Osin juuri näin. Tässä ryhmässä ei ehkä nähdä sellaista potentiaalia joka konkretuisi pokaalin nostoon. Varsinkin nuo pelijakso jolla hallittiin pelejä 100-0 ei kuitenkaan tuottanut muuta kuin kireitä voittoja. Sitten kun tuo selkeä hallintajakso päättyi ja peleissä edelleen oltiin jopa se parempi osapuoli niin pelit kääntyivätkin tappioksi. Tämä ainakin vähänkään analyyttisemmassa henkilössä aiheuttaa epäilyksiä. Ja siellä 14-15 oli olemassa jo sellaisia ruiskuja joille maalinteko- ja ratkaisuhalukkuus olivat luontaisia.
Terävää kärkeä löytyi mestaruuskausilla ja sitä edeltävässä hopeaputkessa. Viimekaudella sitä jo kaipailtiin ja tällä kaudella kaipaillaan vielä enemmän. Meillä on asiallinen mv mutta ei tähtitason veskaria, joka yksin ottaa pelin sieltä, toisen täältä ja on kellonvarmasti parhaimillaan pudotuspeleissä. Meiltä puuttuu joukkuehengen mestarit -Jugi ja Domi - vaikka siinäkään ei välttämättä ole mitään vikaa sinänsä. Meiltä siis puuttuvat hyvin todennäköisesti mestaruuden ratkaisevat osatekijät, jotka erottavat parhaat ja toiseksi parhaat.
Vaikka kevätvire löytyisi, on mestaruuteen vain vaikeaa uskoa katsottaessa Kärppien potentiaalia. 1-2 erittäin onnistunutta hankintaakaan ei todennäköisesti tätä paljoa muuttaisi. Sen sijaan nykyhetkestä tarkastellen uloslentäminen puolivälierävaiheessa on ihan mahdollinen skenaario.
Välikausi on huono käsite mutta silti; kuuden finaalin sarja takana (mutta ei edessä). Onko sitä aitoa mestaruusnälkää todella jäljellä?
Seurana Tappara on menestynyt loistavasti viime kausina. Toimiston nälkää voi jokainen pohtia, mutta pelaajien peliesitysten kanssa ei. Yksittäisiä pelaajia löytyy, jotka voittaneet jopa molemmat mestaruudet, mutta vastapainona löytyy myös paljon pelaajia, jotka ei ole voittanut mitään. Tällä kaudella peli on omaan silmään näyttänyt paremmalta kuin viime kaudella ja silloinkin oltiin finaaleissa. Ei varmasti ole helppo tehtävä kenellekään voittaa rutinoitunutta Tapparaa pudotuspeleissä neljää kertaa.
Mietin hetken, onko tämä oikea ketju laajemmalle pohdinnalle vai pitäisikö perustaa kokonaan uusi. Ehkäpä parempikin ketju vielä löytyy, mutta kirjoittelen nyt alkuun tähän.
Viime viikon jälkeen mietin, että millaisia tuntemuksia tuo Tapparan pelaaminen minussa herättää - ja erityisesti tässä viimeisen kahden kauden aikana. Olen miettinyt asiaa enemmän oman tunnelatauksen kautta, joten virheet ovat täysin mahdollisia.
Tapolan jälkeen oli aika luonnollista, että jotain muutoksia täytyi tehdä, kun pari kautta oltiin sen monivuotisen prosessin aallon harjalla. Tapolan pelitavan kohdalla tuntui, että ne pienet marginaalit kääntyi aina Tapparalle hyvin ja tultiin kaukaa takaa vielä peliin mukaan - löydettiin aina jotain keinoja voittaa. Joukkueen kohdalla saattoi luottaa siihen, että näin tulee käymään ja pitkälti tuosta taisi Tapparan kohdalla syntyä se ajatus tietystä “kuolemattomuudesta.”
