Nuori.
Minä en edes muista, milloin minulta on muisti viimeksi mennyt.
5 tykkäystä
Mä en mieti mitään rajoja. Nautin silloin kuin huvittaa jos olen vapaalla. Sitten jos se vaikuttaa mun arkeen tai työhön niin mietin asiaa uusiksi. Tulee kausia kun maistuu joka viikko ja joskus taas ei.
Itse tulee otettua tosi harvoin, ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Sit kun otetaan niin otetaan isolla kädellä! Tuttava piiristä löytyy pari entistä alkoholistia ja kyllä se on iso ongelma jo ennen kun ne työt ja muijat menee alta. Osa osaa piilottaa sen hyvin eikä töissäkään kukaan osaa pitkiin aikoihin epäillä mitään. Sit kun on menny ihan överiks ja muutkin sen huomaa on usein jo liian myöhäistä. Sitten ei autakun katkaisuhoito ja loppuelämän tipaton.
4 tykkäystä
Itsehän juuri valmistuin sos ja terveysalalta niin muistan kun ensimmäisenä vuotena kysyttiin kokeessa - Mitä ovat audit? Vastaus oli helppo = Olympia Volkswagen, naisten auto. Vähän kismittää kun muuten oli kaikki oikein 
2 tykkäystä
Juon nyt. Maistuu. Torilla tavataan koko helvetin yhteisö!
5 tykkäystä
Minäkään en muista koska muisti on viimeksi mennyt, mutta muistan Ilveksen viimeisen mestaruuden kun siitä on vähemmän aikaa, ja luultavasti muisti menee seuraavan kerran ennen Ilveksen seuraavaa mestaruutta, ja se voi jo olla vanhuuden aiheuttamaa.
2 tykkäystä
Nimenomaan tämä, ja tämän asian vuoksi se raja kulutukseen verrattuna on turhaa.
Tiedän viikonloppukäyttäjiä joiden lapsiin se on vaikuttanut, mutta taas niitäkin, joiden elämää ei ole hetkauttanut suuremmin, vaikka vanhemmat on useamminkin ottaneet. Jotkut osaa olla lasten kanssa tosi mukavia vaikka ottaakin, ja jotkut voi muuttua agressiiviseksi. Ei lasta häiritse, jos joku setä on ottanut, mutta on mukava ja hauska. Ei ainakaan itseäni haitannut, kun lapsena paikallisen venekerhon kesäilloissa temmelsi ja höynäytteli humalaisia setiä ja päinvastoin he meitä mukuloita. Muksut vaan naureskeli kun aikuiset kaatuili ja jutteli pehmeitä ja aikuiset nauro mukuloille, kun ne uskoo kaiken. Mukavia aikoja.
Esimerkkini liittyy enemmän siihen, kun nykyään paheksutaan lasten kanssa ottamista kautta linjan. Tästä kyllä täytyy erottaa se, jos joka viikonloppu joutuu omia vanhempia katsomaan kännissä, mutta tuollaisissa kerran pari kesässä tapahtumissa se oli vain lastenkin mielestä hauskaa.
Ensiksi, olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Piilottelu ja kieltäminen onnistuu loistavasti alkoholistilta. Ongelmat ovat alkaneet jo aikoja sitten ennen kuin lähtee työt / nainen tai mies. On monia ihmisiä ketkä käyvät normaalisti töissä, mutta kärsivät tästä sairaudesta. Kyllä, minun mielestäni alkoholismi on sairaus ja on käsittämätöntä, että lääketiede ei Suomessa ole samaa mieltä.
Sitten tuohon lainaamani pätkään. Katkaisuhoito voi auttaa joskus ja joillekin, ei todellakaan ole mikään varma ratkaisu.
4 tykkäystä
Ei oo varma ei mutta ainoa mikä tehoaa. Sitä selkärankaa kun ei noilta kavereilta muuten löydy omasta takaa.
Hyvä aihe ja (anonyymi) vertaistuki on aina tarpeen. Oman kokemuksen perusteella omat rajat pitää opetella tai ymmärtää kantapään kautta. Ihan kuka tahansa voi kohtata tämän ongelman. Geeneillä on suuri merkitys.
Suvussa on alkoholisteja ja on tullut nähtyä Minnesota-hoito hyvinkin läheltä. Itsekkin voin tunnustaa että soppa maistuu liiankin hyvin. Yhdessä vaiheessa olin täysin alkkis kaikilla mittareilla, vaikka töissä kävinkin ilman ongelmia. Kahdesta - kolmeen koria kolmostolppaa on kuitenkin melkoisen paljon viikossa pidemmän päälle. Lopulta kun näki mitä alkoholismi aiheuttaa ja onnistuin kääntämään myös oma elämän suunnan. Täytyy sanoa, että tein jumalattoman työn, että olen edes tässä pisteessä. Hampaat kun jo kellui oluessa töissä kotiin tullessa, niin muutos ei ollut ihan helppo.
