Itse ainakin olen melkein alkoholisti. Saatan vapaapäivänä ottaa kahdet tumut päivässä. Aamulla, kun on hiljaista ja saa nauttia omasta rauhasta saunan ja esim. kiekkovideoiden kera. Päikkärit väliin ja illalla taas olutta . Tämä tradio täyttyy ehkä kerran kuussa ja olevinaan kivaa on. Toki jäänyt päälle tämä työpäivän jälkeinen sauna ja pari olutta.
1 tykkäys
Tuttu kokemus. Ei vaan enää sen 2-3 oluen jälkeen tee lisää mieli. 20 vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan.
3 tykkäystä
Otsikko sai miettimään, miten se oma raja tuli vastaan. Sanoisin, että Martti Syrjän kertomalla reseptillä, eli “juokaa vielä lisää”. En ole edes varsinaisesti päättänyt lopettaa, mutta pitkä ja sankarillinen ura prosenttinesteiden parissa vain loppui.
Fyysiset seuraamukset juomisesta alkoivat kestää kolme päivää, vähästäkin ainakin päivän. Se vielä menisi, mutta henkinen lamaannus, joka oli suurimmillaan pari päivää juomisesta, oli suorastaan pelottava. Mikään ei tuntunut kertakaikkiaan miltään, valo oli kadoksissa kokonaan. Kyse ei ollut mistään katumuksesta, vaan ilmeisesti mielihyvään liittyvä hormonituotanto jotenkin pysähtyi hetkeksi kokonaan. Hirveä kokemus, jos toistuu vielä viikoittain. Pelko tuosta tilasta saa itsessään sivuuttamaan ajatukset alkoholin kokeilusta uudelleen.
Ainakin kaltaiselleni filosofoivalle ihmistyypille juomisharrastus kehitti myös jonkinlaisen normaalitilaksi muuttuneen murheellisuuden, lievän kestomasennuksen (sillä on nimikin, dystymia). Nyt on ihmeellistä ja hauskaa, kun kokee elämän valoisena ja kiinnostavana.
Minulla on kyllä alkoholiongelma. Nimittäin ihan käsittämättömän tarkka alkoholiherkkyys. Alkoholittoman oluen pitää olla tasan nolla-nollaa. Pari vuotta sitten hankin vuorokauden henkisen ja fyysisen krapulan nauttimalla ravintolassa kaksi annosta 0,5% olutta, jota tuli kun pyysi alkoholitonta. Viime joulun alla tein yhteen lehteen konvehtiesittelyä. Muutama viskikonvehti sai seuraavan päivän täysin pilalle. Jopa Lidlin lievästi alkoholipitoisten herkkujälkiruokien kanssa on siinä ja siinä.
Niin että raja on nykyään tämä 
16 tykkäystä
Onkohan tämä sitä ns. vanhaksi tulemista?
Nykyään tuo juominen ei vaan maistu kännihakuisessa tarkoituksessa yhtään. En ole siis mitenkään linjannut mitään alkoholin suhteen, mutta ei vaan huvita juoda itseään humalaan. Koskahan oon viimeksi piipahtanut edes pienessä? On siitä jo taas varmaan puolisen vuotta. En tosin oo siitäkään pitänyt mitään kirjaa.
Syyslomalla tuli käytyä kaverilla. Käytiin ensin uimassa Nokialla ja sitten käytiin ravintolassa syömässä. Illalle ystävä oli varannut Mojitoja ja muutamia vahvempia drinkkejä. Join siinä illan aikana sen, mitä väkisin juomaan pakotettiin (eli tarjottiin). Seuraavana aamuna ei ollut krapulaa eli riittävästi oli muutakin siinä setissä. Lähdin iloisena jatkamaan lomaa heti aamusta.
Ei se vaan oikein tuossa humaltumistarkoituksessa mene enää. Seuraksi jne. mutta yksin jää aina vaan useammin noi kaikki alkoholit jääkaappiin. Ei vaan maistu eikä yksin huvita niitä edes juoda. Viikonloppuna veljellä kävin ja ostettiin 1 pullo Glühweinia ja muisteltiin Saksaa. Siitä tuli kaksi lasillista kummallekin, lämmitti mukavasti, mutta humalaksi ei mennyt. Just sopivasti siis.
