Tarkat lepoaikasäännöt on, joiden mukaan kuljettajan on saatava vähintään kuusi tuntia yhtenäistä unta lepoaikaa. Se ei ole kovin paljoa. Jos on leirillä nukkunut sen verran useana yönä putkeen, ei välttämättä ole virkeimmillään ajamaan harjoituksesta pois. Ajo- ja lepoajoista pidettiin kynä ja vihko -menetelmällä kirjaa reaaliaikaisesti silloin kuusi vuotta sitten kun minä olin jääkärijoukkueen vaunua käskyttämässä.
Ja käytännössä sen kuuden tunnin lepoajan toteutuminen on paljon joukkueen toimintaa valvovan skapparin asenteesta kiinni. Ehkä näin jälkikäteen sopii paljastaa, ettei kuusi vuotta sitten sitä asennetta useimmilla skappareilla ollut meidän komppaniassa. Leiriharjoitusten yksi ideoista oli koetella jääkärijoukkuetta antamalla sille vain lyhyitä unia useina öinä putkeen. Teltat eivät välttämättä olleet kuutta tuntia pystyssä tai jos olivat, täytyi vaununkuljettajien olla joukkueen mukana hyökkäämässä. Monesti saatiin joku neljä tuntia yhtenäistä unta käytännössä, mitä täydennettiin torkkumalla pitkin päivää vaunun ohjaamossa tai missä milloinkin. Älkää kysykö siitä ajopäiväkirjasta…
Lepoaikamääräykset olivat aika uusi juttu silloin. Ehkä asenteet ovat sittemmin muuttuneet.
Ongelma ei ole toimittajien. Ongelma on tiedotustilaisuus. Itse asiassa voisi tutkia enemmänkin tiedotustilaisuuden problematiikan näkökulmasta; tiedotustilaisuudella on jokin funktio, joka on viime vuosina noussut keskeiseksi asiaksi.
Tiedotustilaisuuden ongelma on nykymaailman interaktiivisuus: ei ole oikeasti mitään tiedotettavaa. Tiedotetaan siitä, että on tapahtunut asia X. Ongelma on siis se tiedotustilaisuus; heti pitää pitää sellainen ja silloin ei yleensä ole mitään tiedotettavaa. Henkilöt, jotka edustavat viranomaisia eivät tiedä juuri mitään siinä kohtaan kuten hyvin toit esille. Tiedotusvälineiden pitäisi kysyä niiltä, jotka tietävät, mutta hekään eivät tiedä.
Tällöin tiedotustilaisuuden funktio on enemmänkin symbolinen: tuodaan esille, että on tapahtunut jotain poikkeuksellista. Tiedotustilaisuus on harhaanjohtava nimitys, koska kyseessä on oikeastaan “kertaus siitä, mitä on tapahtunut tähän mennessä.” Media tietää siihen mennessä jo paljon enemmän, joten heidän on kysyttävä samat tyhmät kysymykset, jotta he voivat varmistua siitä, ovatko heidän tietonsa oikein.
Ainakaan omassa palveluksessani, olessani lääkintämiehenä (=lanssikuskina), ei 6h lepoaikaa tullut lähellekään aina.
Sitäpaitsi 6h lepoaikaa on hyvin vähän, jos on nukkunut edellisen neljän yön aikana yhteensä 6-10h.
Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että tämä juttu meni oikeuteen. Ensimmäinen tunne oli viha, miksi ja mistä tätä varusmieskuljettajaa syytetään.
Kuorma-auton kuljettajana toiminutta varusmiestä syytetään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kolmesta kuolemantuottamuksesta ja palvelusrikoksesta.
Ei mee mun oikeustajuun syytteet, ei sitten millään. Ei siltikään, vaikka tarkoituksena olisi “puhdistaa” kuljettajan maine. Kihlakunnan syyttäjä aikanaan päätti olla nostamatta syytettä, mutta yli-innokas apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti viedä asian oikeuteen.
Nuori syytetty on jo saanut kovemman tuomion, kuin on inhimillistä kantaa. Nuo aamuyön tapahtumat seuraavat kaveria elämän loppuun asti, ne tulevat uniin, niistä aiheutuu traumoja. Miksi hänet pakotetaan käymään asiat julkisesti läpi vielä, samaan aikaan, kun kaikki esimiehet ja välillisesti turman aiheuttaneet pesevät kätensä.
Voimia nuorelle miehelle, toivottavasti saat tarvitsemasi tuen ja pystyt elämääsi jatkamaan edes suht normaalisti.