Nykyään alkoholia kuluu edelleen (nytkin pienissä), mutta olen rajoittanut käytön viikonloppuun ja noin six-packiin per ilta. Toinen sääntö on että ennen työpäiviä on myöskin nollatoleranssi. Kolmantena, en ole (enkä halu olla) alkoholin vaikutuksen alaisena lapsen nähden (tulin isäksi noin 1.5v sitten). Jälkimmäinen on luonnollisesti se tärkein itselle.
Lopuksi. Jos tarvit alkoholia viikolla, niin mieti kaksi kertaa mitä teet. Oikeasti todelliset ongelmat alkaa viikolla, ei viikonlopuista. Koska toleranssi ja määrät kasvaa huomattavasti.
9 tykkäystä
Valitettavasti joudun olemaan tästä kanssasi eri mieltä.
1 tykkäys
Jokaisella saa olla omat mielipiteet 
Läheltä pari tapausta nähneenä pysyn omassa kannassani
1 tykkäys
Löytyykö ympäristöltä - ja nimenomaan ihmisympäristöltä - oikeaa selkärankaa auttaa? Yleensä pyrimme auttamaan jonkin aikaa, mutta lopulta jätämme “alkoholin viemät” läheisemme pulaan ja yksinäisyyteen, joka ainoastaan pahentaa ongelmaa. Se ensimmäinen asia, mitä alkoholisti tarvitsee raitistumiseen on sellainen ympäristö, jossa hänellä on muutakin kuin se alkoholi jonka vuoksi elää.
Alkoholismi on seuraus - ei syy. Jos ei hoida syytä - ei voi hoitaa seurausta. Ensin pitää selvittää se pohjimmainen syy ja sitten auttaa siinä - sillä tavalla - että elämässä on tasapaino.
4 tykkäystä
Nimenomaan näin. Mielipiteitä saa ja pitää olla.
Läheltä myös seurattu asioita…
1 tykkäys
Voit auttaa/ymmärtää alkoholistia, mutta lopulta alkoholistia voi auttaa/ymmärtää vain alkoholisti itse.
11 tykkäystä
Totta. Kuten meitä kaikkia eri asioista riippuvaisia. Mutta tukiverkosto pitää olla sellainen, ettei kukaan olisi asian kanssa yksin. Ihmisellä on taipumus yrittää sitä kauheammin ratkaista asiat yksin, mitä suurempi ongelma hänellä on. Tarvitsemme siteitä - toisiimme ja tarvitsemme toisiamme selvitäksemme itse. Yksin ei pärjää kukaan - missään eikä mistään.
3 tykkäystä
Jos homma lähtee todellakin lapasesta niin Minnesota-hoito on hyvä valinta. Siellä todellakin porataan pään sisälle ja haetaan ne syyt mistä juominen on alkanut (jos siihen on syy). Eikä mikään avohoito, vaan 4-6 viikon leiritys ja minimissään vuoden vertaistuki päälle (esim Lapua).
Eli aivan kuten @Oijennus tuossa viittaa, niin ainut tapa millä alkoholistin saa parantumaan on alkoholisti itse. Jollain tapaa pään sisälle on mentävä ja saada muutos aikaan sisältäpäin. Ulkoa siihen ei voi vaikuttaa.
Pahinta mitä voi tehdä on mahdollistaa juominen kotona tai töissä (krapula) pitämällä kulissit pystyssä ja kaikki ns. näennäisesti kunnossa. Terminä tämä tarkoittaa “mahdollistajaa”, puolisoa, pomoa, työkaveria, kaveria… Valtava vastuu myös perheella ja työyhteisöllä. Mitä nopeammin puututaan, sen parempi.
3 tykkäystä
Eikös se suomessa luokitella sairaudeks? Mielestäni alkoholismi ei ole sairaus. Sairaus on ruumiin tai psyykkeen toiminnan poikkeavuus, josta koituu haittaa. Erilaisten mielihyvää tuottavien asioiden himoaminen ei ole sairaus. On normaalia haluta asioita jotka stimuloivat aivojen mielihyväkeskuksia. Alkoholiin tulee helposti riippuvuus josta eroon pääsemiseen vaaditaan valtavaa tahdonvoimaa. Sairaudet eivät parane tahdonvoimalla. Sairaudet eivät ole kiinni uhrin päättäväisyydestä.
2 tykkäystä
Tervetuloa Lapualle! Ja mitä Minnesotaan tulee niin siellähän on suurinosa (melkein jokainen) työntekijä itse entinen alkoholisti. Toki lääkärit ja muut terapeutit jotka käyvät luennoimassa yms ovat sitten ihan “normaaleja” ihmisiä.
Jotkin kunnat tai työnantajat sitoutuu maksamaan hoidon. Jos näette että kaveri on hoidon tarpeessa, niin selvitelkää vaikka “salaa” taustalla, mitkä on mahdollsuudet. Moni ei itse uskalla tai pysty hakemaan apua. Voitte tehdä kaverille (ja perheelle) lopulta suuren palveluksen.
1 tykkäys