7 tykkäystä
Vanha viisaus on, että silloin kannattaa illalla/ yöllä lopettaa kun on vielä hauskaa.
Tämä on itsellä toiminut toisinaan ja toisinaan sitten ei😂
3 tykkäystä
Jotkut kyllä pystyvät lopettamaan, mutta oman tahdon luisäksi tarvitaan läheisten ja jonkin tukiryhmän tukea.
Esim. Isäni esikoispoika, jonka äiti kuoli n.s. kassi-Almana viinaan, pääsi AA n ja pitkämielisen tuella täysin viinasta eroon.
Ehkä siinä auttoi myös isän voitokas taistelu ja äitini kannassaan pysyminen.
1 tykkäys
Tämä on höpöhöpöä. Kaikki lähtee ihan sinusta itsestä. Ihan se ja sama kuinka paljon läheiset tukee. Läheisilläkin on rajansa, jos autettava ei halua ymmärtää.
2 tykkäystä
Niin kun ihmisten kohdalla yleensäkin, yksilölliset erot ovat suuria, harva asia on täysin mustavalkoinen ja harmaan sävyjä on loputtomiin. Väitän, että siinä @Oijennus on kuitenkin oikeassa, että pysyvää muutosta ei tapahdu ilman omaa halua. Ulkoiset motivaattorit voivat herättää ajattelemaan, antaa alkusysäyksen muutokselle ja antaa tukea, mutta pysyvään muutokseen se ei riitä.
Toisaalta, kuten @Rinuli sanoi, usein se oma halukaan ei riitä, vaan tarvitaan tukitoimia, kuten esim. juurikin vertaistukea. Läheistenkin tuki tietysti auttaa, mutta yleensä läheisten kannattaisi keskittää voimavaroja ennemmin omaan hyvinvointiinsa, kun ovat yleensä kuitenkin niitä jotka päihdeongelmasta eniten kärsivät.
7 tykkäystä
Yksilölliset erot on suuria. Kun tekee noita pitkiä ulkomaanreissuja niin en tapaa ottaa pisaraakaan alkoholia, kun ei kiinnosta se, että vaikkapa Nashvillestä jäi päällimmäisenä mieleen, että oli aikamoinen krapula.
Sitten taas himassa ollessa, jos joku ehdottaa että mennäänkö istumaan iltaa niin käsi nousee heti.
Mulla on vuosi ja pari kuukautta täynnä täysin päihteetöntä elämää ja erittäin hyvältä tuntuu. Kannabista ja alkoholia tuli kulutettua runsaasti sekä myös satunnaisesti kovempaakin kamaa, enkä ole kaivannut mitään noista hyvin pitkälti ollenkaan. Syitä lopettamiseen on lukemattomia, mutta isoin tekijä oli se, että tajusi kuinka käppästä ja aivoja turruttavaa paskaa ryppääminen, polttelu yms oikeasti on. Aivan joutavaa touhua.
22 tykkäystä
Join aikanaan 2-4 juomaa per ilta. Koskaan ei mennyt varsinaisesti humalan puolelle, vaan oli tasainen nousu päällä. Sitten menin nukkumaan.
Opiskeluaikana kaverit kuitenkin yllyttivät juomaan enemmän. Heidän juomisensa oli humalahakuista. Minulle naureskeltiin, kun tulin kotibileisiin 4 tölkin (0,5l) kanssa. “Eihän tuo riitä mihinkään.” Eikä riittänytkään, kun minua yllytettiin juomaan nopeasti. Lähdettiin hakemaan lisää ja otin 2-3 isoa mukaan. Sitten nekin oli juotu. Siihen päälle shotteja, boolia ja mitä ikinä. Ja se oli vain startti: sitten mentiin baariin juomaan lisää. Illan aikana alkoi mennä 10-12 isoa. Pian omakin juominen muuttui siten, että tavoitteena oli rajan ylittäminen ja känni. Se oli vaan “hienoa”, kun joi paljon.
