Olin eilen täällä Turussa isoilla messuilla, jossa pyöri tuhansia (uusia) opiskelijoita ja olin varustautunut asian mukaisesti Tappara Heritage-huppariin. Käytävällä minua vastaan paukkaa nuorimies, joka pysähtyy eteeni ja jää katsomaan intensiivisesti paitaani.
”Tappara.”, huokaa kaveri aavistuksen tunteikkaalla äänellä
”Joo!”, vastaan minä. ”Mikäs sää oot?”
”Mää on Hervannasta.”, vastaa nuorukainen, kääntyy kannoillaan ja jatkaa matkaansa sanaakaan sanomatta.
Hieno mies oli hän, kuka lieneekin. 
En tiedä onko tämä jo ollut täällä, tarina on kuulemma tosi, mutta mistä näistä tietää…
Kekkonen ja Breznev olivat jälleen kerran tavanneet ja istuivat saunassa.
Breznev oli todennut Kekkoselle, että: " eiköhän tuo raja voitaisi jo pyyhkäistä pois tuosta meidän väliltämme".
Johon Kekkonen oli vastannut: “Olen liian vanha mies johtamaan niin isoa maata”.
Vähän vähemmän tositarina mutta paremmin otsikkoon sopiva.
Tiedätkö mihin automies Leonid Breznev kuoli?
Oikea vastaus:
Oikosulkuun kun kulmakarvat kasvoivat yhteen.
Kekkonen, Breznev ja joukko muita valtiomiehiä oli kokoontunut yhteen. Kekkonen huomasi kahvipöydässä, että hänen vieressään istunut Breznev laittoi taskuunsa komean hopeisen kahvilusikan. Breznev kuiskasi Kekkoselle, että hän tekee niin aina ja hänellä on hienoja lusikoita jo hyvä kokoelma.
Kekkonen tuumi, että voisihan hänkin alkaa keräillä lusikoita. Hän yritti laittaa oman lusikkansa rintataskuunsa mutta se putosi ja osui kuuluvasti kilahtaen hänen kahvikuppiinsa. Kaikki hiljenivät ja katsoivat Urkkia. Hän piti pienen puheen, jossa kehui paikalla olleiden hyviä ja ystävällisiä suhteita.
Vähän myöhemmin UKK yritti uudelleen työntää lusikan taskuunsa ja seurauksena oli uusi pudotus ja kilahdus. Kaikki kääntyivät katsomaan Kekkosta. Tällä kertaa hän sanoi: “Haluan näyttää teille taikatempun. Katsokaa, kun työnnän tämän lusikan taskuuni. Simsalabim! Nyt se löytyykin toveri Breznevin taskusta.”
Jyp kalpa peli keskeytettiin jäähallin sumun vuoksi
Katsoin tuossa tuon Aalborg Pirates vs Tappara CHL pelin netistä striiminä ja pelin selostus oli englanniksi. Selostuksessa itsessään ei ollut sinällään mitään moitittavaa, tämä selostaja oli oikeastaan varsin hyvä hommassaan, kertoi mielenkiintoisia pointteja pelaajista ja itse CHL:stä. Vähän tuli mieleen jopa nuo NHL:n jenkki selostajat. No mutta itse asiaan. Eniten ehkä itseäni häiritsi, että aina kun Joni Tuulola koski kiekkoon sanoi tämä selostaja, pelaajan nimeksi hieman jenkki aksenttimaisella tyylillä Jesper Thuulola.
Ensimmäisen erän ajan annoin anteeksi, mutta toisesssa erässä kun selostaja jälleen kommentoi peliä ja pelitilannetta tyylillä “JesperThuulola, shots buck, but he shots wide” oli pakko jo todeta ääneen, että mikä (tähän kirosana) Jesper Thuulola. Se on Joni Tuulola, opettelis nyt tuo selostaja edes nuo pelaajien nimet ensin ennen peliä. Oli tuolla puolisolla hieman hymy herkässä, kun seurasi sivusta tuota minun kommentointia 
Tuolla selostajalla oli toinenkin huippuhetki kun Savinainen oli purkamassa alivoimalla omista niin selostaja kutsui tätä Selänteeksi.
Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen voi kävellä parvekkeelle, korkata oluen ja huutaa suoraa huutoa metsään. Juhani Tamminen on Tapparan vapahtaja.
Tapparan päävalmentajan Jussi Tapolan klubitakki on tärissyt jo syksyn ensisateista lähtien. Tässä kiekkouniversumissa on vain yksi aurinko, joka voisi kuivattaa Tapparan ruudin: Juhani “Aurinkokuningas” Tamminen.
On selvää, ettei Tapola ole laittanut elämässään tarpeeksi montaa ohjauspeliä kuntoon. Tämä on kylmä fakta ja vie noviisivalmentajalta työpaikan. Jos et kestä paineita, lähde pois keittiöstä.
