Tähän vaikuttaa myös pelin tilanne. Jos Tappara johtaa peliä, niin vastustajan on pakko tehdä muutakin kuin parkkeerata bussi oman maalin eteen ja iskeä vastaan. Maalintekokilpailussa Tappara puolestaan on vahvoilla.
Kausi ei ole vielä puolivälissä, joten paljon ehtii Tapparakin parantaa ja mahdollisesti 1-2 vähintään leveyspelaajaa tuohon rosteriin tulee ennen kevättä. Itsellä on huomattavasti luottavaisempi olo prosessiin kuin vuosi sitten, jolloin vielä oltiin kärkipäässä sarjataulukkoa.
Kun peli ei ole pelkkää riemuvoittoa ja sarjataulukossakin on kilpailua, niin syntyy Ville Niemisen usein mainitsema saavuttamistarve.
Mielestäni Tappara on hyvällä ja Tapparamaisella tiellä kohti kevättä. Potentiaalia on näkyvissä, peli kehittyy pienin askelin ja ollaan hyvässä tuloksessa kiinni matkan aikanakin.
Ehdottomasti joukkueessa on iso potentiaali. Mutta löytyykö valmennukselta ja pelaajilta riittävää nöyryyttä niillä hetkillä, kun peliä pitää jäädyttää. Tapolan ajan pelin säätämistä vastujien mukaan ei Grönborgin työkalulaatikosta ole löytynyt.
Tapolan aikana pelillinen prosessi kauden aikana oli tasaisempi, vakaammin nouseva+ajoitettu kulultaan ja jotenkin kiinteämpi ja kypsä kokonaisuus. Jotenkin realistinen ja ennakoitavakin muodoltaan mutta vastimustasoltaan aina suhteessa vastustajaan.
Grönborgin aikana katto on korkeammalla mutta sen saavuttamisen todennäköisyys ei Tapolan luokkaa ollenkaan. Mahdollinen ja toteutuessaan ehkä ylivoimainen. Autonominen kokonaisuus, johon ei paljoa vaikuta missä ja ketä vastaan sitä käytetään. Silti Ilveksen taktisen yliotteen tuottama näyttö nyky-Tapparaa vastaan puhuu vahvasti riskeistä ja pelaamisen häiriöherkkyydestä. Näyttävää ja viihdyttävää parhaimmillaan mutta epätodennäköisemmin tavoitteisiinsa ja ideaaleihinsa päätyvää kuin Tapolan tylsän voittava prosessi. Epäkypsää mutta mikäli lämpötila on oikea voisi kai parhaimmilaan kypsyäkin. Raaka-aineet ovat olemassa, kokin pitää suorittaa.
Tämä ei ole vain sinulle tai välttämättä ollenkaan sinulle, mutta ihmettelen kyllä, miten narratiivia rakennetaan sen jakoan aikana, kun fyysinen kuorma omi sellainen, ettei kenelläkään sujunut.
Tuosta pelistä ollaan tultu jo tovi ja peli-ilmekin on täysin eri. Silti osa kritisoijista käyttytyy, kuin tuo siteeraamasi Ilves-peli olisi viimeisin mitä ovat katsoneet. Ehkä onkin.
Sinällään uusi ilmiö ei ole se, että ns. heikommalla/ kapeammalla rosterilla pelaava tai toki muutoinkin sen taktiikan valitseva, on helpoin reitti voittoon tiivis puolustus ja vastaiskut. Tällä on vuosien saatossa useampi yllätys tehty. Kv-peleissä myös muuan J.Jalonen valmensi Suomelle muutaman kannun sillä, kunnes pari viime kisaa resepti oltiin skoutattu ja tuo polku tuli tiensä päähän.
Tapparan peli on erilaista Grönborgin alaisuudessa kuin pitkiin aikoihin Tapparassa. Ja tavallaan, hyvä niin. Tämä ei ole aiemmilta valkuilta pois eikä Rikeltä. Rike kantaa pelitapansa kanssa jotain ihme taakkaa, missä kaikki muu kuin tilastot ja nykyhetki määrittää narratiivia.
Minun mielestäni sinä olet tässä nyt se, joka lähtee kummallisen saivartelun tielle.
On ihan sama, käsitelläänkö tässä nyt viimeistä kymmentä peliä, mutta Ilves on tässä aivan asian ytimessä.
