffeihin.
Yksi urheilun hienouksista on momentum: momentum ratkaisee paljon. Jos joukkueen hyvä hetki osuu oikeaan kohtaan keväällä niin vain taivas on rajana, vaikka taistelisivat oikeasti goliatin kanssa daavidina. Yleensä lopulta ennakkosuosikki vaan vie, mutta esim. Jokerit ovat kirjoittaneet vastaavia tarinoita, joissa kaveri on saanut hengen päälle ja materia vaan lahoaa. Jos Tapparan huonoin hetki potentiaalisesti sattuisi vaikka puolivälierissä sellaista jengiä vastaan, joka on päässyt niukin naukin poffeihin sääleistä ja heillä on momentum niin voi olla, että mikään ei muuta enää korkeampaa käsikirjoitusta.
Esim. Kärpät teki aivan kaikkensa viime kaudella. Marjamäki varmaan vanheni sarjassa 5 vuotta, kun hän teki joukkueensa kanssa aivan kaikkensa, että Kärpät pääsisi puolustamaan mestaruuttaan finaaleihin. Käsikirjoitus oli toinen; ei vaan riittänyt millään Tapparaa vastaan, vaikka Kärpät muutti, reagoi, uskalsi ja oli rohkea. Aina ei riitä, vaikka kaikkensa tekee, kun kaverilla onnistuu kaikki ja tähdet on kohdillaan. Viime kaudella oli Tapparan tähdet kohdillaa ja kukaan ei pystynyt joukkoeen tahtotilaa pysäyttämään, vaikka Marjamäki mielestäni edelleen pystyi viemään Tapparaa pelillisesti joukkueineen muutamaan otteeseen sarjassa. Kärppien poikkeuksellisuus viime kausilta antaa Tapparalle hienon esimerkin, mitä huipulla pysyminen vaatii. Ja mestaruuden uusiminen muuten maistuisi ainakin tälle fanille, vaikka etuaikaista on kaikki tämä höpöttely 
Ei ole helppoa päästä edes välieriin, vaikka kuinka olisi runkosarjan voittaja.