Kekkä? Minusta esimerkiksi täälläkin parjattu Luoto on parempi pelaaja tällä kaudella kuin viime kaudella kaiken kaikkiaan. Taululle pitäisi vielä päästä useammin, mutta eväitä voimahyökkääjä-maalintekijäksi olisi kyllä.
Kehityspelaajat < 22v.
Kaudella 2008-09 pelattiin kolme ottelua (ja vähän minuutteja päälle) peräkkäin nollilla, se taitaa olla ainakin liiga-aikakauden ennätys. Tuolloinkin nollaputki katkesi Lukkoa vastaan Raumalla.
Samassa yhteydessä kirjattiin myös viiden ottelun puntarinoteeraus, jossa tehtiin kaikkiaan tuo yksi maali (ja saatiin sillä yksi sarjapiste). Tehottomuusjaksoa edeltänyt ja sitä seurannut ottelu päättyivät 5-7 ja 5-3.
1 tykkäys
Tapparan syystodistus: 7
Numero on ihan raakasti toteutuneen pistekertymän mukaan. Mutta 3-5 pistettä enemmän niin olisi oltu jo reilusti hyvän puolella. Mutta olen varsin armollinen joukkueelle ja valmennukselle nyt kun kentällä selkeästi näkyy mitä yritetään ja haetaan. Ja ne ovat ihan positiivisia juttuja. Etenkin karvauspelaaminen on kehittynyt valtavin askelein tällä kaudella ja kauden aikana. Vielä sekin vaatii vielä hiomista, rohkeutta ja tilanteiden lukemista. No, lisää automaatiota. Ymmärrän ja tajuan, että välillä pitää kerätä nippu kasaan ja lähteä järjellä viivelähdöllä. Mutta nyt tuo valinta ei ole enää se ainut mahdollinen. Tappara kääntää peliä ajoittain todella hienosti ylöspäin koko viisikon voimin. Jo itsessään nämä muutokset ovat tehneet peleistä paljon kiinnostavampia ja viihdyttävämpiä kuin edellisellä kaudella. Ja väitän että pelaajat ovat myös kehittyneet paremmiksi pelaajiksi.
6 tykkäystä
Edelliseen 10 otteluun ohimennen raavittu
21 pistettä mahdollisesta 30:stä pisteestä.
Että ei tää kai niin surullista ole? 
15 tykkäystä
Peliesitykset on oma juttunsa, niistä voi olla montaa mieltä. Tälläkin kaudella Tapparan rutiini on kovalla tasolla, kun farssi alkukauden jälkeen pisteitä noinkin hyvin. Lisäksi Tappara on ansainnut paikkansa seurana, jonka romahdusta odotetaan mediaa myöten. Onneksi se alamäki ei vieläkään näytä alkavan. Ehkä ensi syksynä saa taas Rantanen ja Nyholm repiä otsikoita, kuinka Tappara on pelinsä kanssa jämähtänyt menneeseen.
Tämä kausi on tosiaan tarjonnut poikkeuksellisesti molempia ääripäitä, eikä tasaisen tappavaa. Numerolla 7 annan sapiskaa siitä että runkosarjan voitto todennäköisesti myytiin jo ja halpaan hintaan. Edelleen pidän sitä erittäin tavoiteltavana asiana mestaruuden kannalta.
2 tykkäystä
Totta kai runkosarjan voitto antaa parhaat lähtökohdat pleijareihin. 2000-luvulla sama joukkue on voittanut runkosarjan ja mestaruuden 9 kertaa. Kotietu toki loppuun asti, mutta myös suurimmat paineet.
Vähintään 3. sija Tapparalla jopa todennäköinen tässä vaiheessa? Pitkä ja pimeä talvi edessä, silloin oletettavasti Tappara näyttää rutiinia ja hauista.
1 tykkäys
Annan 6 erittäin itsekkäästi ihan vaan sen takia, että lymyilen itse kevään Suomen ulkopuolella ja pelejä en silloin näe, joten suututtaa että en näe tämän jengin parasta peliä syyskaudella.
Annoin 7, koska loppupeleissä on aika vähän tarvinnut kirjoittaa ketjuun Positiivisuushaaste kun Tappara seuraavan kerran häviää.