Tapolan aikana Tappara sentään silloin tällöin voitti edes jonkun matsin Ilvestä vastaan ja silloin vielä yleensä kunnon pelillä. Mutta Grönborgin kausilla on tullut turpaan melkein jokaisessa pelissä ja nyt mennään kolmatta kautta. Päälle tulee Ilveksen 4-0 pyyhkäisy playoffeissa Tapparan ylitse.
Paikallispelit voivat olla oma maailmansa, mutta se tapa, jolla Ilves saa Tapparan kerta toisensa jälkeen täysin vastaantulijaksi pelissä, on sellainen, joka onnistuu myös muilta. Ilves on tehokkaasti paljastanut kerta toisensa jälkeen Tapparan pelilliset heikkoudet ja nyt on sen verran pitkä jono näitä pelejä tarjolla, että on turha sanoa “no kun Grönborg sitä ja katso niitä muita pelejä”.
Nyt nimenomaan pitäisi käsitellä tätä Ilveksen tuottamaa pelillistä haastetta ihan helkkarin konkreettisesti, koska se antaisi toivoa siitä, että oikeasti kovia peliä olisi voitettavissa keväälläkin. Nythän tosiasia on se, että Tappara voi jälleen vain toivoa, ettei Ilves tulisi vastaan, koska minkäänlaista pelillistä vastetta Ilvekselle Tappara ei ole tarjonnut kohta kolmeen vuoteen.
Olikos se kauden avauspeli Lukkoa vastaan, kun Sylvegårdilla suu kävi jo ennen kuin kiekko tippui, poikkaria kylkeen, Stenqvist avojään taklauksella nurin ja oma laukaus tolppaan. Tätä aloitustaktiikkaa käytettiin parissa pelissä ja sitten se jäi.
Jos joukkueessa on Pavelin ja Sylvegårdin kaltaisia hahmoja, niin ihmettelen hieman miksei heitä käytetä? Vaikka nyt tuo Ju. Mattilaan kohdistunut taklaus – siihen olisi pitänyt laittaa pari vaihtoa “ajakaa kaikkea mikä liikkuu” mentaliteetilla. Pelillinen riskinsä siinäkin, mutta voisi nostaa tunnetasoa.
Mainitun Sport-pelin jälkeen Räsänen pyörittelikin, että vasta kolmannessa erässä molemmilla intensiteetti nousi ja peli heräsi eloon.
Viime pelit ollu niin hyvän näköstä että nyt ei ihan hirveesti huvita mennä peliin huomenna
Ilves on jotenkin ihan järjetöntä kryptoniittia. Minkään muun joukkueen kohtaaaminen playoffeissa ei juuri herättäisi tuntemuksia, mutta jotenkin yhä vain otetaan jokaisella osa-alueella ahteriin Ilvestä vastaan.
Ihan riittää se tieto, että kannustamani seura ei tarjoa rahalle oikeestaan mitään vastinetta ennen joulua.
Ongelma kolme. Tämäkin on ongelman yksi syy. Ei saada aikaiseksi hyviä hyökkäyksiä rytmissä, päädytään kulmiin suorien hyökkäysten sijasta.
Mielenkiintoista olisi tietää koska ammattiylpeys alkaisi näkymään kentällä eikä ringissä pyörisi pelkkiä lampaankulleja vailla mitään vauhtia, ajatusta tai yritystä. Tapolakin voisi koittaa kaivaa päänsä pois perseestään, jos saa tuon laatuisen rosterin noin syvään slaavikyykkyyn ei voi olla tehtäviensä tasalla.
Oikein nauratti, kun vilkaisi viimeisen Tapolan syksyn ketjua ja sinne tulleita viestejä, joista muutama esimerkki yllä. Vuodet ja valmentajat vaihtuu, vaikeudet säilyy. Jää nähtäväksi joutuuko kritiikkiä jatkamaan koko kauden ajan tällä kertaa.
Tähän asti on ollut ns. normaalia menoa sekä tuloksellisesti että pelillisesti.
Onkohan aika kullannu muistot? Pisteet toki Ilvekselle ns. 100-0. Mutta jokainen peli on yksilö ja esim. maalivahdit päikseen vaihdettuna aika monessa pelissä tulos olis ollu päinvastoin. Ilves on voittanu kaikki, eikä sitä mikään muuta mikskään, mutta että yksittäisissä peleissä Tapparalla ei olis ollu pelillisesti ns. mitään palaa, sitä en allekirjoita.
