Kävin tänään taas paikallisella harjulla juoksentelemassa ja päätin kokeilla musiikin suhteen jotain uutta. Nyt en kuunnellut niitä samoja biisejä mitä on jo vuosia tullut kuunneltua. Kuuntelin tällä kertaa Tappara soittolistaani. Oli hämmästyttävää huomata miten uudenlainen harjoittelumusiikki auttoi jaksamaan. Nämä biisit eivät olleet assosioituneet mieleen tuskan täyttäminä vaan ilon ja onnen täytteisiksi. Tämä oli ensimmäinen asia joka sai hyvälle tuulelle.
Rääkin loppupuolella pärähti soimaan Opa Palolan Zambonista vasemmalle.
“Meillä on Nieminen.” Ei, ei ole. “Meillä on Malisen Jakke.” Nope. “Meillä on Metsola.” Opa, ei meillä ole Metsoakaan… “Meillä on Peltolan Jukkaa.” elämä yksi leveimmistä hymyistä
Vaikka paha olo jylläsi kehossa mutta se kun tajusi jälleen että meillä Jukka Peltola, vieläpä kapteenina (!), sai aivan shaaatanan hyvälle tuulelle! Jugi, El Capitano, Kapteeni, Kapteenien Kapteeni. Jukka Peltola 
Edit. Zambonista vasemmalle onkin coveri Suomirokkia biisistä. 
