Minua on ainakin jälkeenpäin kaduttanut, että menin armeijaan sellaisessa elämäntilanteessa, että kokonaan meni ohitse armeija. Olisi ollut hyvin aikaa olla se vuosi ja oli hirveä kiire pois - pääsin 6 kk miehenä ulos. Joka tapauksessa minulla oli suuria sopeutumisvaikeuksia (totun muutoksiin hitaasti) ja aloin tottumaan armeijaan vasta oikeastaan 3 kk:n oleskelun jälkeen. Pitkälti oman asenteeni vuoksi menetin sen mahdollisuuden, joka armeijasta on saatavissa - monelle tulee sieltä elinikäisiä ystäviä ja pitkäaikaisia kontakteja. Itselläni armeijasta ei jäänyt oikein mitään käteen - ei ystäviä eikä muutakaan.
Se on kuitenkin kokemus, joka tulee eteen vaan kerran ja jälkeenpäin ei voi paljoa fiksailla, jos silloin ei kiinnostanut. Itseäni on kadottanut ja toivon, että jokainen nuori ymmärtäisi jo mennessään sen avoimen mielen merkityksen ja sen, että se on oikeasti perspektiivissä lyhyt aika. 12 kk tuntuu hirveältä ajatukselta, mutta oikeasti se on elämässä pirun lyhyt aika. Kokonaisuudessa. Olen monesti jälkeenpäin miettinyt, että olisiko parempi ollut olla se 12 kk kuin kiirehtiä opiskelemaan, josta tuli minulle se todellinen “taistelu.”