Kyllä. Matinmikko koitti vähän mennä “kouluttaan”, mutta linjurihan siinä heti oli paidassa kiinni. Odotin, että jotain vielä tapahtuu, mutta ei mitään. En hyväksy tuommoista, että kapteeni telotaan lasarettiin ja taklaaja ei joudu mihinkään vastuuseen(2min. Estäminen). Sylvegårdin odotin tuovan tämmöistä elementtiä, muttei ole esittänyt enää alun jälkeen muuta kuin leuan lonksutusta.
Kuten @pieni_m tuossa ynnää: ei Ilves-pelejä voi niputtaa yhteen. Olen nähnyt niistäkin kaikki ja kyllä, välillä Tappara on itse mählinyt pisteet sen sijaan, että pelitapa olisi haaste.
Miten ihmeessä minä saivartelen, kun sinä nimenomaan puhuit yksittäisestä Tapparan pelistä esimerrkinä. Puutuin siihen. Tämän mainitsemasi totaalisen Ilveksen suvereeniuden aikana Tapparalla on myös yksi kannu, Ilveksellä ei yhtään. Tämän lisäksi Ilveksen valkku on vaihtunut kertaalleen.
Viime kausi oli oma lukunsa. Tuo Play off- sarja vain korosti viime kauden Tapparan ongelmia. Tälle kaudelle aika moni asia on toisin ja Ilves-pelit ovat olleet TÄYSIN erilaisia jo keskenään.
En tiedä tulikitsenko väärin, kun nimenomaan itse pahoittelin lainausta viestistäsi ja kerroin että ei liity sinuun: tuntuu että närkästyt ja lähdet syyttelemään saivartelusta. Puhut yksittäisestä pelistä ja pellillistä haasteista, joita en näe. Yhtäkkiä skooppi onkin Riken aikakausi, jossa toisen joukkueen valmennus ja molempien joukkueiden pelaajat ovat vaihtuneet melkoisesti.
Keväällä, jos reittimme kohtaa, on tarjolla pelillinen haaste. Sitä ennen tärkeintä on oman pelin kehittyminen. Ainakin minulle. Pelitapaa testaa parhaiten menestyminen runkosarjassakin vs. yksittäistä vastustajaa vastaan pelatut ottelut.
Näen itsekin niin, että 9 tappiota putkeen Ilvestä vastaan on noloa.
Mutta, ensinnäkin näen tuon 4-0 playoffs-sarjan hieman erillisenä juttuna, koska tiivistäen hävittiin viime kaudella ”about kaikki pelit uudenvuoden jälkeen”. Tällöinhän oltiin kärkipaikalla 27.12.2024. Se oli lähes sama silloin, että kuka tuli vastaan, niin vaikeaa oli.
Muutoin en näe, että oltaisiin oltu pelkkinä vastaantulijoina Ipalle. Pelit on yleensä olleet suht loppupuolelle asti tiukkoja. Tappioiden taustalla näen sellaisia asioita kuin ammattilaisuuden vetäminen yli (ns. virkamieskiekko), Heljangon aikaisempi tärinä nimenomaan paikallisissa, yleinen vaikeus saada sopivaa raivoa ja kiimaa päälle paikallisiin (ei oltu aiemmin haastajia, nyt oltaisiin), pelin alkuihin ei olla tultu karmit kaulassa kuin kerran (Nokia areenan peli nr2 tais olla meille 7-1). Lisäksi se, ettei tavallaan tosissaan pelata voitosta ja esim. jäädytetä peliä jos päästään johtoon, suojellen täysillä omaa maalia vaikka pitkiä kiskoen. Ei myöskään tulla tappelemaan, tai muutoin hermostuta mistään, koska ollaan niin viilipyttyjä. Mutta samalla yliyrittämisen ja lämpenemisen mahdolliset hyvät puolet jäävät saamatta. Maali sinne tai tänne voi ratkaista pelin. Ipalla ei tunnu olevan minkäänlaisia latausongelmia paikallisiin, Tapparaa vastaan löytyy aina asennetta. Summaten, näen siis ongelmien olevan pääkopan sisällä.
Se mistä oikeasti olen eniten huolissani, on nykyisen korkean prässin ja karvauksen usein aiheuttamat vastustajan ylivoimahyökkäykset meidän maalille. Niitä taisi Ipallekin tulla viimeksi joku 6-7kpl. Se on omille hermoilleni aivan liikaa, vaikka tilastojen mukaan kaikki olisikin hyvin. Mutta tämä ei ole Ilves-spesifistä, tarjoillaanhan me samaa mahdollisuutta kaikille vastustajille.