Rautakorven aloittaessa viime kaudella hänellä oli kohtalaisen ikävä työ, kun olisi pitänyt muuttaa menestyvän joukkueen pelitapaa ja pelin rakennetta. Olen sitä mieltä, että muutos oli väistämätön, mutta lähdettiinkö sitä kuitenkin tekemään liian nopeasti suhteessa joukkueen rakenteeseen? Eli tehtiinkö se virhe, että ensin hommattiin pelaajat ja vasta sitten alettiin miettiä, miten sitä pelaamista muokataan? Tapparan pelihän näytti koko viime kauden siltä, että pelitapa oli päätetty konsultoimatta pelaajia tai kukaan ei ymmärtänyt, miten pelitapa toimisi.
Sekin takasi tuloksia, mutta tällä kaudella on pelillinen trendi ollut siltikin sama. Peli on pääsääntöisesti hyvää ja katseltavaa, mutta tietyt ongelmakohdat, jotka ovat tuttuja jo viime kaudelta toistuvat. Pelaajien suoritustaso vaihtelee ja monen kohdalla ollaan tultu steppejä taaksepäin, vaikka pelitavan pitäisi tähän mennessä olla jo tuttu ja turvallinen. Oireita ovat henkilökohtainen tehottomuus ja laukomisen vähäinen määrä. Toinen asia on se, että kuten myös viime kaudella tälläkin kaudella pelin jahtaaminen on ollut Tapolan ajasta poiketen hyvin vaikeaa.
Kun Tapparan peliä katsoo - vaikka minä olenkin iloinen siitä kehityksestä, jota tällä kaudella on tapahtunut - niin minä en voi välttyä siltä tunteella, että olisi ehkä pitänyt kuitenkin pysyä Tapolan tiellä tai sitten tehdä ne pelitavan muutokset hieman hitaammalla tahdilla. Nyt on lähdetty muuttamaan niin kovasti, että joukkueen identiteetti on mielestäni kärsinyt siinä matkalla. Tapparassa erityisesti olen kokenut sen tärkeäksi vuodesta 2012, että tämä on joukkue, joka puolustaa hyvin ja taistelee aivan loppuun saakka.
Nämä kaksi viimeistä kautta ovat olleet siinä erilaisia, että taistelu tuntuu jäävän hieman vajaaksi ja Tappara on vähän sellainen - noh, liian usein - virkamiesmäinen ilmestys. Ei oikein meinata edes tappiolla löytää oikeaa tunnetilaa ja pelaajia tekee mieli silittää pään päältä ja sanoa kuin lapselle, että kaikki hyvin, kyllä sinäkin vielä joskus onnistut. Tunne on se, kuin pelistä puuttuisi jotain sellaista, joka on ollut tärkeää, mutta sitä ei vaan tule.
Ehkä toivoisi valmennusta myöten sellaista pientä…ei niin vakavaa naamaa. Vähän semmosta kevyempää menoa, naurua enemmän ja kyllä mekin vielä joskus onnistutaan mentaliteettia.
Hieman sekava teksti, oli töissä aikaa. Kuitenkin tää on se Tapparan identiteetti, jota minä en omakseni niin usein tunne.
Pelaajamateriaali oli Tapolan aikana kovempi. Siellä olivat esimerkiksi Savinainen, Lajunen ja kunnossa ollut Haapala. Näiden lähtijöiden lisäksi Jukikin lähti viime kauden jälkeen. 2016 oli Laine, jne. Ihan saman tason ratkaisijoita ei ole löytynyt näiden lähtijöiden korvaajiksi.
Tapparan tähtäin on kevään pudotuspeleissä. Viimeksi tuli hopeaa. Finaalisarja kävi jännäksi vielä Kärppien saaman 3-0 johdon jälkeenkin, kun Tappara alkoi tehdä nousuaan siinä. Kuudennen pelin olisi voinut voittaa kumpi vain.
Peliesityksistä varmasti ajoittain löytyy kritisoitavaa mutta koko kauden tulos on ollut erinomainen jo kuudella kaudella peräkkäin. Kohti seitsemättä perättäistä finaalia, hei.
