Eilen heitin hupparitakin niskaan illasta ja tänään vedin koko työpäivän sen kanssa! Mukavaa, kun on hieman viileämpää, saa yölläkin nukuttua paremmin.
Ennen kaikkea pystyy fiilistelemään lähenevää syksyä ja kautta syksyisen soittolistan avulla! Tosin mä tein sitä jo kesäkuussa. xD
Kesä on ihan jees vuodenaika mutta se on silti vähiten suosikkini kaikista. Syksyllä alkaa kausi, talvella se on täydessä vauhdissa ja keväällä pelataan tosipelit, kesällä taas ei pelata ollenkaan.
Tapasinpa hyvää kaveriani, jonka kanssa ei oltu nähty pariin vuoteen. Juteltiin ummet ja lammet jääkiekosta sun muusta, samalla mussuttaen siipiä Hookissa.
Tänään yö sairaalassa ja huomenna tyttö pääsee vihdoin kotiin Ensimmäiset kolme viikkoo tytön elämästä mennyt sairaalassa. Puoliso pääsee myös ensimmäistä kertaa huomenna kotiin nukkumaan ja olemme koko perhe saman katon alla taas. Ja huomenna alkaa vauva arki kotona
Tänään ensimmäinen kesälomapäivä ja 4 viikkoo edessä. Lisäksi isyyslomapäivät vielä jäljellä talvelle, koska edelliset 3 viikkoo mennyt sairaslomalla.
Oltiin katsomassa Ruissalon kesäteatterissa (Turussa) Viidestoista yö Juice- musikaali. Oli kyllä aivan huikea esitys. Ihan kuin olis ollut konsertissa. Päänäyttelijä (Arwo Mikkosvainaan poika) opetellut maneerit erittäin hyvin ja lauloi kuin Juice itte. Perkeleen hyvä bändi!!
Jos sieltä Tampereen suunnalta tai muualtalin asiaa tänne Turkuun muuta kuin kiakkomatsiin, niin kannattaa mennä katsomaan. On samalla suunnalla kuin nakkikattilakin… näytöksiä menee vielä elokuullakin.
2 tykkäystä
ProTappara
(”Joskus kannattaisi olla hiljaa.”)
5014
Mää itte*.
Olen hauska, fiksu ja filmaattinen. Hahmotan ison kuvan paremmin kuin muut, samoin monet syy-seuraus -suhteet. Onnistun useimmissa asioissa, joihin ryhdyn. Rahaa on. Oon sporttinen ja todella hyvän näköinen.
Luin tuossa tuota nuorisoketjua ja aloin miettimään omaa lapsuuttani/nuoruuttani. Meillä ei koskaan ole perheessä suurilla rahoilla mällätty, mutta aina olen saanut tarvittavan. Pienenä muistan, että kerran kuussa käytiin leluostoksilla ja sain muutaman uuden virikkeen. Toki merkkipäivinä ja jouluna tuli aina isompi satsi kerralla Paljon äitee myös toi kirpputoreilta vaatetta ja muuta tavaraa ja niihin oltiin pirun tyytyväisiä. Siinä, kun hieman ikää karttui, niin oikeastaan toiveet olivat kalastusvälineissä. Asuin pappani kanssa lähi koskella johon oli mummolasta n.400m matka. Muutaman kerran kesässä käytiin sitten pappani ja mummoni kanssa paikallisessa kalastusvälineputiikissa täydentämässä välineistöä ja ai että se oli aina ns. “karkkipäivä.” Jääkiekko harrastuksen aloitin oikeasti 10 vuotiaana, vaikka paljon pihapelejä tuli aiemmin pelattuakin. Ja ylläripylläri mummoni oli se joka jaksoi tennispalloa lätkiä kohti maalia lähes joka päivä ( olin siis mummolassa hoidossa, kun vanhemmat olivat töissä.) Tästä alkaa iso hatun nosto vanhemmilleni, jotka jaksoivat kannustaa ja aina tsempata tuon kiekon kanssa. Ja pienellä paikkakunnalla, kun pelaa, niin varusteetkin piti maksaa itse (suht tyyriitä oli molarin kamat jo silloin.) Isäukko kustansi kiekko harrastukseen kyllä pitkän pennin ja olen siitä kyllä kiitollinen. Vähän jopa hävetti sitten lopettaa, kun ilmaantui autot ja naiset No tällähetkellä vanhemmillani on hieman tiukkaa. Satuin voittamaan uhkapelistä tuossa kuukausi sitten n.6000e.(on sinne hävittykin ) Tarinassa alustus sen takia, että halusin hieman maksaa takaisin siitä mitä olen saanut lapsena/nuorena. Puolet meni heti voitosta vanhemmille. Ja ai että sitä hämmennystä iloa ja helpotusta. Samanmoisia tunteita olen saanut itse kokea vanhempieni ansiosta. Nyt oli mahtava tunne tehdä pieni vastapalvelus Ja minun maalivahtivalmentaja ( mummoni) sai uudet kanervat kiven edustalle.