Toivottavasti Grönborgin prosessista löytyy pelikirjaan lisää sivuja kauden edetessä. Tällä yksitoikkoisella puskemisella tie voi aivan hyvin nousta pystyyn jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Siinä mielessä samaa latua kuljetaan kuin viime kaudellakin. Hiljalleen vastustajat tulee pelillisesti rinnalle ja lopulta myös tuloksellisesti ohi. Ilves on pitänyt Tapparaa jo pitkään aivan pellenä.
Mutta jätetään nyt tosiaan pieni varaus sille, että siellä on joku suunnitelma pelin suhteen eikä vaan paineta jääräpäänä samaan tyyliin hamaan loppuun saakka.
Itseänikin ihmetyttää tämä narratiivi, että noissa 4-0 sarjan peleissä Tapparalla ei ollut pelillisesti mitään palaa.
3/4 ottelusta Tappara voitti maaliodottaman. Se ei ole mikään absoluuttinen mittari, mutta kyllä se jostain kertoo. Ainakin siitä, että vastustaja käytti paikkansa tehokkaammin hyödyksi. Ja siitä, että paikkoja kyettiin itsekin tuottamaan.
Enemmänkin itselle jäi jo Espoo-sarjasta tunne, että vastustajan maalin hinta on aivan liian halpa, ja oma maalinteko on ihan tuskaa hallinnasta huolimatta.
Tällä kaudella ei ole oikeastaan ollut kumpaakaan ongelmaa, ja peli tuottaa vieläkin enemmän tontteja itselle.
Veikkaan, että ainoa jolla Grönborg saa lunastettua ja kuitattua viime kauden tuloksen on voittaa sarja tai kaksi keväällä ja mielellään Ilveksen vastaan tullessa. Siihen asti kriitikoita riittänee ja kyllähän sen pitäisi näillä panostuksilla ja pelaajistolla olla tavoitteenakin. Vastuuhan ei ole yksin Riken, mutta häneen se pitkälti tulee henkilöitymään.
Tätä samaa odottelin, varsinkin kun tuosta kun aloittaa pienen kurinpalautuksen niin selviää ilman pelikieltoa.
Savinainen teki näin kun kultakuuppaa otettiin kovin ottein Tepsin pelissä. Samaten Rafkin koitti jo viikolla ja sitten perjantaina pääsi noutamaan Ohtamaan.
Jos ei haluta että näin barbaarisesti käyttäydytään niin yllä mainittu parin vaihtokierron ajan fyysisempi ote kelpaa myös 
Täälläkin hehkutettu Ässät otti (jälleen) tappion, ollen tulokselliesti kevyessä laskuauhdanteessa. Ilves sen sijaan grindasi 3-0 voiton Pelicansista päätyen tekemään yhden maalin enemmän, kuin Tapparan kritisoitu esitys Pelicansia vastaan. Pelicans noussut hieman viimeaikoina ylöspäin, 10. paikan ”tuntumaan”.
Miten tämä liittyy Tapparan esityksiin? Mietin tässä sitä, että huomioimmeko muiden joukkueiden laskusuhdanteet tai nuhaiset pelisitykset vaatien Tappralta aina priimaa, mikä ei taida oll millekkään joukkueelle koskaan ollut mahdollista? Jenkkifutiksen ulkopuolella tiedämmekö tapauksia, missä jokin joukkue on ammatti-sarjassa vienyt kannun ilman pistemenetyksiä?
Arsenal voitti Valioliigan 2003-04 ilman tappioita. Futiksessa vaikeimmin voitettava sarjakilpailu. Toki siinä oli tasapelejä mukana. Nyky- Tapparan pelillinen prosessi on epäselvempi ja epävakaampi kuin edeltävien valmentajien aikana. Ei se tietenkään estä lopulta voittamista; paitsi ehkä Ilvestä vastaan.
11 peliä, 9 voittoa. Ja pelihän on paskaa jos on foorumia uskominen. Välillä itselläkin menee turhautumiseen mutta realismia on se, että Tappara on tällä hetkellä parempi kuin moni muu.
Sarjakärki btw
Jos ylihuomenna viedään Ilves niin on kyllä kissanpäivät 
