Ostin REKO:sta ylämaankarjan burgerpihvejä (rasvaa 20%) ja loihdin hampparit. Vaikka itse sanonkin, niin ei kyllä monesta paikkaa saa yhtähyviä hampurilaisia. Väliin itsetehtyä kimchi-majoneesia , karamellisoitua sipulia ja vihreää & punaista vihannesta. Sämpylät citymarketin paistopisteeltä.
Tossahan ois jo Burger-Mies Herlevillä tekemistä! Hampurilaispihvissähän tulee olla tarpeeksi rasvaa, ja täytteet kuulostavat todella hyviltä. Varsinkin kun sipulin karalemisoi oikein kunnolla, niin ai että
Tänään lautasella frouvan kasvattamia oman maan uusia perunoita ja salaattia sekä neiläläisen savustamaa lohta. Ai prkl mut oli hyvvee!!
Kerran olen Herlevin ravintolassa käynyt… Ensimmäisen ja viimeisen. Täysi fiasko “burgerimiehen” tarjonta meidän seurueen mielestä.
Muikut on aika yksikertaista ja helvetin hyvää ruokaa. Periaateessa ei tarvi mitään muuta kuin suolaa mausteeksi.
Ja edullista ainakin nyt oli, kun 3,90e kilo.
Väänsin kanssa juhannuksena välipalaksi kilon muikkuja grillissä. Itse pyöräyttelin suolalla ja pippurilla maustetuissa ruisjauhoissa. Ja paistamiseen tottakai kunnon voita. On kyllä hyvää ja minulle riittää kylkeen joko kermaviili tai jogurttikastike.
Oli kuin festareilla olisi ollut.
Muikut on meikäläisen suosikkeja mutta rehellisyyden nimissä tuoreus vaihtelee paljon. Itse ostan vain torilta ja mahdollisimman pieniä, jotta ne voi syödä kokonaisina. Suuremmissa ruodot takertuvat kurkkuun. Savolaisittain on sitten makukysymys, onko ne savustettuna vai runsaassa ja tuoreessa voissa muurinpohjapannusta paistettuna parhaimmillaan.
Täytyy myöntää, että en muista savustettuja muikkuja syöneeni. Nytkin muurinpohjalla tein.
Onneksi hyvien ruokakauppojen tiskeiltä voi myös pyytää pienikokoista muikkua.
Kokeile ihmeessä: taitolaji. Muikkua ei voi jättää yhtään raa’aksi; ne pitää savustaa läpi mutta kuivaksi korpuksi ei passaa vetää. Tuntuman saa harjoittelemalla, aika pieni kalahan se on savustaa. Savustettu muikku on terveysruokaa (jolloin sitä tulee yleensä ahmittua tuplamäärä paistettuihin nähden).
Kylmänä ne savustetut ovat parempia, passaa syödä vielä seuraavana päivänä. Savossa muikkujen suolaus on taitolaji, jota itse en osaa mestaritasoisesti.
Mistä sai tuohon hintaan? Olin jo lielahden prisman palvelutiskin jonolapussa kiinni, mutta en sitten ottanut kun muikut oli 7,90/kg
K-Supermarket Löytis Nokialla.
Onko rosvopaistin tekijöitä? En oo ikinä tehny, mutta haluaisin kokeilla. Viikonloppuna olis ollu hyvä aika tehdä, mutta ku oli niin kuivaa ja varotukset päällä ni jäi tekemättä. Nyt vähä ripsii vettä, ni vois olosuhteet olla kohta paremmat. Tässä Kivikylän ohjeessa on selitetty idea, jos joku ei tiedä. Siis maakuopassa tehtynä nimenomaan. Ehkä joku porsaan kassler olis ainaki ekalla kertaa mulla lihana. Jos innostuu, vois kokeilla jotain kalliimpaakin lihaa.
Useamman kerran ollut mukana tekemässä. Pienempää palaa sekä ihan “kokonaistakin” possua.
Kankkusen puolellehan se lopulta meni, mutta kun viikonloppuna tuli pitkästä aikaa kavereita kyläilemään tänne maalle, niin ensin istuttiin ruokapöytään: Savustetut uudet perunat, naudan ulkopaisti hiiligrillissä (isohko köntti, jatkettu mediumiksi uunissa), kylkeen vielä raparpekonia ja pientuottajan grillijuustoa sekä vihreät lisukkeet, alkuvaiheessa ruokajuomana sahti.
Täytyy sanoa, että toimi ihan kivasti. Nuo savustetut uudet potut on itselleni tämän suven uusi tuttavuus.
Pakko jakaa yksi makumuisto lapsuudesta. Isäni kalasti kaikki vapaa-ajat ja kalaa siis syötiin perheessä usein. Mökki on Vanajavedellä ja siellä päässä ei muikkua ole, joten en ollut muikkua syönyt. No menimme setäni mökille ja siellä serkkuani avustin muikkujen savustuksessa. en sitä muista, mutta muistan kuinka järjettömän hyviä ne olivat.
