Aika pian tämän jälkeen sairaus alkoi ottaa kunnolla niskalenkkiä.
Sen enempää asiaa avaa, mutta alkoholismi on sairaus josta voi toipua.
Paljon piti tapahtua, että ymmärsi hakea apua ennenkun menettää aivan kaiken.
Helmikuun lopulla lähdin katkolle, sieltä kuukauden kestävään minnesotatyyppiseen laitoshoitoon ja eilen kotiuduin. Tästä se duuni vasta alkaa, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin olo on kevyt ja hyvä. Tuntuu mahtavalta nauttia talvipäivän auringosta ja ihan arkisista asioista. Nyt jopa hymyilyttää. Päihteettömänä. Mun päihteet on tältä erää käytetty.
Onko muita kekkä kamppailee tiedostaen tai tiedostamatta päihderiippuvuuden kanssa? Oli sit alkoholi, huumeet tms?
Tsemppiä, tuosta aiemmasta viestistäsi tunnistin paljon itseäni, tämä siis ajalta ennen kuin rutiiniverinäyte pisti kelloja soimaan, sekä omassa päässä että sidosrymässä.
Tämä omani oli tavallaan kaksoisriippuvuus, olin antanut itselleni luvan polttaa tupakkaa silloin kun olen juonut olutta => no sittenhän kävi niin että join olutta että sain polttaa tupakkaa. Ja kuten sinullakin, tietenkään sitä ei tunnusta että vaikuttaa työn tekemiseen. Totuus on kuitenkin että totta helkkarissa se vaikuttaa jos et nuku kunnolla, samoin se vaikuttaa siihen stressaantumiseen joka vaikuttaa hymyilyn määrään. Nykyään huomaa kun edellen sallin oluen toisinaan, pelkästään viikonloppuisin, että 2-3 isoa riittää siihen että seuraava yö menee vituiksi.
Omalta osaltani tuo ratkesi parin kuukauden tipattomalla, tupakan pois jättämisellä, matka on edelleen kesken, tähtäimessä parempi huominen.
Näin mennään nyt ja hienosti menee.
Suosittelen myös muille.
Veroja ym. maksuja riittää muutenkin valtiolle maksettavaksi.
Mietin että minkä takia edes juon, aamuisin piti aina arpoa että koska on ajokuntoinen laillisesti.
Selvänä on mukavampaa eikä tarvitse kärsiä kohmelosta vaikkei mulla mitään pahoja ole ikinä ollutkaan paitsi enemmänkin henkistä ja morkkista koistisissa.
En tiedä, olenko tänne joskus aikaisemmin selittänyt tämän, mutta minulla tuo alkoholi on jo vuosia käytännössä rajoittunut Tapparan jääkiekkopeleihin.
Tapparan pelissä otan 1-3 olutta, riippuu päivästä. Kotona en juo ollenkaan. Rupesin yhtenä päivänä ihmettelemään, että jääkaapissa on tainnut olla yksi Weißbier kohta pari vuotta. Ei se sieltä mihinkään katoa eikä oikein tule mieleenkään juoda. Alkossa oon viimeksi käynyt vuonna 2019.
Se käyttö on minun mielestäni hyvin maltillista nykyisellään. En siis koe tarpeelliseksi vaihtaa nykytilannetta mihinkään - ei ole tarvetta lisätä eikä vähentää. Olen luonnollisesti ollut hyvin immuuni kännihakuiselle juomiselle oikeastaan koko aikuisikäni. Minulta löytyi 16-vuotiaana palleatyrä, joka on nimenomaan krapulan kanssa äärimmäisen ikävä leikkikaveri. Minä kun en ole koskaan pystynyt oikeastaan juomaan silleen, ettei seurauksena olisi ollut seuraavan päivän oksennusharjoitus, jos siis oikeasti juon silleen, että myös olen kunnolla humalassa. Ja kun se oksentaminen on oikeastaan vihoviimeinen juttu tässä sairaudessa. Yleensä ruokatorvi tulehtuu heti ja aiheuttaa sellaisen helposti viikon tai kahden kohtauksen, jolloin käytännössä närästää 24/7 ja siihen ei pysty iskemään yhtään millään. Käytännössä sairauteni on oireeton, jos en hanki itselleni krapuloita. Se on toiminut minulle sellaisena hyvänä hidastimena ja näinpä lähdenkin siinä vaiheessa usein kotiin, kun ilta alkaa muilla mennä liian innokkaaksi.
