Kello on 00:14 kun pääset vihdoinkin lämpimään telttaan, mutta huomaat että kaikki parhaat paikat ovat jo viety joten saat teltan oven vierestä sen huonoimman paikan jossa joudut olemaan jalat koukussa ettet osu kaminaan, ja ovestakin vuotaa kylmää ilmaa…Et anna sen vaikuttaa koska olet niin väsynyt, laitat märät vaatteet kuivumaan ja pujahdat lämpimään makuupussiin ja nukahdat… Samantien heräät kun tupakaverisi tökkiii sinua kylkeen kuiskaten: “Hei, sulla on poterovartio seuraavaks!” Unisena katsot rannekellosta ja se näyttää 01:42 ja kysyt miksi helvetissä herätit nyt jo. Nouset istumaan ja aukaiset makuupussin ja tunnet kuinka kylmä ilma tulee oviaukosta ilkeästi paljaalle iholle, rupeat pukemaan vaatteita päällesi ja heti ensimmäisenä huomaat että vaatteesi ovat vielä aivan märät, puristat sukkia hieman ja niistä valuu muutama tippa vettä ja vedät ne jalkaasi… Tunnet kuinka ilkeälle märät sukat tuntuvat jalkojasi vasten, jatkat pukemista ja tupakaverisi sanoo että se on sitten 2 tunnin vartiovuoro muistat samalla kuinka puolet tuvastasi movetti leirin ja joudut tekemään tuplavuoroa vartiossa… Astut ulos teltasta ja tunnet kuinka väsymys painaa jo liikaa kun lähet kävelemään poterolle päin… 2 tuntia myöhemmin kello 03:45 istut poterossa silmät melkee jo kiinni, et tunne enää väsymystä kun oot jo yliväsynyt… Lähdet kävelemään teltalle päin herättämään seuraava vartiomiestä, potkit hänet ylös ja pääset vihdoin ja viimein takaisin lämpimän ja ihanan makuupussin sisään…Nukahdat samantien ajatellen kuinka saat nukkua ainakin 2-3 ihanan lämpimässä teltassa ja makuupussissa… Heräät pian kauheaan kylmyyteen, heräät ja huomaat kuinka kipinämies on nukahtanut ja kamiina sammunut… Kohta alikersantti nousee ylös ja alkaa huutamaan miksi helvetissä kipinämies nukkuu, koko teltta herää huutoon ja kipinämies alkaa paniikissa yrittää sytyttää kamiinaa uudestaan… kello on 04:54… yrität jatkaa uniasi mutta teltassa on niin helvetin kylmä… juuri kun kamina on uudelleen saatu mansikaksi ja lämpimäksi ja alat tuntea olosi mukavaksi niin pihalta kuuluu Upseerikokelaan huuto HERÄÄÄTYYYS KAIKKI ULOS TELTOISTA AIKAA 10 MINUUTTIA VARUSTEET MUKANA!! Et voi uskoa sitä todeksi, koko teltta alkaa paniikissa pakkaamaan tavaroita, vedät taas märät vaatteet päällesi ja poistut teltan ihanasta lämmöstä alikersantin hoputtaessa viimeisiä… menet suoraan ruokalinjastolle jossa tarjolla puuroa ja jäisiä ruisleipiä… et edes kehtaa kaivaa pakkiasi tetsareista, otat vain yhden jäisen ruisleivän ja menet syömään sitä puunjuurelle samalla katsoen kuinka kuskit ja johtajat istuvat lämpimässä masissa syömässä aamupalaa ja eilisiltaisia lihapiirakoita… Ajattelet vain millon pääset seuraavan kerran lämpimään telttaan ja nukkumaan ja tajuat että siihen on yli 18 tuntia…“Ei saatana” ajattelet, ja heität puolikkaan ruisleivän pois koska kokelas huutaa “ruokailuaikaa 1 minuutti!” Nostat aseesi ja lähdet kävelemään muita kohti samalla kuin johtajat ja kuskit naureskelevat lämpimässä kuormaauton kopissa ja kuuntelevat radiota…
Kunnes herään ja ajattelen kunkaa pitkään voin vielä nukkua…ja jatkan uniani. Tämä viesti on omistettu kaikille 2/17 taistelijoille
@Donizimo siinä oli mielikuvitusta, mutta todellisuutta mukana. Nuo vartiot jäävät varmasti kaikilla mieleen sen järjettömän väsymyksen ja sen absoluuttisen järjettömyyden takia. Vartiot olisivat kivoja, jos uhka olisi todellinen, mutta uhkahan ei ole todellinen ja monelle juuri tuossa kohtaa alkaa ns. *ituttaa. Olen aina suhtautunut elämässä lähes kaikkeen positiivisesti, mutta noissa hetkissä mietin itsekin, että onko missään oikeasti lopulta mitään järkeä.