Tamminen on tunnetusti laittanut ohjauspelejä kuntoon useammin kuin Päivi Räsänen on kieltänyt jotain kivaa Suomen kansalta. Jääkiekko on yksinkertainen peli, jossa neljä syöttöä rikkoo minkä tahansa puolustuksen ja lopulta Tammisen joukkue voittaa.
LEINONEN KÄÄNTÄÄ PIAN TAPPARA-KAUDEN MOMENTUMIN. TAMMINEN ON TAPPARAN THE BIG STEAL.
Aurinkokuninkaan kaltainen valmentajalegenda palauttaisi välittömästi Tapparan pelaajiston ja valmennuksen välisen kunnioituksen eli respectin. Auktoriteetti hoitaa homman. 48 seasons, baby.
Tapparan urheilullinen ja työteliäs identiteetti sopii kuin nenä päähän Tammisen menestystä niittäneen 60 minuutin paine –pelitaktiikan kanssa. Suhde tulee olemaan täydellinen.
Mikäli Jääkiekkoliiton ja Liigan päättäjien viha Tammista kohtaan ei pääse väliin, Tapparan matkaa kohti kevään Broadwayta ei voida estää. Unohtakaa Lukon konkarit, uusi freesi HIFK ja KalPan kiekollinen dominanssi.
Kun toimitusjohtaja Mikko Leinonen painaa puhelimensa pikavalintaa numero 79, kiekkobuumi syttyy Tampereelle välittömästi. Hakametsä, Liigan unisin kirkko, muuttuu samantien brasilialaisiksi sambafestivaaleiksi.
Tampereen kaupunki joutuu todennäköisesti repimään katsomokapasiteettia pienentäneet seisomakatsomot alas, jotta kaikki halukkaat mahtuvat halliin.
Tätä voi argumentoida miltä kantilta tahansa, mutta Leinonen kääntää pian Tappara-kauden momentumin. Tamminen on Tapparan The Big Steal, todellinen low risk, high reward -valmentaja.
Ja sitten vain silittämään klubitakkeja. Chapeau, my fuckingratulations.
Jonkun verran on tullut tehtyä kolme viikkoa ja yli reissuja ja nyt kun palasi taas Suomeen niin eka mihin kiinnittää aina huomiota on, että nuo muut ihmiset puhuvat suomea.
Brändiuudistuksen jälkeen, Tampereen Energian rekryt hieman tavanomaista räväkämpiä.
Kontiolan " last dance". Ei liene kaipaa perusteluja.
Voikohan Ilveksestä tehdä jutun harhaanjohtavasta markkinoinnista ja hakea lippurahat takaisin?
Jep. Haluan kausikortti rahat takaisin.
Samoin. Myös Tapparan kausariin sisältyi pari Ilveksen peliä, näistä myös!
Kävin vähän jigillä. Viimeisellä spotilla kuuntelin, kun kaksitahtimoottoria yritettiin minuuttitolkulla käynnistää rannassa. Onnistumatta.
Ajoin laituriin. Pari kundia, joilla molemmilla samanlainen kalastusjoukkueen t-paita olivat laskeneet veneen. Vanhempi 60hp kaksitahti Mercury koppa pois päältä. Jäin juttusille. Kalastuskisojen tarroja oli vene täynnä. Vene oli täynnä kala- ja retkeilyvarusteita. Telttaa, makuualustoja etc.
Toinen lähti hakemaan työkaluja autosta ja jututin toista hetken. Sanoin, että kalaan ilmeisesti piti lähteä ja olin jatkamassa, että kai se kotona…
“Kyllä se vielä kotona kävi” sanoi kaveri veneessä.
“Aijaa”
“Ja tultiin aika kaukaa”
Ajattelin, että jostain naapurikunnasta ja sanoin “Ok, mistä päin”
Kaveri hymyili ja totesi lakonisesti, “■■■■■ Loimaalta”
Ei auttanut kuin nostaa peukkua, toivottaa tsempit ja hipsiä auton suuntaan.
Pitää käydä rannassa huomenna katsomassa, että toivottavasti vetoauto ja traileri ovat rannassa, vene poissa, ja herrat päässeet reissuun järvelle.
Lähdettiin veneellä pikku pre-game- lounaalle.
Vetoauto ja traikku rannassa. Loimaan pojat päässeet järvireissulleen. 
