Käytännössä tuossa sopimuksessa tekisi kahta työtä, mikä käsittääkseni on Nykissä ihan tavallistakin hoitoalalla, oli epidemia tai ei. Ja kyse lienee työn alarajasta/vrk. Työhön ei voisi itse vaikuttaa vaan pitäisi tehdä mitä käsketään eli tyyli on hyvin erilainen kuin Suomessa. (Hoitoalalla) kallis vakuutus pitäisi hankkia omaa sairastumista ja potilastyötä varten erikseen. Jos sairastuisit itse, et saisi siitä palkkaa. Paitsi green card ja nykyinen maahantulokaranteeni, pitäisi sinun hyväksyttää erikseen tutkintosi ja kielitaitosi siellä; ilman näitä et saa vakuutuksia eikä kukaan voi palkata sinua ellei näitä ole sattunut hankkimaan aikaisemmin. Lopuksi pitäisi löytää lento Yhdysvaltoihin joitakin reittejä pitkin.
Luultavasti epidemia olisi jo hyvän aikaa ohittanut huippunsa ja palkkataso olisi tippunut. Asuminen Nykissä on vähintään tuplahintaista Helsingin kantakaupunkiin nähden.
Moni on varmaan luullut, että se on vain Suomi, jossa omasta palkasta vaietaan työpaikalla. Mutta näköjään yhdysvaltalainen konsultti antaa aivan saman neuvon.
Laitetaan tähän samantien pikkukysely.
Puhutaanko teidän työpaikalla avoimesti omasta palkasta?
Itse olen aina avoimesti sanonut summan, jos joku on sitä kysynyt, varsinkin edellisessä työpaikassa, jotta muutkin uskaltavat pyytää tarvittaessa lisää. Aina pitää lisävastuusta / uusista tehtävistä pyytää heti lisää ja käsi ojoon aina, kun on vähääkään aihetta. Pyytämättä ei yleensä mitään saa. Olen huomannut, että varsinkin monet naiset ajattelevat, että pitäisi työnantajan puolelta tulla aloite palkankorotuksista… Mutta on se palkka monelle vieläkin todella vaikea aihe, vaikka avoimuus olisi kyllä työntekijöiden etu.
Olisko ollut se vuosi “kahdeksanviis”. Olin kuitenkin ekassa työpaikassa yksityisellä puolella. Oli pikkufirma ja meitä kaksi suunnitteluinsinööriä siellä. Yleensäkin rohkeampi kollega oli ensin kehityskeskustelussa talouspäällikön kanssa. Tuli sieltä ja sanoi, että pyydä sinäkin viissataa lisää, minäkin pyysin. Minusta aika reilua kaverilta. Mutta mitähän talouspäällikkö meinas. Luultavasti arvas että on vähän ehditty jutella… Mutta korotus tuli että napsahti.
Eräs hiljaisimpia hetkiä mitä olen kokenut. Eikä ollut hautajaiset tms. 90-luvun jälkipuoliskolla oli muutettu uusiin toimitiloihin, oli ns. tuparit. Juotavaa ja syötävää, ilonpitoa. Ihmisiä oli ryhmittyneenä sinne sun tänne seuran ja tarjottavan mukaan. Sinne meni mun just Bulgariasta tuoma hedelmärakikin…
Yhdessä isossa kahvipöydässä oli reippaasti porukkaa juhlamielellä. Siihen sitten pelmahti eräs työkaveri paikalle ja paukautti: “Mun palkka on 16 tuhatta, mitäs teillä muilla?”. Tuli kyllä todella hiljaista kuin veitsellä leikaten. En muista miten siitä sitten taas raiteille päästiin. Mutta ei kyllä kukaan sanonut yhtään mitään.
