Kunnon deeku kengät.
5 kybää jos on budjetissa, niin säästyy loput kaljaan.
Eiks lenkkareita saa Suomestakin joka päivä uutena tuohon hintaan kaupoista? Esimerkiks jostain Tokmannilta ja ehkä jopa edullisemminkin. Ja varmana on vähintään yhtä laadukkaita. Kaikille tuli tänään vaan hirvee tarve uusille lenkkikengille.
Ei vaan aina ymmärrä tätä touhua
Mutta kun noissa taitaa olla ihan Lidlin logo näkyvällä paikalla. Enpä sitä huomannut, kun eilen illalla näytin kuvaa Lidlin mainoksesta vaimolle ja kysäisin, että olisko sulla käyttöä tuommoisille. Ei pistänyt hanttiinkaan. Mutta se jäi kyllä ajatusasteelle ja ihan lähtökuoppiin…
Eikö Lidl muka aavistanut minkälainen rynnistys noiden lenkkareiden perään tulee korona-aikana. Takana Saksan kokemukset ja täällä kuulemma Uniikit yms. on ollut Instassa mainostamassa. Voi sanoa jopa edesvastuuttomaksi toiminnaksi. Bisnes menee edellä, terveysriskit tulee perässä. Toisin olis homma pitänyt hoitaa.
x 1000
“Yksi äkäisempi mummo oli sanonut, että jos menette minun ohitseni, yskäisen teidän päällenne.”
Kyl meinaa sanat loppua taas kesken.
Miten Lidlin niljakkeet hyväksyvät tällaisen?
Lidlissäkin on lähdetty rakentamaan hyvää arkea.
Ei tästä oikeestaan tältä päivältä puutu enää, kun et toi @Treppu n selviytymispakkaus menee kaupaks.
Oikein mukavat viikonloput jokaiselle!
Lidlin lenkkarit vois mennä aika hyvin kaupaksi Tukholmassa, kun tunnustavat DIF:n väriä. Semmoset haluais nähdä kun laittaisivat myyntiin sinioranssivalkoset. Kyllä täälläkin olis mölyt mahassa ja lenkkarit jengillä jalassa.
Tää pisti hymyilyttämään!
A-juniorit, Jussi Taipale, Päävalmentaja
On Jussi Tapolaa ja Jussi Taipaletta.
Siellä on myös Toni Rautakorpi A-junioreissa. Tandem on turvattu myös tuleville vuosikymmenille. Taipale-Rautakorpi-Taipale-Rautakorpi…
En tiedä olisiko tätä saanut tänne tuoda kun on Roman Schatzin kirjoitus. Lainasin facebookista. Spoilasin varmuuden vuoksi. Järkkärit poistaa jos tarpeellista…
Tiettävästi Suomessa oleilee tällä hetkellä noin viisi ja puoli miljoonaa ihmistä. Lisäksi meillä on tuntematon määrä tonttuja, haltioita, maahisia, peikkoja ja sen sellaisia. Ja sitten maassamme asuu iso liuta mytologisia henkilöitä, joita ei oikeasti ole olemassakaan, mutta joilla on silti keskeisen tärkeä tehtävä kansallisen identiteetin ylläpitämisessä.
Todella kiehtova tyyppi esimerkiksi on kansalainen nimeltä H. Moilanen. Hän on onnistunut pääsemään kaikkien alitajuntaan ihan vain olemalla suu auki ja silmät pyöreinä ja tokaisemalla silloin tällöin epäuskoisena ”Täh?” Kaikki suomalaiset tuntevat hänet, ovat välillä hänenä ja viittaavat alvariinsa häneen, mutta kukaan ei osaa sanoa mikä hänen koko etunimensä on. Varmuutta ei ole edes siitä, onko Moilanen mies vaiko nainen.