Ihan muista syistä johtuen olen aika pyöreä (ollut aina) ja asian suhteen on syytä edelleen jatkaa työskentelyä. Tämä tuli lähinnä mieleen siitä, että tuli käytyä tuossa lääkärillä syksyllä, kun on ollut vähän väsymystä ja tämän lääkärin ammatillinen mielipide oli pitkälti se, että olet väsynyt, koska juot niin paljon alkoholia. Eipä jäänyt hirveästi muuta mieleen siitä käynnistä, mutta kai tämä nyt sitten on paljon alkoholia. Puheensa veti takaisin vasta, kun oli saanut tulokset verikokeistani, jotka kyllä kertoivat aivan selvästi sen, ettei ongelmani kyllä alkoholi ole.
Saa kyllä. Tämä ei ole kovin erityinen tarina sikäli, että kulutukseni on normaalisti ollut jotain kahdesta viiteen annokseen viikkoa kohti.
Sain tulokset helikobakteerin osalta, eikä se näytä olevan syypää. Mahahappolääke kuitenkin tarttui myös matkaan. Katsotaan nyt, miten homma etenee. En usko jääväni täysin absolutistiksi, mutta tämä on ollut kyllä silmiä avaavaa.
Suomi ei ollut mukana OECD:n tutkimuksessa, mutta tuskinpa olisi päässyt listalle kuitenkaan. Ruotsi, Norja ja Viro olivat, mutteivat sijoittuneet kärkikymmenikköön.
Ilmeisesti Venäjä puuttui tutkimuksesta.
Humalahakuisten ihmisten prosenttiosuudet (miehet/naiset)
Se on ihan hyvä päätös. Ja jos tuntuu vaikealta ajatella olevansa koko loppuelämän ilman, niin kokeile samaa ajattelutapaa mitä esim. Anonyymit alkoholistit suosivat: “Just for today”, eli et mieti että nyt pitää olla ilman alkoholia koko loppuelämä, vaan mietit että olet ilman olen ilman alkoholia tämän päivän. Ei sitä ole pakko sen pitemmälle miettiä, riittää kun joka päivä tekee päätöksen olla seuraava vuorokausi raittiina.
Jos joskus rupeaa tekemään kovasti mieli, niin pysähdy miettimään mitä sillä alkoholilla saavutat? Onko siitä mitään hyötyä? Korjaantuuko asiat ja ratkeaako ongelmat sen myötä? Toki sillä voi saada hetken helpotuksen, mutta yleensä se on kuitenkin vain nimenomaan hetken helpotus, ja pitemmällä aikavälillä vaikutus on negatiivinen.
Oman tilanteen update tähän väliin: +13 vuotta raittiutta takana ja never been better.
Iän myötä sitä raitistuu ihan itsestään. Olin ladannut jääkaappiin erilaisia olut herkkuja ja lopulta niitä kului perjantaina 2 tölkkiä ja lauantaina 2 tölkkiä.
Niinpä. Kirjoittelin aiemmin tänne lopettaaneni joksikin aikaa kokonaan. Nyt olen pari olutta sen jälkeen juonut, mutta taas eilen piti kysyä itseltä, että juonko yhden ja nukun huonosti vai nukunko mieluummin hyvin. Nukuin hyvin, ei kaduta.
Itse olen taas talven tullen vähentänyt kun kesän riennot on hiipuneet. Viime viikonloppuna join 4 olutta ja max. tuohon olen ajatellut palata marraskuun ajaksi kunhan saa yhdet synttärit käytyä. Tipaton tammikuu on harkinnassa ihan taas vaan for shits and giggles.
Minulla tulee puoli vuotta täyteen juomatta. Tavoitteena pudottaa painoa kuitenkin samalla lihasmassa säilyttäen ja sitä onkin lähtenyt yli 10kg.
Arkisin ei ole oikeastaan kovin suurta vaikutusta sillä, että jätti holin pois. Kaamosväsymys painaa joka tapauksessa. Ehkä hieman on vireämpi olotila unenlaadun paranemisen myötä. Viikonloppuisin herää huomattavasti virkeämpänä, kun ei ole istunut edellisenä iltana baarissa. Jaksaa touhuta asioita.
Jouluna saatan kyllä ehkä punaviiniä tai tummaa olutta nauttia, jos on sellainen fiilis.
Itellä se raja tuli joskus nuorempana kerrasta kun sammuin kaverin vessaan ja seuraavana päivänä ihan älytön krapula. Sen jälkeen olen osannut ottaa niin että olen hyvässä humalassa mutta lopettaa niin että pääsen vielä kotio syömään ja juomaan oikeaa nestettä ettei seuraavana ole darraa.
Joillakin, joo. Etenkin niillä, joilla on ongelmia juomisen kanssa. Joillain muille se raja menee jossain muualla, eikä tähän ole olemassa mitään yhtä oikeaa vastausta.