Toki @peterra kirjoitti viestissään kaikin tavoin täyttä asiaa.
Kuudennen pelin olisi voinut voittaa kumpi vaan, mutta ainoastaan Kärpät saattoi voittaa sarjan.
Pelaajamateriaali oli toki kovempaa Tapolan aikana, mutta pelkästään kovemman materiaalin taakse ei voi mennä. Viime kaudella oli historiallisesti kovin materiaali, jota tässä on moneen vuoteen nähty.
Samaa mielltä. Tapparalla on ollut varmaan historian kovin puolustusmateriaali viime kaudella mutta ei hyökkäys ole ollut siinä kuosissa kuin Tapolan aikaan. Aikamoista hyökkääjää on lähtenyt mutta tulijat ei ole ihan samaan pystynyt.
Minusta nykyhetken erottaa Tapolan ajasta kaksi olennaista asiaa: merkittävästi kovempi materiaali Domi, Haapala, Jugi, Xavi ja Laju. Ero on ihan silmiinpistävä, jos sen haluaa nähdä. Toisaalta nykyisellään on puolustuksessa kovempi rosteri (sattumaa nämä?). Toinen olennainen ero on se, että Tapolan aikana flow ei syntynyt pelkästään voittamisesta ja onnistumisista. Se syntyi siitä, ettei Tapola yrittänyt opettamalla erityisesti opettaa mitään vaan ainoastaan säätää aidosti pelaajalähtöisesti, vaikka hän ei tästä pelaajalähtöisyydestä julkisuudessa puhunutkaan. Kaikki tiesivät systeemin, Tapparan tavan pelata, joten sitä ei tarvinnut ’opettaa’. Tapola toimi kuin ammattimainen ja itseään korostamaton mentori tai personal trainer. Rautakorpi on muuttanut pelitapaa hienolla ja arvostusta ansaitsevalla tavalla, kuin kelloseppä tekee työtään. Mutta pelitapa on uusi ja Rautakorven päästä kentälle siirretty ja siirtynyt, ei luontainen eikä suoraan joukkueen yksilöiden vahvuuksista ja pitkäaikaisesta kulttuurista lähtevä. Rautakorpi on kuin kiekkoilun apostoli.
Minusta suurin osa flowsta tulee lopulta onnistumisesta ja voittamisesta. Mutta jostain sen uskon on synnyttävä ja pienetkin lähtökohtaerot voivat kahta aikakautta vertailtaessa saada lopulta suuren erottavan merkityksen. Henki voi toisinaan voittaa materian, joten pelkkiä yksittäisten pelaajien vahvuuksia ja heikkouksia allokoimalla ei kyllä tyjentävää selitykseen pääse.
Tämä. On niin pirun vakavannäköistä ollut viimeisen puolitoistakautta, että höllätkää vähän. Missä leikkisät tai tunnelatautuneet tuuletukset? Niistä näkyy hyvin joukkueen tila, ja se on ollut tunteenpuolesta usein virkamiesmäinen. Kun tehdään maali, pelaajista on välittynyt kuva, että se oli pakonomainen onnistuminen, pikkuläpyä kaverille, ei juuri koskaan riehakasta tunteenpurkausta, jossa pelaajat näyttäisivät iloisilta ja pelistä nauttivilta ihmisiltä. Peli näyttää itsessään isossa kuvassa juuri tältä; väkinäiseltä, nihkeältä ja pelaajisto ei nauti.
Hyvää joulua kaikille!
Tämä valmennus on ilmeisesti pelitapaa yrittänyt muuttaa siitä takavuosien pelitavasta niin eihän se ilman kasvukipuja mene. Niin reiluahan se on olla filmaamatta sitä riehakkuuttakaan. Eikä niitä vekkuleita vissiin nyt niin edes ole joukkueessa kuten aiemmin Haapala ja Domi yms, nyt enempi jäyhempää luonnetta. Blood nyt tuo sitä väriä tohon sakkiin.