Mahtavuutta ja iso hattu päästä Meillä myös todella läheinen perhe, vaikkakaan ei helpoin lapsuus, on ollut alkoholismia ja väkivaltaa. Itsekin miettinyt johtuuko oma viikonloppu tissuttelu siitä, kun roolimallit ovat mitä ovat. Mutta ei, kyllä se on oma valinta. Kiitollinen olen kuitenkin, ketjuun liittyen, että me lapset olemme aina olleet rakastettuja vaikka kaikkea muuta on sattunut, meille ei kukaan pahaa ole halunnut. Ja itse aika hienosti suht täysjärkiseksi mielenterveydeltäni tullut. Siskolla ei ihan yhtä hyvä tuuri ollut, lukuisien psykologien ja terapioiden kautta tosin hänellä mielessä luultavasti paremmin asiat kun itsellä. Mutta en valita, rakastan perhettäni
Mahtavaa! Luin koko tarinan nyt vasta ja olin tulossa kysymään miten mennyt…. Olitkin jo laittanut lisätietoa jokunen päivä sitten. Kerro ihmeessä lisää kun siltä tuntuu. Tämä sai todella hyvälle tuulelle. Tsemppiä!
Tuonne jo itse oman Instagram tilini laitoin ylemmäs, niin sieltä näkee vielä enemmän ja pääsee myös tutustumaan halutessaan henkilöön tämän nimimerkin takana. Mutta kotiin päästiin tosiaan tiistaina ja siitä asti ollaan päästy viettämään vauva arkea, hieman erilaista kun aikaisemmin mutta kuitenkin vauva arkea. Neiti ei vieläkään suostu imemään tissiä, joten ruoka menee nenä-mahaletkun kautta mahaan säännöllisesti. Lisäksi neidillä on happisaturaatio mittari kuta kuinkin koko ajan kiinni, jotta näemme jos jotain tulisi. Lisäksi kotona on laite jolla pystymme imemään nielusta ja nenästä liman pois jos näyttää että nieleminen jostain syystä unohtuisi vauvalta.
Muutoin elämä menee lähes tulkoon kuin normaalisti ja isommat sisarukset kovasti haluavat auttaa hoitamisessa.
Tossa vähän aikaa sitten nostin kaikki kasvit ikkunalaudalta lämpimien kelien johdosta ulos. Hienoa seurata miten muutkin luojan luomat nauttimat kesästä. Silmua pukkaa ettei mitään rajaa. Kastelu ja sumuttelu tässä on nyt tärkeää. Joutilaan miehen hommaa.
Nyt on molempien käyttöautojen nahkapenkit putsattu ja käsitelty uudestaan.
En ole mikään siivousfriikki enkä muutenkaan turhan tarkka hiplari siisteyden suhteen, mutta tämä on mielekäs homma.