Syyttömien rankaisu on kyllä upea perinne - eipä tuo monenkaan meistä oikeustajuun mahdu. Pyhitän tämän ketjun täysin asiaan kuuluvalle keskustelulle, vaikka jossakin toisessa ketjussa varmasti olisi isommankin keskustelun paikka, kuinka hyvin tämän päivän yhteiskunnassa enää toteutuu tuo syytön kunnes toisin todistetaan. Ihmisen suurin heikkous on se, että syyllinen tarvitaan aina. Onnettomuus on onnettomuus ja yleensä vielä useamman eri tekijän summa. Jossakin elämässäni opin jo nuorempana sen, että monessa paikassa riittää yksi syyllinen, kunhan sellainen on. Vaikka kaikki omalta osaltaan olisivat yhtä syyllisiä.
Jokainen kuljettaja vastaa oman ajoneuvonsa turvallisesta kuljettamisesta. Eli päätös ylittää tasoristeys kyseisellä hetkellä on tehty ratin ja penkin välissä.
Pitäisikö kuljettajaa siis rangaista? Mielestäni ei. Muutama perustelu:
-Armeijassa mennään laumana. Jos joku kyseenalaistaa jotain, niin tulee huutia. Kuljettajalla oli siis paine ylittää tasoristeys sujuvasti jonossa siihen tullessaan. Jos kuljettaja olisi holtiton rämäpää, niin sitten oma vastuu kasvaisi.
-Tasoristeystä ei oltu merkitty riskikartoitukseen. Riskikartoituksen on kuitenkin todennäköisesti tehnyt sellainen henkilö jolle tasoristeys oli kuljettajaan verrattuna tutumpi. Eli jos riskikartoitus oli käyty kuskien kanssa läpi, niin kuljettajalle ei ollut annettu tietoa tasoristeyksen mahdollisesta vaarallisuudesta. Olikohan kuljettajille selvitetty junaliikenteen tiheys ja sääolojen vaikutus näkyvyyteen?
-Junien nopeusrajoitus tasoristeyksen kohdalla oli liian suuri näkyvyyteen (myös hyvällä säällä) nähden. Tämä on todettu onnettomuustutkintaraportissa. Kuka oli tästä vastuussa? Joku ratahallintoviranomainen?
-Junan keulan pääväri on vaalea ja pinta-ala edestäpäin katsottuna ei ole kovin suuri. Junan kuljettajan oli huomattavasta helpompi havaita sivusuunnasta tumma maastokuorma-auto, ja sen takia hän ehtikin huomioida ajoneuvon.
Erittäin huonoissa sääolosuhteissa, yllä olevat seikat huomioiden, on kohtuutonta syyttää kuljettajaa. Muiden tekemät virheet/laiminlyönnit nostivat onnettomuusriskiä merkittävästi. Onnettomuudessa kuolleiden varusmiesten (ja junassa kuolleen) omaiset ymmärsivät tämän, eivätkä halunneet kuljettajalle syytettä. Kyseessä oli monesta tekijästä johtunut onnettomuus, joten tapauksen uudelleen avaaminen tuntuu käsittämättömältä.
Kuljettaja tietää mitä on tehnyt ja kantaa sen seurauksena valtavaa taakkaa loppuelämänsä. Elämä ei mene eteenpäin sillä että asiaa käsitellään uudestaan, varsinkin kun kuljettajalle vaadittava rangaistus on aika pieni.
Juurikin näin, nykyään on aika hankala ilmeisesti julkisesti (julkisen vallan) myöntää että jotkut asiat ovat onnettomuuksia ja / tai vahinkoja joihin syyllisen etsiminen on aika turhaa. Aina pitäisi löytää syyllinen ja syyllisen pitää (ilmeisesti nimenomaan) rahalla korvata kaikki aiheuttamansa vahingot. Mielestäni ollaan valitettavasti menossa kokojan Amerikkalaiseen suuntaa missä vain rahalla pystyy hoitamaan tuollaiset asiat. Toisaalta jos / kun saa tuomion syyllisyyydestään, niin pääsevätkö vakuutusyhtiöt rokottamaan kyseistä kuljettajaa, niin ettei niiden taakka kasva liian suureksi?
Käsittämättömän turha oikeudenkäynti tuli päätökseen, syytteet kumottiin ja hyvä niin. Oikeus voitti, mutta kyllähän se nyt olisi pitänyt tajuta jo ennen syytteen nostamista.
Varmasti kantaa syyllisyyden taakkaa koko loppuelämänsä asiasta. Antaisivat nyt miehen olla. Henkilökunta teki reitin valinnan suhteen arviointivirheen ja kuski teki virheen haastavassa tilanteessa.
Kukaan valtakunnassa ei halua rangaistusta kuskille, paitsi tää apulaissyyttäjä. Edes asiaa käräjäoikeudessa ajanut syyttäjä ei halunnut kuskille rangaistusta, vaikka olisi tuomio tullutkin. Ei tää mee kenenkään oikeustajuun, täysi farssi. Ihmisrääkkäystä.