Yleismies Jantusesta taas tiedetään varmuudella, että hän on Jäppinen, ja sukupuolijakauma on selvä myös Maija ja Matti Meikäläisen kohdalla. He ovat mitä luultavimmin Suomen varakkain aviopari, ainakin heillä näyttää olevan kaikkien pankkien luottokortit. Ja kun luottokorttilasku tulee, heillä on Matti kukkarossa.
Lähes raamatullisen lohdullinen olento ja koko kansan terapeutti on henkilö nimeltä Rahikainen. Hän on eräänlainen sijaiskärsijä ja syntiensyöjä: mitä ikinä jossakin mahtaa olla pielessä, solidaarisella Rahikaisella on aina sama vika. Hän ei todellakaan ole Pekkaa pahempi.
Suomen kansanperinne on Turusen pyssyn lailla täynnä Koivuniemen herroja, Ellun kanoja ja Jokisen eväitä. Suomen kielestä löytyy kuvitteellisia, stereo- ja arkkityyppisiä kavereita enemmän kuin Vilkkilästä kissoja.
On Uunoja ja Urpoja, Taunoja ja Taneleita, jotka juovat ihan Simona kunnes yrjöttää ja Pirjo tulee. On Metriheikki, Jänkhäjouni, Mustamaija, Tippa-Iita, ja Tiskijukka. On Esteri, jonka suurta persettä muistellaan aina rankkasateessa. On Lyyti, joka on alkanut kirjoittaa jo tuhansia kertoja, muttei ole vielä saanut yhtään tekstiä valmiiksi. On Manu, jolle ollaan ikuisesti kateellisia yhdestä ainoasta ilmaisesta illallisesta. On laiska Jaakko, hyvä Sylvi ja pumpattava Barbara. On Liisa joka laputtaa ja Pirkko joka sakottaa, on Jorma joka pullottaa ja sitten on se parantumaton työnarkomaani, joka toimii yhtaikaa baari-, ovi-, mittari- ja monena muuna Mikkona, jopa akatee- ja koo-Mikkona. Ja hänen kanta-asiakkaansa Kalle käy tarpeen mukaan joko kuumana tai kylmänä.
Mistä nuo kollektiiviset, fiktiiviset ikonit tulevat? Kuka heitä luo, levittää ja ruokkii? Kuinka he tarttuvat meihin, miten he voivat olla niin tärkeitä kansallisen narratiivin kannalta ja niin läsnä ihmisten päissä, vaikka ovatkin pelkkiä sabluunoita? Ja miksi he ovat kaikki enemmän tai vähemmän hupaisia antisankareita? Mistä johtuu tämän kansan miltei pakonomainen viehtymys kaikenlaisiin sketsihahmoihin?
Ilmiö on hämmentävä ja kiehtova. Pyysin apua tähän pulmaan hyvältä ystävältäni Erkiltä, mutta eihän tätä Erkkikään ymmärrä.
Korona-aika on normaalia ankeampaa ja pieni pilailu saa ajatukset muualle.
Toiset pilat ovat sopivia ja naurattavat monia ja pitkään:
On myös piloja, jotka olisi ollut parempi jättää tekemättä:
Rouva antoi duunin,puhalla noi ilmapallot. Niitä oli 50 kpl siinä pussissa. Oikaisin vähän,puhalsin pelkästään siniset,oranssit ja valkoiset.
Mä olisin puhaltanut Rouvan.
“Älä sano mitään”
Ei kannata katsoa, jos ei ole nähnyt sarjaa ja haluaa sen katsoa joskus. Vaikka ei tässä mitään hirveän tärkeää ole.
Uutisissa näin ihan uuden tittelin. Tatin puheenjohtaja.
Käydäänköhän tuosta tittelistä kovaakin kampanjaa… Ja, Oijennus ulos.
Eilen uutisissa keskustan puheenjohtaja kehoitti maahanmuuttajia istuttamaan perunan taimia… onko ne siis jossain ämpärissä esikasvatettu ja sitten istutetaan nättiin riviin perunamaalle… siis kepulainen… missäköhän tää on ollu biologian tunneilla??