Rajoitusvaikutusten kokonaisuus alkaa olla osittain lähes sietämätön ja päätöksenteko ei täysin vakuuta monia tahoja. Perustuslakiasiantuntijan (Pauli Rautiainen) erittäin voimakasta kritiikkiä koronarajoituspäätöksentekoa ja toimintatapoja kohtaan, pitkähkö haastattelu perusteluineen (maksumuuri):
”Suomen koronatoimissa on jäänyt päälle ”epämääräisyys ja poikkeusajattelu”.
”Olemme irtaantuneet niistä lähtökohdista, jotka kuuluvat normaaliin oikeusvaltiollisuuteen ja normaalioloihin. Valtioneuvosto on selvästi ottanut itselleen sellaisen roolin, joka sille ei normaalissa hallinnossamme kuulu. Aivan erityisesti se on projisoitunut sosiaali- ja terveysministeriöön (STM), ja sitä ovat edustaneet tällaiset koronaministeriryhmät ja vastaavat. Samalla hallintoomme on tullut lainsäännön tunnistamattomissa olevia elimiä, kuten alueelliset koronakoordinaatioryhmät.”
”Koronapandemian aikana politiikka ja juridiikka on mennyt Suomessa sekaisin. Koronarajoitukset eivät ole poliittisia päätöksiä, Rautiainen huomauttaa.”
”Suomessa on Rautiaisen mukaan pandemian aikana menetetty tarkka ymmärrys siitä, mikä on säädös ja mikä on päätös.”
”Meillä ovat menneet lain ja päätöksen käsitteet sekaisin, mikä johtuu siitä, että valtioneuvosto ja aivan erityisesti sosiaali- ja terveysministeriö on halunnut ohjauskirjeillä ja valmistelemallaan lainsäädännöllä sotkeutua sellaiseen päätöksentekoon, joka meillä kuuluisi toimivaltaisille viranomaisille, eli aluehallintovirastoille.”
”Ohjauskirjeillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, aivan kuten ei ole korkean riskin ja matalan riskin käsitteilläkään.”
”Hallituksen linjaukset ovatkin Rautiaisen mukaan perustuneet kesästä 2020 lähtien ”työkaluihin, jotka eivät kestä päivänvaloa”, koska niiden perusteluja ei lausuta julki.”
Koska THL:n riskipistemallin taustalla olevaa tietoa ei ole suostuttu avaamaan, siihen ei voi myöskään perustaa päätöksiä, oikeusoppinut sanoo. Silti STM toistelee malliin perustuvia linjauksia.
”Tätä toimintaa ei ole pidetty oikeudellisesti kestävänä.”
”Hallitus sekä sosiaali- ja terveysministeriö pitävät itsepintaisesti kiinni sellaisesta työkalusta ja sellaisesta käsitteistöstä, jota muut toimijat eivät pidä vakuuttavana sen takia, että hallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö eivät avaa tämän työkalunsa perusteluja.”
Mikä sitten olisi oikea tapa säätää tällaisesta työkalusta?
”Oikea tapa on avoimuus, väärä tapa on salailu.”
”Päätöksenteon on perustuttava avoimesti saatavilla olevaan, läpinäkyvään, dokumentoituun tietoon.”
”Kun hallitus ”ei ole halunnut antaa aluehallintovirastoille päätösvaltaa ravintolarajoituksissa”, Suomessa on päädytty jatkuvaan asetusten säätämiseen. Ravintolayrittäjien oikeussuoja on kaventunut, kun ravintolarajoituksia säädellään lyhytaikaisilla asetuksilla, vaikka se pitäisi tehdä oikeussuojamekanismeihin kiinnittyvillä päätöksillä, Rautiainen sanoo.
”Tätä kautta meille on syntynyt oikeussuojaongelmia.”