Pitkästä aikaa tuli tarve tilata taksi. Soitin “Taksi Tampereeseen”, kuten aina ennenkin. Tilasin tolpalle, jossa jo seisoin, ja kysyin, että kauankohan kestää, että auto saapuu. Kuulemma vain pari minuuttia. No meni ehkä noin kaksitoista. Auto tosiaan kyllä saapui ja istuin toiveikkaana takapenkille ja kysyin, että onhan tämä tilaamani auto. Ei ollut. “Taksi Tampere” kyllä luki kyljessä, mutta auto oli vain sattumalta kurvannut paikalle. Ei suostunut viemään minua mihinkään, koska ei halunnut viedä toiselta kuskilta keikkaa, jota varten joku oli jo jostain tulossa paikalle. Astuin epäuskoisena ulos autosta ja odotin. Aika pian tuli kyllä uusi auto ja kyytiin vain. Kerroin osoitteen, jossa halusin nopeasti käydä ja että haluan palata takaisin samaan paikkaan, mistä kyyti alkoi. Ensimmäisessä risteyksessä kuski kysyi, että mennäänkö tästä vasemmalle. Vastasin, että se olisi oma valintani, jos perille haluaisin päästä. Matkaa oli alle kolme kilometriä suuntaansa ja silti paluumatkallakin kuski eksyi kertaalleen. Ystävällisesti huomautin valoristeyksessä, että ei tuonne kannata kääntyä, jos ollaan sinne menossa mistä lähdettiinkin.
No mikä ylitti kynnyksen, että halusin tämän tarinan kertoa? Taksi Tampereelta tuli tekstari, jossa pyydettiin palautetta palvelusta. En ole oikein koskaan jaksanut antaa mitään palautetta mistään, mutta nyt tuon huikean kokemuksen siivittämänä klikkasin linkkiä. Ensimmäinen kysymys oli: “Miten matkasti sujui?” Ja siis ihan juuri noin kirjoitettuna. Olen yleensä aika sanavalmis kaveri, mutta en osannut tuohon kyllä vastata yhtään mitään.
Ajattelin kertoa tarinan miten oma Tapparan kannattaminen on muuttunut matkan varrella( lyhyt oppimäärä). Tarina antaa kenties näkökulmaa miten kannattaminen muuttuu, kun oma elämäntilanne muuttuu. Hiukan on ollut ilmassa kuinka oikeasti pitäisi kannattaa?
Pienenä poikana -60 luvulla oli yleistä että päällä oli Ilveksen pipa, Kooveen huivi ja Tapparan takki tai jokin vastaava kokoonpano. Jotenkin Tappara nappasi voiton ja kannatus alkoi. Peliliput ostettiin Kauppakadun Stockmannilta ja peliin mentiin keskustasta 25 numeron rollikalla/ bussilla. Monta vuotta ennen kymmenen ikää.
Hakametsän molemmat päädyt olivat seisomokatsomoja, joten juniorina oltiin paikalla 45 minuuttia ennen kuin peli alkoi ja ovet avattiin. Kymmenkunta vuotta kannatettiin Tapparaa oviaukkojen päällä, kun näkyvyys oli hyvä.
Parikymppisestä kolmikymppiseen oltiin päädyn puupenkeillä. Käytiin myös aktiivisesti järjestetyillä vieraspelimatkoilla. Tuolta ajalta on paljon tuttuja joiden kanssa vieläkin moikkaillaan ja vaihdetaan ajatuksia Tapparasta ja peleistä.
Tämän jälkeen työ ja perheen kasvaminen muutti aiempaa seuraamista. Muutama vuosi kävin yksin pelissä ja sitten juniorit mukaan katsomoon. Pian oma poika alkoi pelaamaan ja muutkin lapset harrastamaan, joten homma vaati suunnittelua kuten perheelliset hyvin tietääkin. Olen niin aktiivi kannattaja, että peleihin piti päästä ja muut jutut pitää järjestellä että tämä onnistuu.
Muksut kasvoivat ja nyt on pitkään käyty vaihtelevalla kokoonpanolla peleissä. Tuossa oli noin 30 vuoden jakso, jolloin joka paikkakunnalla kävin asiakkaiden kanssa kiekkomatseissa. Tällöin tietysti oltiin myös yrityksen kanssa tukemassa Tapparaa. Aika antoi ja antaa aika kivasti tietoa miten muualla nähdään Tapparan peli.
Niin kuin olen aiemmin kertonut, itse seuraan peliä niin intensiivisesti etten huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Peli on siis itsellä keskiössä. On kyllä hienoa huomata, että aktiivisen kannattamisen eteen tehdään aktiivien toimesta töitä. Viime pelissä lämmitti sydäntä kovasti kun kannattaminen jatkui aktiivisena vaikka naapuri teki muutaman maalin.
Vaikka tuolla pitkillä sivuilla laulu ja muukin vispaaminen on vähemmällä, niin kyllä siellä ollaan ihan täysillä kannattamassa joukkuetta, vuosikymmenestä toiseen, isolla sydämellä. Ainakin omalla kohdalla on näin ja tunnen heimo veljiä lukuisia, noin katsomollisen.
Kannatetaan kukin omalla tavalla, niin kuin parhaaksi näkee.
Hiukan tuohon liittyen.
Taisi olla joku Hopealinjojen risteily missä oli esiintymässä Costi ja pojat.
Minä tietysti luin saatana tuon väärin ja luulin että siellä oli Costi ja Pojat.
Tuossa on aika vissi ero onko siellä Costin pojat vai Pojat-yhtye. 