Mutta luotetaan jotta homma notkistuu kevättä kohti ja kädet alkaa nousemaan hartilinjan yläpuolelle lähes karnevaalimaisella riehakkuudella ![]()
Eikös se viime kaudella ollut kun Rautakorpi heitti Rantakarin kanssa jerryä vaihtopenkillä naureskellen, vaikka pelistä ei tullut yhtään mitään ja vastustajalla tukeva johto. Tällä kaudella myös oikeasti nähty hymyssä suin läpän heittoa tuolla penkillä penkillä kun kamera sinne eksynyt.
Mitä näihin tuuletuksiin tulee, niin en itsekään koskaan tuuleta omassa höntsysarjan pelissä maaleja, omia tai toisten tekemiä. Onko se sitten omaksuttua Tapparan dna:ta? Barkovkaan ei varmaan nauti jääkiekosta?
Ei se jumankauta voi olla näin. Minä sanon että se on pelaajatyypistä lähtöisin miten mitäkin onnistumista/maalintekoa tuuletat. Kyllä se Tapparan dna:sakin on niin, ainakin tosipelien tullen, että maalia riemuitaan hyvin tuulettaen. Olemmeke me liian oranssisinisilmäisiä tässä asiassa. Ajatelkaa itseänne? Miten reagoisitte tiistai-iltaisen Kouvolan vieraspelin tasoitus maaliin tehnyttä pelaajaa, kuin että olisitte vastaavasti tehneet maalin 6.ssa puolivälierä ottelussa Ilvestä vastaan kolmannessa jatkoerässä. Miettikääpä sitä.![]()
Minusta on jotenkin erikoista verrata tämännä kauden Tapparaa ja Tapolan viimeisen kauden Tapparaa ja sanoa tämän olevan virkamiesmäisempi. Jos joku joukkue oli virkamiemäinen se oli juuri tuo Tapolan viimeisin Tappara. 80% runkosarja peleistä vedettiin suurin osa pelistä puolivaloilla ja tehtiin vaan pakollinen. Vaikka oltiinkin tuloksellisesti ylivoimaisia niin pelit oli kyllä aika paljolti vaan suorittamista eikä mitään liekehtivää iloa ja raivoa.
Tätäkin turhautuneisuutta voi lukea vanhoista otteluseurannoista ja paljon.
Teki Rautakorpi hyvään kohtaan jatkosopimuksen. Koskakohan se meidän uusi pelitapa on ajettu sisään ja alkaa toimia?
Hassua kun Kärpillä se toimi heti Mannerin ekasta kaudesta lähtien.
- 5 Ottelun tappioputki
- Tehtyjen maalien keskiarvo näissä 1.6/peli.
- Täydestä erästä pelataan 5min siedettävästi.
- Jumala armahtaa mutta kuka pelastaa?
Mut löytää mallashovista!
Nykäise hihasta niin tarjoan oluen.
Ei hätä ole tämän näköinen, tästä noustaan tammi-helmikuun aikana takaisin sijalle kolme.
Olihan Tapolalla kovia pelaajia, mutta yhtä ei ollut: Zaboa!! Tapolan joukkueessa ei olis jäänyt alle 30 maalin runkosarjassa. Nyt miehestä saadaan irti 60-70%.
Hyökkäyspelaaminen on ollut yhtä paskaa jo silloin kun Tapolan aikana pelattiin pari peliä ilman Lajusta, Savinaista ja Haapalaa. Joukkueesta puuttuu ne kuuluisat liiderit jotka ottaa joukkueen harteilleen.
Mielestäni oli ihan hyvä hävitä kunnolla Kärpille.
Toivon mukaan Tapparan hallitus tajuaisi nyt tilanteen ja tekisi päätöksiä hankinnoista tai päättäisi että mennään nykyisillä.
Ainakaan hallitus ei nyt voi mennä sen taakse, että Rautakorpi vaan haluaa vahvistuksia!
Kiekkoa seuraavat näkevät kyllä ongelmat nykyisessä joukkueessa (entistä selvemmin Kärpät-pelin perusteella).