Jaa-a, mahtaako olla tuonnenpana toisen ketjun asioita, mutta tekaisinpa tuossa valkokastikkeen lasagneen ensimmäisen kerran elämässäni. Ei se nyt varmasti täydellisesti onnistunut, mutta ainakin jotain sinne päin. Eikä palanut pohjaan, mikä oli yllätys. Kyllä tuo nyt uunissa ihan hyvälle näyttää ja tuoksuukin.
Se tunne kun peset ikkunaruutua n:o 112, ja huomaat, että enää ei ole pestävää, ja mikä parasta, huomaat, että perskuta rallaa, pesit ne kaikki ihan ite.
Missaan Royale Bloodin keikan Suomessa, mutta plan b hymyilyttää, lennot ja lippu keikalle Lontooseen hommattu. Lisäks jalkapalloo, ae että kun suorastaan naurattaa.
En tiedä mikä meininki siellä nykyään on mutta ainakin vuosituhannen vaihteessa meininki siellä oli ihan hanurista ainakin näin naapuripitäjän pojan näkökulmasta. Ne nuorisolaiset jotka ei ollu skiniurpoja oli muuten vaan sisäänpäinlämpeäviä ja ahdasmielisiä.
Epäilemättä joo mutta kokemuksia on lähinnä orivedestä. Ja onhan (tai ainakin oli) Orivedellä oma natsiskinien Blood & Honour jaostonsa, mitä nyt ei ihan joka paikassa kuitenkaan ole.
Hyvä, että vihdoin näistä oikeasti kerrotaan muovipussikansallekin. Tosin tuota voisi täydentää monella tapaa, mutta sen verran ainakin, että jokamiehen kalat, kuten ahven ja hauki, olisi paras, jos koukku on suupielessä, irrottaa pihdeillä pelkkää koukkua pyöräyttämällä koskematta käsin kalaan. Jalokalojen käsittelyyn sitten enemmän kommervenkkejä märistä hanskoista lähtien.
Ja turha hurskastella, ei tuokaan aina mene kirjan mukaan, mutta oikea asenne on jo askel eteenpäin.
Tänään oli autokoulun 3. vaiheessa vuorossa radalla ajelu. Mulla ei ole omaa autoa, joten lainasin yhtä radalla työskentelevän autoa. Kyseessä oli Opel Astra G, jos nyt oikein muistan. Mittarilukemaa en älynnyt katsoa mutta kyllä siitä huomasi ihan muutenkin että kilometrejä on takana.
Ensin hieman epäilytti hypätä sen kyytiin ja aluksi olikin hieman ongelmia vaihteiden kanssa. Mutta kun oppi tekniikan millä vaihteet naksuvat helposti sisään niin en muista olisinko saanut niin ihanan pehmeitä vaihtoja koskaan.
Kyllä mä nykimättä osaan vaihtaa muillakin autoilla mutta tuolla autolla pystyi tekemään vielä pehmeämpiä vaihtoja. Huolimatta siitä että vaihteiden vaihto vaati hieman enemmän tekniikka ja voimaa kuin tavallisesti.
Tuntuma tiehen oli fantastinen. Polkimet olivat todella mukavat, ei liian löysät, ei liian jäykät. Tuntui kuin olisin ajanut koko ikäni sillä autolla vaikka se oli vasta kolmas auto jota olen ihan kunnolla ajanut.
Auto haastoi sopivassa määrin heikkoja kykyjäni ja paljon jäi vielä oppimatta. Harmitti hiukan palauttaa avaimet oikealle omistajalleen. Se auto oli täyttä rakkautta!