Toki tämänkin voisi teetättää ammattimiehellä, mutta kun on tullut hommattua ammattitason tökötit ja on ihan kiva ilmakin niin tein taas itse.
Jälkikasvun kanssa piti mennä ajamaan rantatunneliin avoautolla katto alhaalla kun auto liikenteessä pitkästä aikaa oli.
Suureksi ilokseni huomasin että en ole vieläkään tuohon hommaan alkuunkaan liian vanha.
Onneksi siellä tunnelin sisällä ei ole nopeuskameroita.
Kakkosvaihteella kierroslukumittari punarajalle ja sitten kaasupoljin ylös.
Voin kertoa että pärinää ja pauketta riitti.
Sen verran hauskaa oli että pitihän se sama kokeilla toiseenkiin suuntaan ja ihan yhtä hauskaa oli.
Ensimmäiset kolme viikkoo tytön elämästä mennyt sairaalassa. Puoliso pääsee myös ensimmäistä kertaa huomenna kotiin nukkumaan ja olemme koko perhe saman katon alla taas. 
Paljon äitee myös toi kirpputoreilta vaatetta ja muuta tavaraa ja niihin oltiin pirun tyytyväisiä. Siinä, kun hieman ikää karttui, niin oikeastaan toiveet olivat kalastusvälineissä. Asuin pappani kanssa lähi koskella johon oli mummolasta n.400m matka. Muutaman kerran kesässä käytiin sitten pappani ja mummoni kanssa paikallisessa kalastusvälineputiikissa täydentämässä välineistöä ja ai että se oli aina ns. “karkkipäivä.” Jääkiekko harrastuksen aloitin oikeasti 10 vuotiaana, vaikka paljon pihapelejä tuli aiemmin pelattuakin. Ja ylläripylläri mummoni oli se joka jaksoi tennispalloa lätkiä kohti maalia lähes joka päivä ( olin siis mummolassa hoidossa, kun vanhemmat olivat töissä.) Tästä alkaa iso hatun nosto vanhemmilleni, jotka jaksoivat kannustaa ja aina tsempata tuon kiekon kanssa. Ja pienellä paikkakunnalla, kun pelaa, niin varusteetkin piti maksaa itse (suht tyyriitä oli molarin kamat jo silloin.) Isäukko kustansi kiekko harrastukseen kyllä pitkän pennin ja olen siitä kyllä kiitollinen. Vähän jopa hävetti sitten lopettaa, kun ilmaantui autot ja naiset 
No tällähetkellä vanhemmillani on hieman tiukkaa. Satuin voittamaan uhkapelistä tuossa kuukausi sitten n.6000e.(on sinne hävittykin 
) Tarinassa alustus sen takia, että halusin hieman maksaa takaisin siitä mitä olen saanut lapsena/nuorena. Puolet meni heti voitosta vanhemmille. Ja ai että sitä hämmennystä iloa ja helpotusta. Samanmoisia tunteita olen saanut itse kokea vanhempieni ansiosta. Nyt oli mahtava tunne tehdä pieni vastapalvelus 
Meillä myös todella läheinen perhe, vaikkakaan ei helpoin lapsuus, on ollut alkoholismia ja väkivaltaa. Itsekin miettinyt johtuuko oma viikonloppu tissuttelu siitä, kun roolimallit ovat mitä ovat. Mutta ei, kyllä se on oma valinta. Kiitollinen olen kuitenkin, ketjuun liittyen, että me lapset olemme aina olleet rakastettuja vaikka kaikkea muuta on sattunut, meille ei kukaan pahaa ole halunnut. Ja itse aika hienosti suht täysjärkiseksi mielenterveydeltäni tullut.
Siskolla ei ihan yhtä hyvä tuuri ollut, lukuisien psykologien ja terapioiden kautta tosin hänellä mielessä luultavasti paremmin asiat kun itsellä. Mutta en valita, rakastan perhettäni 