Tuo kaveri, jonka mielestä kaikesta oli syytä puhua, oli muistaakseni pohjakoulutukseltaan teknikko, joka jonkun ohjelmointirekrykurssin kautta oli tullut firmaan joitakin vuosia aiemmin ohjelmistosuunnittelijaksi. Pöydässä oli kyllä hänen kollegojaan, joilla oli yleensä korkeampi pohjakoulutus (ins., DI, fil.kand. jne) sekä erilaista päällystöä ryhmäpäälliköistä jaospäälliköihin että projektien vetäjiin. Monilla huomattavasti pitempi ura jo takana. Kaikki suu auki. No, ällistys oli siis käsittämätön eikä tämmöinen enää koskaan toistunut. Hyvä temppu kyllä pistää porukka vaikeaks.
palkkabudjetti on 100, töissä on 4 henkilöä joista jokainen tienaa 25. Työntekijät ovat jo pitkään valittaneet, että työkuorma on liian kova ja palkka pieni. Työntekijät vaativat ensisijaisesti lisää palkkaa ja lopulta päädytään siihen, että palkan tulee olla 30. Rahaa on edelleen 100, joten yksi työntekijä joudutaan joko irtisanomaan tai lomauttamaan. 3 henkilöä jakavat aiemmin 4:n tekemät työt palkan ollessa 30. Nyt työkuorma kasvaa mahdottomaksi ja tarvitaan kipeästi lisää resursseja. Rahaa on edelleen 100. Palkkabudjettiin tarvittaisiin korotusta 20, tällöin päästäisiin alkuperäiseen resurssitilanteeseen - 4 henkilöä. Mutta jo lähtötilanteessa työkuorma oli liian kova, joten sen korjaamiseen tarvittaisiin budjettiin vielä lisää 30 yksikköä. Kokonaisbudjettitarve olisi siis 150.
50% korotus mihinkään budjettiin on käytännössä mahdoton yhtälö, valitettavan usein ylipäätään korotus on tekemätön paikka. Tämä vieläpä korostuu julkisen puolen töissä jotka eivät ole luonteeltaan “tuottavia”, vaan lähinnä kulu-luonteisia. vrt. yksityisellä puolella myytävän tuotteen hinnalla voi vaikuttaa tuohon käytössä olevaan rahan määrään.
Kirjoituksen idea? Omasta mielestäni liian usein (aina) keskustelu kulminoituu yksilön palkkaan, kun todellinen kysymys on siitä, miten saataisiin tuo 100 kasvatettua 125:een. Tällöin voitaisiin tilanteesta ja tarpeesta riippuen ratkaista joko palkan korotus 25 → 30 ilman resurssivaikutusta, tai resurssimäärän kasvatus 4 → 5 ja näin tehdä työkuormasta inhimillisempi.
Valitettavasti lienee täysin utopiaa, että voitaisiin yleisesti hyväksyä se tosiasia, että molempia ei voi saada. Työntekijöiden pitäisi kulloinkin miettiä tahoillaan, kumpi vaihtoehdoista painaa vaakakupissa enemmän - raha vai työn mielekkyys. (ei ole mielekästä tehdä työtä, josta ei pysty epäinhimillisen työkuorman takia suoriutumaan)
Taas ne tittelit. “Joku teknikko”. Ehkä se tyyppi vaan oli idiootti. Niitä kyllä löytyy myös paljon (ins., DI, fil.kand. jne) tittelin haltioista. Voisi olla hyvä tulla kuplan ulkopuolelle välillä.
Eipä ollut. Mutta oli hieman uusi ja vielä pikkuisen “ulkopuolinen”. Se porukan pitkä yhteinen historia. Sama se on lätkässäkin joskus kun mestaruuksia voittaneeseen konkarijoukkueeseen tulee junnu kertomaan mitä tehdään.
Vaikea tässä kertoa sitä tarkkaan mistä porukan ydin oli peräisin. Se olisi liian pitkä tarina. Mutta saattoi hyvinkin olla, että muu porukka oli jo vanhastaan niin yhteen hitsautunut, että siellä kenestäkään ei ollut tämmöisiä kysymyksiä heittämään. Joo, mutta täytyy kyllä ymmärtää, että siinä on niissä hommissa valitettavasti useimmiten pieni ero, jos rinnakkain on ohjelmistopuolen maisteria ja kartonkitehtaan teknikkoa, joka on töiden loputtua käynyt 3-4kk:n ohjelmointikurssin. Ja näin se todella olikin.
