Se on jännä, että aina kun luetellaan Suomen energiapoliittisia epäonnistumisia, luettelosta jää pois ydinvoima. Olkiluoto 3:n (1600 MW) oli tarkoitus olla käytössä 2009 (!), kun tuotanto alkoi sitten 2022, kolmetoista (13) vuotta myöhässä. Pyhäjoen ydinvoimalan tuotannon (1200 MW) piti alkaa tänä vuonna (2024), ja vielä kaksi vuotta sitten suomalaiset odottelivat muina miehinä hirviön ydinvoimalaa.
Samasta syystä kuin Pyhäjoki ei käynnistynyt, meillä on myös vajetta sähkönsiirtokapasiteetista, eli nyt kun sähkön idäntuonti on kauas tulevaisuuteen poikki, sitä ei ole voitu korvata länsituonnilla niin paljon kuin haluttaisiin. Tuskin niitä muutamia loppuneita turvevoimaloita olisi sen varalta pidetty, että Putin päättää käynnistää Euroopassa sodan.
Yhtä lailla voi siis sanoa, että uskominen ydinvoimaan on ollut merkittävä huoltovarmuusriski, joka on nyt toteutunut. Jos käyttäytyisi kuin tällä viikolla taas koloistaan kömpineet energiapolitiikan someräkättäjät, voisi kai ydinvoimaakin kutsua tuurivoimaksi. Mitä en nyt kuitenkaan tee ja toivon esimerkiksi pienydinvoimaloiden edistyvän.