1 tykkäys
Täällä on palstoilla ollut paljon parran pärinää Tapparan peliesityksistä, puolesta ja vastaan. Eilen tuli radiossa Jukka Jalosen/Leijonien haastattelu. Sanoi siinä jotenkin niin, että aivan sama miltä se peli näyttää, kunhan tarvittavat pisteet saadaan revittyä. Mielestäni pätee täälläkin. Olisihan se tietty kivaa että vastustajaa vietäisiin pelistä toiseen kuin pässiä narussa. Mutta kunhan voittoja tulee ja oikeat pelit voitetaan, niin mielestäni se riittää.
6 tykkäystä
Annoin 6, koska peliesitykset ovat olleet melko huonoja joukkuetasolla ja varsinkin yksilötasolla paria poikkeusta lukuunottamatta. Eniten arvosanaa laskee ylivoimapelaaminen. Runkosarjaa kohta 1/3 pelattu ja ollaan tehty 2! ylivoimamaalia kotipeleissä (7,41 %). Tosi ala-arvoista, kun katsoo keitä siellä yv:ssä pelaa. Onneksi Liigan taso on niin huono, että tällä ollaan kuuden sakissa.
1 tykkäys
Annoin myös 6 kokonaisuuden arvosanaksi. Seitsemän olisi ollut se, että peli olisi nähtyä, mutta tulos olisi vähän parempi. Nyt kuitenkin on tullut paljon tappioita ja toiset tappiot on sellaisia, ettei olla edes taisteltu voitosta.
Pelin kokonaisuus arvioiden on paljon työsarkaa vielä jäljellä. Pelissä mikään osa-alue ei oikeastaan ole priimaa vaan kaikissa on jotain enempi ja vähempi kesken. Alivoima on kesken, ylivoima on kesken ja tasaviisikoin päästään liian harvoin pelaamaan omaa parasta peliä.
Tapparalla on pelin tasapainossa isoja vaikeuksia: esitykset voivat heilahdella joukkueella jopa pelin sisällä aivan hirveästi. Jos puolustus saadaan kuntoon niin se tuntuu syövän hyökkäyspelin tehot ja rakenteen pois. Kun tehokkuus saadaan kohdilleen niin puolustus vuotaa aivan liikaa.
Se, että kummassakin kenttäpäädyssä on jotain ongelmaa - ja peli on mielestäni jatkumo - se on paras kuvaelma. Pelin jatkumot on kesken: peli tökkää johonkin, jolloin saadaan osa työstä tehtyä, muttei kaikkea. Kun pelit repeilee puolustukseen niin seuraavaan peliin yleensä haetaan virikettä entistä tiiviimmästä puolustuspelistä.
Vaikka peli on paikoitellen ollut todella viihdyttävää ja ns. seisovan veden ilmiö on poistunut pelistä niin koko ajan on tunne, että jotain jää. Ei olla annettu ihan kaikkea jäälle. Näihin asioihin ei ole pikatietä parannukseen, mutta runsaasti on vielä tehtävää. Olisi pieni ilo jo se, että puolustus saadaan tiiviiksi ja oma hyökkäys tuottamaan sen 2-3 maalia per peli. Nyt hyvä puolustaminen tuottaa yhden maalin - ja se on aika lailla se, mitä voidaankin tehdä sillä kiekollisella ajalla.
Vaikka kaksi vikaa peliä onkin voitettu niin jonkin verran molemmissa peleissä on haiskahtanut viime kauden Tappara. Kun pelitilanne vaatii maalia niin sellaisia kaivetaan väkisin useampikin, mutta se vaihde saadaan päälle vasta parin maalin tappiolla. HPK:ta vastaan sitten ollaan toisessa ääripäässä, että yhdenkin maalin johto jo passivoittaa kolmannessa erässä. Ruvetaan peruuttelemaan ja heittelemään vaan purkua ulos. Ei semmoista ole edes kivaa katsella.
4 tykkäystä
Annan syksystä seiskan. Näinkin korkea arvosana johtuu muutamien pelien (esim. vs. Kärpät Oulussa) raikkaista hyökkäyspelivälähdyksistä. Koko viime kausi oli pelkkää pakin kiekon tuuppaamista hyökkäyssinisellä seisovan hyökkääjän jalkoihin ja sieltä jatkodumppaamista päätyyn. Sen jälkeen tuskastuttavaa jukertamista laidan vieressä ilman oikeastaan minkäänlaisiin maalipaikkoihin pääsyä. Nyt sentään on nähty siellä ja täällä muutamia vauhdikkaita keskialueen ylityksiä. Aivan liian vähän ilman muuta, mutta kuitenkin.