Myöhemmin olen pohtinut, että rajaa ei olisi koskaan pitänyt ylittää. Kun sen kerran tekee ja oppii humalahakuisen juomisen, niin alkaa toimia aina niin. Korostan, että en syytä kavereita mistään. He vain toimivat, kuten suomalaisessa juomakulttuurissa oli tapana. 80-90-luvulla syntyneet ovat viimeiset ikäluokat, jotka oppivat kännäämisen jalon perinteen. Nuorilla juominen ei pääsääntöisesti enää ole sitä, vaan juodaan se pari illan aikana. Se on hieno asia.
8 tykkäystä
Itsellä meni nuorena järjettömiä määriä per ilta, kun baarissa käytiin joka ilta niin toleranssi oli aika korkealla.
Kerran Hervannassa Ponchossa pankkikortti unohtui tiskin taakse, joten join koko illan piikkiin, mutta muistin sentään ottaa kortin mukaan ja sain laskun. 16 isoa ja neljä salmaria ja tuosta lähdettiin vielä Cupolaan.
1 tykkäys
Päivitystä omasta maailmasta. Otan olutta edelleen silloin tällöin, mutta vuoden takaiseen nähden ehkä kolmannes vähemmän. Osaan ottaa sen pari pelikaljaa ja jättää siihen.
Silti välillä tulee tunne, että otetaanpas vähän enemmän. Ja tuo tunne tulee työpäivän aikana. Otin ja rohkaistuin, kävin ensimmäisen kerran elämässäni puhumassa tunnin verran aiheesta psykologin kanssa työterveydessä. Oli todella hyvät keskustelut ja jo tämä ensimmäinen kerta avarsi tiettyjä asioita.
Se mitä koitan kertoa. Menkää juttelemaan, jos yhtään tuntuu siltä että menee alkoholia liikaa. En ole hakemassa mitään absolutistia itsestäni, vaan ratkaisua siihen hetkeen kun tekee mieli ottaa pää tyhjäksi.
Juttukaverini sanoin. Olet todella rohkea, kun otat asian esille tässä vaiheessa etkä vasta sitten kun on pakko. Harva pystyy.
E. Ja menen myös ensi kuussa juttusille.
41 tykkäystä
Ollaan näistä asioista puhuttu. Nostan pipaani, hienosti toimittu.
2 tykkäystä
Kirjoittelen päivitystä tuohon edellä mainittuun tilanteeseen. Ihan jos joku muukin samaistuu.
Tosiaan tiedostin ja tiedostan itse haasteet tuon alkoholin suhteen, mutta en kuitenkaan halua ruveta täysin absolutiksi ja sellaista “järkevää siemailua” kohti suuntaan. Alkuun olen nyt vetänyt kuukauden täysin nolla linjalla alkoholin suhteen. Nyt olen aloittanut lääkityksen, jonka aikana voi myös halutessaan alkoholia juoda, mutta alkoholi ei tuota samaa mielihyvää kuin normaalisti. Tosin nyt ei ole ollutkaan kyllä mitään hinkua juoda edes yhtä olutta, mutta toisaalta tässä koko operaatiossa onkin lopullisena tavoitteena oppia nauttimaan alkoholista, niin että se ei hallitse elämää. Voin lähteä nykyään jo pelikaljalle juomaan vissyä. Voin lähteä kalalle ja juoda vissyä, ja niin edelleen. Olen tästä haasteesta ja tilanteesta kertonut avoimesti. Avoimesti kertominen on myös helpottanut tilanteita. Lähipiiri ymmärtää ihan eri tavalla ja lähtenyt tsemppaamaan tähän matkaan.
Mitä tästä eteenpäin sitten. Ajatus on se, että nyt voin antaa itselleni jatkossa mahdollisuuden juoda alkoholia mikäli haluan. Asetan kuitenkin itselleni jatkossa aikamääreitä. Aikamääreillä tarkoitan sitä, että esimerkiksi arkiviikolla ei yhtään juomaa ennen klo 17.00. Otetaan rakas harrastukseni kalastus. Kalassa ollessa mukana ei ole yhtään juomaa, mutta kalastuksen päätyttyä voin ottaa jokusen juoman jätkien kanssa. Voin käydä pelioluella. Tarkoitan siis sitä, että tilanteille pitää olla merkitys ja oikea fiilis.