Oli kyllä osittain tarkoitus kuvata kuinka rajoja rikotaan, mitä siihen tarvitaan. Mutta aina se ei onnistu. Osittain siksi, että rivien välistä luetaan sitä omaa “suosikkiajatusta” eli aha, sainpa kiinni itseteosta ja läimäyttämään kunnolla.
Meillä on töissä porukkaa lomautettuna, ja mulle laitetaan 6-päiväinen työviikko jo toisen kerran tämän lomautusjakson kuluessa. Onko tämäkään nyt ihan oikein?
Kysyttiin myös, että tulenko töihin, jos oman lomautusviikkoni aikana alkaa kauppa käymään?
Tekisi mieli haistattaa pitkät. Olisivat miettineet sitä silloin, kun lomautuslistat tekivät.
Reilu peli se olisi pitänyt olla ja kaikille saman verran pakkolomaa, kun kuitenkin kaikki samoja hommia tehdään. Nyt on joku viikon ja joku kuusi viikkoa.
Ei ehkä niinkään teille kahdelle vaan ihan yleisellä tasolla, mutta laitoin lainaukset kun sopii aiheeseen. Aika monessa työpaikassa tuntuu vieläkin olevan tuota junkaamista työnantajan toimia kohtaan. Joka asiasta pitää marista ja valittaa. Aina jos tulee joku muutos, niin ollaan vaikka periaatteesta vastaan. Ihminenhän luonnostaan pitää rutiineista ja kaikki uusi koetaan uhkana. No ei ehkä kaikki, mutta suuri osa taitaa toimia näin.
Omalla työpaikallakin noita valittajia riittää. Yksikin äijä marisee joka asiasta. Tiedän että on elatusmaksuja rästissä ja muutenkin reippaasti velkaa päällä. Välillä menee itsellä hermo ja olen pari kertaa sanonutkin, että töissä käynti perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen eikä tarvitse muuta kuin jättää avaimet portille ja ilmoittaa ettei tule enää. Yleensä menee aika hiljaiseksi, kun äijä tajuaa että ikää on sen verran sekä sellainen koulutuspohja että töihin ei enää pääse mihinkään eikä varsinkaan samoihin ansioihin. Varmaan sitten valittaa minusta muille, että kyllä on ■■■■■■■■■■■ tyyppi…
Kai se jossain firmoissa voi ollakkin niin, että työnantaja tykkää kyykyttää työntekijöitä. Mutta jotenkin itse haluaisin ajatella, että useimmiten ne ratkaisut tehdään siksi, että firman toiminta kannattaisi. Työntekijöitä toki pitäisi kohdella tasavertaisesti, mutta ehkä aina ei niin voi tehdä. Omassakin työpaikassa oli jokunen vuosi sitten yt:t. Ja vaikka väki väheni ja muilla hiukan työkuorma kasvoi niin mielestäni ei ollut kokonaan huono asia. Kyllä siellä suuri osa pois lähteneistä oli niitä vastarannan kiiskiä jotka valitti joka asiasta, piruili pomoille ja joiden työpanos muutenkaan ei ollut kovin merkittävä.
Jos siis oikein harmittaa hommat työpaikalla, niin muistakaa että ei sinne ole pakko mennä. Jääkää kotiin. Ehkä sinne tilalle löytyy joku joka haluaa tehdä töitä. Omasta mielestä on etuoikeus, kun tälläisinä aikoina saa vielä käydä töissä. Monet jotka haluaisi ei pääse…
Itsestäni on viimeisen puolen vuoden aikana tullut juuri tuollainen marisija ja koen, että se on ammattitaidottoman esimiehen syy, sillä täällä on työntekijöiden kohtelu ja arvostus parhaillaan erittäin vinossa.
Oma marinani loppuu siinä kohtaa, kun täällä alkaa toteutumaan tasapuolisuus, tai kun saan uuden työpaikan jostain. Tyhjän päälle en halua heittäytyä, rahaa tarviin kuitenkin.
Ja minä kuulun täällä niihin suosittaviin ja arvostettuihin työntekijöihin.