Tämäkin todettuna. Olen oikeastaan jokaisesta @peterra ´n analyysin kohdasta samaa mieltä.
En esimerkiksi mitenkään pysty ymmärtämään tätä maalin johdossa alkavaa - ja valmennuksen ymmärtääkseni valitsemaa - suoraan sanottuna muniin puhaltelua kolmannessa erässä.
Johtoa voi mun ymmärryksellä puolustaa myös pyrkimällä pitämään kiekkoa. OK, voi olla, että vastustaja ei anna tuohon mahdollisuutta, mutta pitäisi edes yrittää. Nyt vain epämääräisesti putsataan aluetta. Vaihtelevalla menestyksellä. Pelkästään pelaajien ratkaisu tuo ei voi olla.
1 tykkäys
Eri mieltä tästä, ei kukaan valmentaja valitse että pelatkaa pelokkaasti ja varokaa ettei johto mene. Ei kukaan.
Ei, kyllä tuon saa aikaiseksi paniikki, jokin epävarmuustekijä joka hiipii puseroon ja johtaa ei haluttuun lopputulokseen. Ja asiat johtavat siten toiseen ja lopuksi vain suojellaan.
Eri asia on sitten miten valmennus ja joukkue tätä estävät ja miten valmentatuvat, jottei näin pääse käymään.
Tosin on tällä kaudella nähty myös onnistuneita ottelupäätöksiä, joten ei se paniikki aina iske.
3 tykkäystä
Osaltaan myös suunnilleen jokaisen jääkiekkojoukkueen ja -ottelun “ongelma”, että takaa-ajava joukkue saa lopussa otetta ja aloitteet, johdossa oleva taas suojelee johtoaan pyrkien puolustamaan varmasti.
Missä suhteissa alkusyksyä pitäisi arvostella? Kokonaisuudessaan pelinä ei varmasti ole ollut ihan “hyvää” - kuten ei tässä vaiheessa tarvitse toisaalta ollakaan. Syksyn suorituksena taas on ollut jokseenkin riittävää, sitä mitä tarvitaan.
Runkosarjavoitoista yms. kun puhutaan, niin hyvä kai myös muistaa, että ne eivät koskaan ole mitään itsestäänselvyyksiä, vaikka miten satsattaisiin. Ja muita, tärkeämpiä tavoitteita on tietysti myös olemassa.
Jos CHL:ssä onnistuttaisiin menemään jatkoon, niin silloin olisi kai ainakin jo todettava syksyn olleen melko hyväkin.
En tiedä, olisiko meidän keskustelu enemmän tämän ketjun kamaa kuin varsinaisesti CHL-ketjun kamaa. Jatketaan ehkä täällä.
Tosiaan dynastia voi murtua ja niin voi tapahtua - siitä olen samaa mieltä. Näen itse asian vähän kaksijakoisesti:
Yhtäältä pelaaminen on kuin talous. Joskus ollaan nousussa - ja kaikkia nousuja seuraa aina - jonkinlainen lasku. Niin se menee elämässäkin.
Voi olla, että osa faneista - minä mukaan lukien - analysoivat vähän turhankin paljon menneisyyden kautta. Koska havainnot perustuu ainoastaan tähän kauteen - ja osittain viime kauteen - on vaikea arvioida objektiivisesti, että onko pelaamisen jänne kääntymässä keskitasoa vai seuraavaa huippua kohti.
En tiedä, mikä se asia on, joka minussa laukaisee sen reaktion, että minulla on vähän välillä sellainen fiilis, että Tapparan pelaajat on vähän kiinni menneisyydessä - ei niinkään tässä hetkessä. Tai osa faneista - en osaa sanoa. Vertaammeko edelleen itseämme Kärppiin? Mielestäni ainakin pelaajien pelihaluista päätellen täydellinen keskittyminen ja fokus löytyy ainakin Kärppiä vastaan. Muita vastaan olen havainnut välillä sellaista - noh - olisiko se pientä ylimielisyyttä?