Olisin voinut syödä niitä vaikka kuinka. Vanhaan Tamperelaiseen tapaan isä ja äiti kielsivät ja häpesivät (eikö lapsi ole saanut ruokaa), setä ja serkku hyvillään yllyttivät. Makumuisto on jännä juttu, siihen kun liittyy moni asia, mutta se muisto mausta on vahvin, ainakin minulla. Kun syön savumuikkuja muistan sen kokemuksen, miltä se tuntui kielenpäällä. Jotain tuttua, jotain uutta, jotain sanoinkuvailemattoman hyvää. En ikinä pysty samaan kuin serkkuni.
Nykyäänhän muikut paistetaan, savustetaan, savustetaan ja säilötään etikkaan tai kukotetaan kalakukoksi. Viimemainitusta en ole itse koskaan oikein pitänyt vaikka edelleen ostan valmiina silloin tällöin. Sen sijaan 70-ja 80-luvulla muikkuja käytettiin Savossa ’rantakalan’ osana. Kyseessä oli kalakeiton ja paistoksen risteytys, ei täysi keitto, eräänlainen suomalainen ’ramen’. Kesäisin tehtiin tai paremminkin vietettiin, yleensä suurella joukolla. En muista missä astiassa ko. suuri ruoka tehtiin, oliko kattila vai muu. Taitaa olla >30v. kun viimeksi on tullut rantakalaa eteen.
Muikut ovat lapsille sopivaa ruokaa, koska pienet muikut on helppoa ja hauskaa syödä kokonaisina, sormiruokana. Riittävän yksinkertainen olemukseltaan ja tuoreudestahan paljon on kiinni. Ruokajuomana muuten maaseudulla Itä-Savossa oli 70-ja 80-luvulla arkisin kotikalja ja piimä, ei lainkaan maito tai vesi.
Tänään matkustin lähi Lidliin varasto olut mielessäni. Koin karvaan pettymyksen kun edessä seisoi tyhjä kuormalava. Ennenkuin purskahdin itkuun, kiirehdin kasaamaan lohturuokavärkit.
Litukan sämpylä, 17% nauta, punasipuli, salaatti, tomaatti, paprikamajo, pekoni, Lidl cheddari suolakurkku ja oman kaapin taikaa. Vaikkei varastokaljaa saanutkaan niin keskivartalo kiittää
Vanha pallogrilli sanoi itsensä irti, enkä aio tänä suvena enää uutta ostaa. Niinpä peltinen savustusboksi saa toimittaa hiiligrillin virkaa toistaiseksi. Ihan näppärä paketilliseen makkaraa ja maisseille.
Päivän lounasburgeri
Reissumiehen välissä valkosipulimajo, salaatti ja kimchi pedillä lepää n.180g simppelistä ahvenmassasta tehty pihvi jolla peittonaan pari siivua savusulatejuustoa, suolakurkku, punasipuli ja remoulade. Ihan hiton maukas
Kaverin kanssa teimme eilen meksikolaista katuruokaa yhteen jalkapalloturnaukseen. En ole ihan autenttista (jos nyt tämäkään täysin) koskaan tehnyt, mutta varmasti tulen tekemään jatkossa uudestaan. Eli Tacos Con Birria. Birria on meksikolainen “karjalanpaisti” Meksikossa usein käytetään vuohenlihaa, me teimme naudasta.
Birriaan käytetään mielellään mahdollisimman rasvaista lihaa, sillä rasvalla on suuri merkitys tämän ruuan viimeistelyssä. Käytimme naudankylkeä- ja etuselkää. Ensin liha marinoitiin yön yli tahnassa johon tuli kolmea erilaista kuivattua chiliä, juustokuminaa, kanelia, neilikkaa, oreganoa , timjamia, korianteria, sipulia, valkosipulia, tomaattia ja viinietikkaa. Sen jälkeen kaadettiin lihalientä päälle ja haudutettiin lähes vuorokausi miedossa lämmössä, kunnes liha hajosi itsestään.
Haudutusliemi siivilöitiin talteen ja sitä käytettiin dippikastikkeena tacoille. Liemen pintaan nousee rasvakerros, jossa dippasimme tacot ennen paistamista. Tacot paistettiin ensin molemmin puolin, lisättiin juustoa (queso resco) ja revittyä lihaa, taitettiin kaksinkerroin ja jatkettiin paistamista kunnes rapeutuivat. Lisäkkeinä täytteeksi tuli tomaattia, sipulia, korianteria ja jalapenoista, omenasta, limestä ja korianterista tehtyä salsaa.
täytyy sanoa, että vaikka olen tehnyt monenlaista ruokaa erilaisille ihmisille, tuskin koskaan olen ruuasta saanut yhtä ylistäviä kiitoksia. No syöjät olivat nuoria nälkäisiä miehiä siinä varmasti osasyy. Ei nyt varsinainen pikaruoka jota tekisi hetken mielijohteesta, mutta jos viitseliäisyyttä ja intoa löytyy on kaiken vaivan arvoinen. Taco-letut tilasimme netistä, olivat Suomessa valmistettu ja suoraan sanottuna parempia kuin Meksikosta tuotetut. Kyseessä siis maissitortilla, ei kannata verrata edes kaupan vehnäpaperi “tortilloihin”
Periaatteessa tortillat voisi tehdä itsekin, vaatii maissijauhoa johon on lisätty masa harinaa (lisäaine) ja tortilla prässin. Seuraavalla kerralla kokeilemme sitäkin. Lisään muutaman huonon kuvan, kun se ilmeisesti on nykyään sallittu?