Tottakai kaikki edellä mainittu kuulostaa hienolta, mutta sitä kohti tässä uurastetaan. Isoin merkitys on sillä, että asiasta kertoo ja tiedostaa itse. Siksi nyt myös tämänkin raapustin anonyymisti tänne.
Ja jos joku haluaa asiasta jauhaa ja kysellä, niin avaan kyllä.
52 tykkäystä
Pidin tätä n. 1,5 tunnin pituista riippuvuuden käsittelyä varsin mielenkiintoisena. Minulla ei itselläni tiettävästi ole alkoholin suhteen lainkaan riippuvuuspotentiaalia, mutta toisen pitkäaikaisen päihderiippuvuuden käsittelyyn tämä toi jälleen lisää ajatuksia.
1 tykkäys
Minulla on vähän samanlainen kokemus, joka tosin on oman ruumiin tuotosta.
Helikobakteerista ei ollut kyse vaan pikemminkin vain happoisesta mahasta ja ehkä vähän psykologiasta.
Olen nyt ollut melkein absolutisti 15 kuukautta. Sanon melkein, koska olen muutama annosta tuona aikana juonut – Prahan reissun aikana meni neljässä päivässä noin 10. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että alkoholin rauhoittava vaikutus on täysin kadonnut: olen nyt oppinut siihen, että alkoholista saattaa tulla oksennus ja tahtomattani ylitarkkailen oloani – oksentaminen on kamalimpia asioita, mitä tiedän. Olen vähän oksennuskammoinen. Tämä on johtanut siihen, että rentoudun silloin, kun en juo alkoholia. Käytössä on myös Esomeprazol happoisuutta vähentämään sekä Rennie ja Samarin tarvittaessa.
Kaapissa odottelisi pari hyvää olutta ja kaapin päällä avaamaton single malt. En tiedä, milloin nuo avaan vai avaanko, koska olisi suunnatonta haaskausta avata Nøgne Ø -panimon Imperial porter ja vain pelätä, että jos tuleekin oksu.
Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen oman kehoni vasteeseen: tuntui siltä, että se itse on yrittänyt kertoa ja onnistunut kertomaan, että elämässä on kohta, jolloin alkoholin kulutusta kannattaa vähentää. Minulle se oli 31 vuotta ja 5 kuukautta.
Ps. alkoholiton olut on ihan hurjan hyvää ja erinomainen jano- ja palautusjuoma. Siinä on jopa B12-vitamiinia.
2 tykkäystä
En tiedä mitä nyt on tapahtunut, kun pitkään oli rituaalina ottaa 3 laadukasta olutta viikonloppun iltoina, mutta nyt yhtäkkiä ei meinaa maistua sekään. Tulee otettua yksi, ehkä toinen ja sitten jo toteaakin, ettei enää tee mieli.
Nuoruusvuosien rillureissuista “kärsiville” todettakoon, että kyllä se yleensä iän myötä rauhoittuu ja sitä myöten myös kulutus. Myös perheen perustaminen on erittäin tehokas hillitsijä. Ruuhkavuosina ei ehdi tai jaksa ja toisaalta mahdollinen krapulariski (juhlat tms) pitää suunnitella erittäin tarkoin kalenteriin.
3 tykkäystä
0,6 on sellaine hyvä määrä. 0,33 on liian vähän ja litrasta loppu on jo liikaa. Tällaista olen itse huomannut. Tosin melkein jättää nykyään sen yhdenkin illalla juomatta, kun tuntuu, että sekin menee uniin heti. Hikoiluttaa ja kusettaa.
Erityisesti suosittelen ohjaamaan sen vesan jääkiekkoharrastuksen pariin mahdollisimman pienenä.
Siinä loppuu alkoholinkäyttö viikonlopuilta iskältä ja äidiltä kokonaan kun joka Jumalan sunnuntai alkaa ensimmäinen peli jossain Kauvatsan jäähallissa klo 8.15.
Lauantaina on tietenkin oheiset, jääreenit yms. Kangasalla, jos mahdollista niin vielä aikaisemmin.
Sitä on niin väsynyt sunnuntaina ettei saa edes omin voimin kaljapurkkia auki, ei ole pelkoa että olisi maanantainakaan kohmeloa kun starttaa työviikkoon.
14 tykkäystä