Mutta hienointa on siltikin tämä: noissakin hetkissä opin jotain; muistaakseni ajatuksen tasolla opin ymmärtämään, kuinka helppoja siviiliduunit keskimäärin ovat ja kuinka tylsimmälläkin työllä on oikeasti jokin funktio. Siitä on ollut paljon apua myöhemmällä työuralla.
Omaasi ja myös mun. Mulla on kokemusta hieman kaikesta mistä jutussa kerrottiin ja kummasti helpotti lukea, ettei edessä varmaan ole mitään vallan tavatonta.
No ei se mikään kamala paikka ole. Suhtautuu vaan positiivisesti, niin hyvin se menee. Lihosin itse armeijassa useita kiloja. Helkkarin hyvät ruuat kasarmilla.
Jos on sinä yönä, kun ootte tullu alueelle, kahdelta vartio, niin ihan turha mennä ennen sitä telttaan nukkumaan ja kylmettään vaatteitaan. Siinä puoli yhden ja kahden välillä on hyvä hetki lämmitellä kamiinan vieressä, syödä jotain ja vaikka suoristaa selkää. Ja oman teltan herätys nyt tietysti pitää sopia vähintään 20 min ennen muiden heräämistä, niin ei tule niin vahvaa v-tunnetta.
Sitä paitsi kamiina on paidan ja housujen kuivaamista varten, ei lämpimiä yöunia, niihin on makuupussi.
Ja vielä kahden tunnin vartio. Aika suklaista. Sitä paitsi oven vieressä on varsinkin kesällä paras paikka, itse johtajanakin varasin useimmiten heti ovelta vasemmalle olevan paikan.
Jos pitäisi hakea kaikista v-mäisimpiä inttikokemuksia, niin varmaan joskus keväällä, kun oli jalassa sadehousut ja lumihousut, niiden väliin oli mennyt hiekkaa, kädet oli märät, kylmät ja hiekkaiset ja koitin kaivaa jotain reisitaskusta. Tuntui kuin olisi työntänyt kättä kahden santapaperin välistä oksasilppuriin. Toinen oli kesällä, kun istuin kuusi tuntia poterossa, joista ekat viisi yksin enkä tiennyt missä kaikki muut oli. Ei siinä sinänsä, mutta siihen paistoi suoraan aurinko ja vesi loppui tunnin jälkeen. Oli muutenkin paska harjoitus, kun olin sen viikon aikana pois vartiosta joka viidennen tunnin, joskus taukoa oli 2 h.
Mikä fetissi palstalaisilla on perustaa ketjuja musta? Ei sillä että siinä mitään väärää olisi mutta laittaa vaan mietityttään. Ihan yhtälailla esim. @Nevofoget03 ja @Varilasit painuvat huomenna inttiin. Mikä mussa on muka niin erikoista?
En tiedä minne muualle laittaisin tämän mutta töistä kotiin päästyäni tulin todella hyvälle tuulelle kun huomasin vaimon siivotessaan löytäneen jo kadonneeksi luulleeni niin rakkaan Theoren Fleuryn pelikorttini:
Nuo vartiot jäävät varmasti kaikilla mieleen sen järjettömän väsymyksen ja sen absoluuttisen järjettömyyden takia. Vartiot olisivat kivoja, jos uhka olisi todellinen, mutta uhkahan ei ole todellinen ja monelle juuri tuossa kohtaa alkaa ns. *ituttaa. Olen aina suhtautunut elämässä lähes kaikkeen positiivisesti, mutta noissa hetkissä mietin itsekin, että onko missään oikeasti lopulta mitään järkeä.
Ei sillä että siinä mitään väärää olisi mutta laittaa vaan mietityttään. Ihan yhtälailla esim.