Viime kauden teema oli vähän se, että me tyydytään tähän. Kolmannessa erässä 1-1 tilanteessa aletaan puolustamaan ja tällä kaudella vastaavasti pelaaminen täydellä teholla alkaa, kun ollaan 0-3 tappiolla. Sellaista on nähty. Kysymys on triviaali: koska pelaajat selvästi löytävät itsestään lisää, kun tilanne taululla heikkenee niin se kertoo siitä, että onko pelaamisen lähtökohdat olleet kuitenkin epärealistiset? Onko mietitty ennen peliä, että tästä pitäisi tulla meille helppoa?
Jos tämän pukee luvuiksi niin tällä kaudella tuntuu, että Tapparan huippusuoritus on:
1-0 voitto Kärpistä ja TPS:stä - se on se paras, mihin pystytään. Kun kaikki on tapissa ja keskittyminen osuu oikein.
Sitten, kun pelataan “muita vastaan” ja huipputaso jää jostain syystä saavuttamatta - keskittyminen herpaantuu vähänkin niin me voitetaan pelejä 4-3 - usein jatkoilla.
Voisi sanoa, että on ikävä kliinistä Tapparaa esim. kaudelta 2013-2014, kun huonona iltana voitettiin 3-0. Sellaisia ei oo paljoa näkynyt.
3 tykkäystä
Haluan ainakin lähestyä Tapparaa ja sen esityksiä vain kuluvan kauden kautta. Mielestäni Tappara on edelleen varteenotettava ehdokas aivan sarjan huippusijoituksiin, mutta näen myös kauden joukkueessa joitakin ongelmia.
Vaikka meillä on yksilötasolla valtaosa pelaajista taitotasoltaan liigan ylempää keskitasoa, niin mielestäni kauden esitysten perusteella meiltä puuttuu nei aivan liigan ykköskorin ratkaisijat. Toki saan varmaan eriäviä mielipiteitä tuohon julkilausumaani, mutta näin olen asian vaan nähnyt.
Ykköskorin miehemme eivät ole onnistuneet aivan odotusten mukaisesti, jokunen kova pettymyskin on helppo nostaa kepin nokkaan, varsinkin Erkinjuntti on kaukana siitä tasosta mitä oli lupa odottaa.
Ei auta muuta kuin luottaa, että joukkue nostaa tasoaan kevättä kohden sen napsun pari mikä varmaan on ihan realistinen tavoite. Vahvistuksia jo nähdyn perusteella olisi hyvä saada, siis niitä kovan luokan vahvistuksia, sillä keskinkertaisuuksia emme halua emmekä tarvi.
6 tykkäystä
Räväkkä alku, kaks maalia ekaan kymppiin, ja sen jälkee tarkkaa peliä jonka aikana kaks maalia lisää. Sitten jatkoilla voitto. Ihan mahdolliseltahan tuo kuulostaa, varsinkin kun on kotipeli ja Brno ei ihan niin maagisesti pelannut eilen kuin mitä tulos antaa ymmärtää. Toki on epätodennäköistä että näin käy, mutta silti mahdollista.
En sen enempää lähde ennustamaan minkälaista peliä kukakin pelaa Tapparassa, tai Tappara joukkueena. Sen näkee sitten ens viikolla(?), mihin kelläkin rahkeet riittää.
Edit. @peterra tämä siis vastaus viestiisi Heljangon ketjussa. Hukkui vastausmerkintä johonkin tohon matkalle sieltä tänne. 
Nyt on vaikee hetki Tapparan kannustajana. Edellinen peli oli jotain surkuhupaisan ja katastrofin väliltä. Reissu näytti lähinnä luokkaretkeltä ja kaikki hyvä oli unohdettu onnellisesti Suomeen.
Sitten tuli Blood, jonka palkkaamista en edelleenkään tajua. Ihankuin Tapparaan olis nyt avoimet ovet kelle tahansa.
Jukurit odottaa siellä ens viikolla ja Tapparan peliesitykset voivat taas olla mitä tahansa, koska se on ollu tämän alkaneen kauden juttu.
Kehuin aikaisemmin sitä tarinaa, joka tässä kaudessa on mahdollisesti rakentumassa. En vain millään nähnyt kaikkia näitä tarinan käänteitä.
1 tykkäys