Tuun tähänki ketjuun kuikuilemaan, siirtäkään oikeaan ketjuun jos menee ohi aiheen. Mutta kertokaapas uhka vai mahdollisuus, eli tällä hetkellä asitaan emännän kanssa vuokralla 75 neliön 3h + k + s rivitalo kämpässä mistä maksetaan vuokraa vesineen sen 850€ siihen vielä sähkölaskut päälle + pakolliset bensa kulut 350-400€/kk että pääsee käymään edes töissä.
Nyt on alkanut kytemään ajatus omasta kämpästä/talosta. Lainan olisin ottamassa syystä x yksin eli puolison tuloja ei katsota tuohon lainaan mukaan. Nyt olisi tarjolla eräs omakotitalo johon saisin ensiasunnon ostajana ja näillä tuloilla sopivan asuntolainan. Tuo mahdollinen talo olisi omalla tontilla ja lainanlyhennyksen kk erä pankin ehdoilla ja maksuajalla olisi siinä 300€/kk maissa. Toki tuohon tulisi kyllä vielä kaikkia muitakin kuluja päälle mutta laskeskelin että silti kuukausittaiset menot jäisivät reilusti nykyisen asunnon kk menojen alle, lisäksi tuo asunto sijaitsee vain 10km päässä tuosta omasta työpaikasta joten nuo työmatkakulutkin puolittuisivat. Joten jälleen kerran kysyttävä viisaammilta onko tässä ajatuksessa järkeä vai ei?
Nopeasti ajateltuna juoksevien kulujen aleneminen puoltaisi ostamista. Lainan lyhennyksen voi ajatella jäävän omaan taskuun, korko sen sijaan on kulua, kuten vuokra.
Omaa asuntoa en pidä varsinaisena sijoituksena, mutta koska se on tyypillisesti isoin taloudellinen sitoumus, niin ehkä on hyvä miettiä myös muutamaa juttua ennen ostopäätöstä:
Olen ymmärtänyt että jonkinlaisena nyrkkisääntönä asumismenot eivät saisi ylittää 40:ää prosenttia kuukauden nettotuloista, joten onko työpaikka = rahantulo vakaa?
Kauanko aiot asua samassa paikassa? Jos tarkoitus on asua kauan, niin omistusasunto on varmaan hyvä ratkaisu. Sen saa myydä ilman myyntivoittoveroa jos asuminen on kestänyt yli 2 vuotta.
Vuokra-asunto on joustava ratkaisu, mutta vuokra harvemmin laskee.
Saatko myydessä omasi pois? Sijaitseeko talo sellaisessa paikassa, että sen ylipäätään saa kaupaksi.? Ison kaupungin lähellä onnistuu helpommin, kuin syrjäseuduilla.
Pitääkö omassa talossa varautua remontteihin?
Omakotitalon hoitamisessa on jonkinlainen ”työmaa”, johon pitää varautua.
Omakotitalon kauppa = kiinteistökauppa, eli ostajalle varainsiirtovero taitaa olla korkeampi kuin huoneiston kaupassa.
Ostatteko kiinteistön 50/50? Jos jako on joku muu, niin miten jaatte juoksevat kulut ? Jokainen liitto päättyy joskus (kuolema tai ero), joten 50/50 on ehkä helpoin joka suhteessa.
Mitään yhtä ja ehdottoman oikeaa vastausta ei lopulta ole.
Hyviä huomioita kyllä ja jotain noihin liittyviä asioita olenkin jo miettinyt etukäteen.
-Vakiduuni löytyy ja brutto pyörinyt nyt puolen vuoden otannalla siinä 2500€/kk paikkeilla. Lisäksi olen töissä hoito-alalla ja tällä hetkellä vanhuspuolella hommissa, joten työllisyys tilanne on myös jatkoa ajatellen aika hyvä.
-Mulla on edellisestä liitosta kaksi alle kouluikäistä lasta aina vuoroviikoin, tosin ovat äidillään kirjoilla joten kulut lapsista ovat aika lailla samat kun tälläkin hetkellä, mutta siis jo senkin takia on syy pysyä lasten ja exän kanssa samalla paikkakunnalla. Eli tarkoitus on asua kyllä pitkään tuossa mahdollisessa talossa.
-Varainsiirtoveroa mun ei tarvitse ensiasunnon ostajana kuuleman mukaan maksaa + mahdollinen käsiraha talon kauppahinnasta on vain 5%
-kohde mitä olen katsonut on kuntotarkastettu viimeisen vuoden aikana, mutta ainahan niitä remontteja vanhassa talossa tulee tulevaisuudessa olemaa. Lisäksi tuo kyseinen talo puulämmitteinen, niin olen miettinyt onko tuohon järkevää itse sijoittaa. Tokihan tuon lämmitysmuodon voi tulevaisuudessa vaihtaa.
-juuri tuon eron/muun mahdollisen elämäntilanteen muutoksen takia olen ostamassa taloa pelkästään yksin, joten esim. Erotilanteessa ei tarvitsisi maksaa toisen osuutta lainasta. Nykyinen puolisoni kyllä osallistuisi muihin arkielämän juokseviin kuluihin niinkuin tähänkin asti.