Tämä on kyllä totta. Tällaisina aikoina osaa todellakin arvostaa, että jaksoi aikanaan opiskella ja saa nyt olla siisteissä sisätöissä etänä. Vielä kun saisi lapset motivoitua opiskelemaan…
“Osapuolet voivat myös sopia keskenään, että työt aloitetaan ennen määräajan päättymistä.”
Eli käsittääkseni osapuolet voivat keskenään sopia, jatkuuko lomautus vai jääkö kesken määräaikaan verraten?
Mutta ainahan kannattaa tietysti vedota lakiin ja olla joka asiassa vastahangassa vai mitä? Ajatellaan vaikka että jonkun pienen firman olemassaolo on kiinni siitä, että myynti on saanut ison tilauksen mutta työläiset on lomautettuna. Johto pyytää porukkaa töihin, mutta onhan siellä tietysti se @bastardo joka sanoo muille, että perkule ei mennä koska laki antaa mahdollisuuden olla hankala! Tilaus jää täyttämättä ja firma konkkaan, onko nyt hyvä mieli?
Aikamoista kärjistämistä lähtee nyt sieltä. Kaikki on aina sovittavissa, mutta jos työnantaja toimii pelkästään lain mukaan, niin ei se työntekijän tehtävä ole sitten luopua omista oikeuksistaan lain silmissä toisen hyväksi.
Tottakai joustoa pitää olla molempiin suuntiin. Sitähän tässä vähän koittanut tuoda esille. Työnantajan pitäisi olla asiallinen työntekijöitä kohtaan ja myös työntekijöiden sitten ymmärtää, että ei ne lomautukset, muutokset työajoissa ja -tehtävissä ole välttämättä pelkkää ■■■■■■■■■ työntekijää kohtaan vaan edellytys firman toiminnalle.
Jonkin verran tuli entisessä elämässä lomautuslappuja kirjoiteltua, varsinkin 2008-2009 kyykkäyksen aikana. Suurimmat tunteenpurkaukset tuli jostain syystä juuri niiltä jotka eivät olleet välttämättä ihan firman kantavia voimia / ydinosaajia.
V…tumaisen miehen maineen sai kyllä helposti tuolloin.
Parhaiten asiaan suhtautuivat he jotka ymmärsivät että työt voi loppua kokonaan jos ei kuluja saa suhteutettua tuloihin.
Toki heillä oli usein myös ammattiosaaminen sillä tasolla että kokivat mahdolliseksi työllistyä muualle jos lomat venyvät liian pitkälle.
No ei, vaan tuo laki sanelee molemmille osapuolille selvät pelisäännöt. Jos tuota lakia ei olisi, niin jengiä pompoteltaisiin lomautukselle ja takaisin miten sattuu.
Jos firma ei ole valmis hoitamaan vajaamiehisenä isoa tilausta niin se ei ole häävisti johdettu. Suomessa on mm. lomakausi jne. poikkeusajat liiketoiminnassa.
E: Ja sitten arvostaisin suuresti jos et tekisi tuollaisia oletuksia minusta.
Hoitaja USA:ssa sanoo, että " tämä on kutsumusammatti". Ja on ylpeä erilaisista kannustusviesteistä kaupungilla. Mutta niinhän on meilläkin yritetty. Mutta kun arvorakennuksen sinivärityskin sai aikaan hoitajissa “hapannaamaisuutta”. Kehuiko sitä kukaan.
Kun se on kuitenkin vaan se palkka. Sekä täällä että USA:ssa. Vaikka miten muuta sanottaisiin. No, USA:ssa on paljon hoitajan paikkoja vapaana jatkossakin. Kannattaa pitää mielessä.
Pikkuhiljaa näitä tämäntyyppisiä uutisia alkaa mediaan hivuttautua, kun palkkaneuvottelut edistyvät. Joku vois kyllä tälle USA-hoitajalle näyttää suomalaiset palkkatilastot, esim. hiljattain esillä ollut kunnallisen puolen palkat. Ei hoitajat siellä ole mitenkään heikoilla. Pärjäävät esim. monille IT-puolen ihmisille ihan hyvin, kun puhutaan kokonaispalkasta.
Mutta on se palkka monelle vieläkin todella vaikea aihe, vaikka avoimuus olisi kyllä työntekijöiden etu.