Kun on vaikeeta, niin ei oo helppoo. Kuten yllä on jo muutamaankin otteeseen todettu, kyllä tällä hetkellä enemmän tai vähemmän ihan koko sakki alisuorittaa. Sikäli turha nostella yksittäisiä pelaajia tikunnokkaan vaikka mieli tekisi, itse kullakin.
Itse seison edelleen valmennuksen takana, enkä varsinkaan ole vaatimassa potkuja, koska heillä on tuoreet näytöt viime kaudelta siitä mihin pystyvät joukkueensa piiskaamaan. Ja sitäkin pitää kunnioittaa ja antaa ns. työrauha, enkä siksi halua arvostella keskeneräistä työtä. Mutta kieltämättä, kyllä tää touhu tällä hetkellä omaakin uskoa koettelee.
Isoin valmennuksellinen ihmettelyn aihe itselle on tällä kaudella ollut tuo pelitavallinen muutos ja se hemmetin kiekkokontrolli. Väen väkisin halutaan pitää kiekko itsellä ja varsinkin ihmetyttää se jatkuva kiekon alaspäin palauttelu, vaikka olisi mahis lähteä jalalla ylöspäin tai lyödä kiekko punaiselta rumpuun ja lähteä grindaamaan. Ymmärrykseni mukaan siinä on ajatuksena se, että valmennus ei halua hyökättävän alivoimaisena ja toisena se, että valmennus luottaa meidän pakkien kiekolliseen taitoon, että sen pitäisi olla riittävä tuohon kiekotteluun sekä murtaviin syöttöihin. Ja niinhän se paperilla pitäisikin olla. Valitettavasti se palauttelu on vaan - ainakin omien havaintojen mukaan - todella usein johtanut tällä kaudella siihen, että vastustaja lyö kunnon karvauksen ja paineen päälle, kun peruutellaan monesti jopa oman maalin taakse ja sitten ollaan kusessa, kun tulee ”paniikki” ja huono ratkaisu kiekon kanssa. Mutta korostan, että luotan edelleen valmennuksen osaamiseen ja uskon sekä toivon, että heillä joku isompi visio ja plääni on taustalla tässäkin asiassa. Uskon myös Juujärven tarkoittaneen tätä puhuessaan haastattelussa pelitavan sietämisestä jokunen aika sitten. Toki, taidettiin pitkälti pelata tällä tavalla myös viime kauden pleijareissa, aika vaan tuppaa kultaan muistoja.
Mutta ehkä omasta mielestäni se merkittävin asia sekä ongelman ydin on tällä kaudella ollut nimenomaan tuo joukkueen sairastelukierre. Sitä ei ehkä iso yleisö kunnolla ymmärräkään, kuinka paljon tuollainen monen viikon sairastelukierre ja ”puolikuntoisena” pelaaminen oikeesti vaikuttaa huippu-urheilijan suorituksiin. Ja se on aiheuttanut osaltaan dominoefektin siinä mielessä, että joukkue ei ole varmastikaan päässyt valmennuksen haluamalla tavalla reenaamaan kovaa, ainakaan kaikkien pelaajien kanssa, mikä on kuitenkin käytännössä joka kausi ollut keskeinen asia Tapparan menestymisen kannalta. Tuollainen mykoplasma/influenssa/korona tai muu kovempi tauti syö yllättävän paljon energiaa ja voimia käytännössä jokaisesta ihmisestä ja sellaisesta palautuminen 100% kuntoon ottaa usein myös todella pitkän pätkän. Ja sitten, kun et ole 100% kunnossa, et pysty 100% teholla reenaamaan, niin luonnollisestikin se vaikuttaa pelissä jaksamiseen pitkälläkin aikavälillä ja tunnetusti se huono jaksaminen ja väsymystila aiheuttaa myös pääkoppaan sen tilanteen, että teet huonoja ratkaisuja ja olet napsun jäljessä, kun myös mieli on ”väsynyt”. Myös ”haastavan” pelitavan toteutus voi jäädä tämän vuoksi piippuun ja näyttää ajoittain kamalalta, kun väsynyt kroppa ja sitä kautta pääkoppa ei pystykään nopeisiin ratkaisuihin, vaikka taidot siihen riittäisi. Ja tää sairastelukierre kun on joukkueessa jatkunut käytännössä pitkin kautta useamman kuukauden ajan ja vielä porrastetusti, että ”koko ajan” on se 3-6 vakirosterin pelaajaa on pois ja samaan aikaan 1-3 (luvut heitetty lonkalta) kokoonpanossa olevista pelureista joutuvat pelaamaan ”keskenkuntoisina”, niin kyllä se vaan vaikuttaa aivan hemmetisti. Ja nuo pelaajat siis vaihtuvat pelistä toiseen, yks saadaan takasin, samalla kaks tippuu pois jne., niin ei se helpota myöskään ketjukemioiden suhteen.
Tämän asian, kuten esim. ei huonon tuomaritoiminnankaan taakse voi koskaan ammatilaisjoukkue tietenkään mennä piiloon, mutta kyllähän tollanen nyt vaan vaikuttaa ja rokottaa. Esim. tänään kirosin itse pelin aikana ja sen jälkeenkin vieruskaverilleni, että homma tuntuu olevan asenteesta kiinni, kun jatkuvasti hävitään kaksinkamppailut sekä mm. painit molempien maalien edustoilla. Sitten tajusin muistuttaa itseäkin tuosta sairastelusta, että se on seikka, joka helposti näkyy nimenomaan asenteen ja sen kuuluisan tiikerinsilmän puutteena, kun et vaan ole 100% kunnossa. Kertoo kai sekin jotain, että Tapparan lääkäri perui tälle päivälle suunnitellun meet&greet tapahtuman. Ja tiedän sen verran, että toimiston väki oli tästä päätöksestä ”näreissään”, eniten fanien takia eikä tällaista päätöstä hevillä haluttu tehdä, mutta ymmärsivät sielläkin toki realismin, että tossa asiassa ei ole kahta sanaa ja näin nyt on vaan toimittava, kun lääkäri niin määrää. Mulle toi ainakin kertoo osittain sen, että tällä kaudella on jo ihan riittävästi kärsitty kaikenmaailman pöpöistä ja pelaajat on olleet kovilla niiden takia eikä niitä yhtään enempää tässä tilanteessa tarvita tai haluta kiertämään joukkueen keskuuteen.
On sen huomannut itsekin ihan siviilissä ja työelämässä tässä viimeisen vuoden sisällä, että koronanperkeleen jälkeen tuntuu siltä, että yhä useampi tauti tulee paljon aggressiivisempana ja kestää myöskin huomattavasti pidempiä aikoja, kun vaikka 6v sitten. Ja sen on todennut käytännössä jokainen muukin, kenen kanssa asiasta on tullut höpöteltyä.
Tulipa sitten rustailtua melkoisen pitkä pätkä, vaikka alunperin tarkoituksena oli avata hieman omia ajatuksia tämän asian tiimoilta 
Toivottavasti ei rönsyillyt liikaa ja oli ymmärrettävissa pointtini. Pahoittelut siis ylipitkästä analyysistä ja kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti 
Edit. Typot
