Olen tätä ennenkin miettinyt, ja tuo viesti sai ihan kirjoittamaan asiasta. Lätkässähän esim. jalat on todella kovilla koko ajan. Voi tulla noita jäästä johtuvia onnettomuuksia, ja vähän väliä näkee kun laidan vieressä kaadutaan esim .toisen pelaajan kanssa ja jalat vääntyvät mitä ihmeellisimpiin asentoihin.
Miksei sitä koiteta estää paremmilla suojilla? Koitin googlailla, mutta nopeasti en löytänyt kuin perusmallisia polvisuojia. Ei sellaisia, mihin olis lisätty myös muuta “suojaa”, kuin säärtä suojaava panssari. Tarkoitan siis kiertymistä, yliojentumista yms.
Lähinnä mietin tätä siksi, että itse ostin juuri motocrossiin tarkoitetut polvituet. Samantyyliset kuin linkissä, mutta vähän vanhempaa mallia:
Ainakin nopeasti kokeillen istuvat todella hyvin, eikä estä normaalia liikkumista. Täytynee vielä pukea päälle ja käydä jäällä kokeilemassa miltä tuntuu luistellessa.
Jotenkin tuntuisi, että nuo voisivat estää monta loukkaantumista. Jos ei ole vielä tehty jääkiekkoon sopivia malleja, niin aika helposti noista pystyisi muokkaamaan sellaiset. Luulisi että seuroilla olisi halua estää kallispalkkaisten pelaajien vammat?
Tietääkä joku, onko jääkiekossa noita käytössä? Onko joku itse pelannut vastaavien kanssa? Rajoittaako jotenkin pelaamista, liikkeitä yms. ? Muistanko ihan väärin, mutta pelasiko Saravo joskus jonkinlaisen polvituen kanssa?
Monet lätkäpelaajat käyttää polvitukia. Samoja kun esim. motocrossissa. CTi varsin yleinen merkki, oikeastaan paras alallaan. Minulla muutama joukkuekaveri käyttää tukea, kun mennyt polvi. Käyttävät samaa kun motocrossissa. Itse aikanaan kävin sovittamassa omat tukeni Hakametsässä samalla, kun niiden myyjä oli ottamassa pelaajien polvista mittoja custom tukia varten. Tämä vuonna 2000.
Ihmisen anatomia ja mm. nivelten rakenne vaan on mitä on. Raudasta tehtyjä ei olla ja tasamaalla kesälläkin voi kaatua. Hirvittävän vaikeaa ja haastavaa on suojata joka paikkaa kaiken varalta. Erilaiset tuet, hyvätkin vaikuttavat kuitenkin niin herkästi mm. liikkuvuuteen ja käyttömukavuuteen. Niin se vaan menee, että sitten käytetään, kun on pakko.
Esim. juuri polvinivel liikkuu moneen suuntaan, jos mikroliikkeetkin lasketaan. Niveltä siis ei saada lukittua täysin, muuta kuin sivuttais- ja tai ojennus-koukistussuunnassa (rajoitetaan jompaa kumpaa). Kiertoliikkeen aiheuttamia vammoja ei oikeastaan voi ennaltaehkäistä. Itseasiassa urheiluteippauksella saa tiukemman tuen kuin yhdelläkään tuella, koska voit paremmin “pakottaa” jalan toimimaan tiettyyn suuntaan. Tiukkojen teippienkään kanssa ei vaan aina sitten voi liikkua.
Jos siis absoluuttisesti haluat stabiloida nivelen, se ei liiku. Ts. sillä ei voi harrastaa liikuntaa/ urheilla. Tuki tukee, muttei suojaa kaikilta vammoilta. Sen lisäksi se aina jonkin verran haittaa nivelen luonnollista liikettä, mikä saattaa lisätä riskiä toiselle vammalla/ muuttaa biomelaniikkaa (lue: altistaa rasitusvammoille).
Vaikka suojat ovat kehittyneet paljon suojaavammaksi, niiden tehtävä pääasiassa on suojata iskuilta. Tuet tukee. Vertaiskuvaa voisi hakea suksista, josta aikanaan markkinoille tuli perinteisen ja vapaan tyylin hybridi- sukset: olivat kompromissi - huonoja kummassakin lajissa. Samaa voisi soveltaa suojiin: niveliä on vaikea stabiloida jos ensisijainen asia on suojata iskuilta.
Nyt ehkä sanon vähän rumasti: mutta moni harrastelija kuntouttaa polveaan yms. todella puutteellisesti ja siksi tuen ostaminen on “helpompaa”. Tämä lisää kuitenkin nivelen vammautumisriskiä tuen käytön ulkopuolella, koska proprioseptiikka laiskistuu. Ts. voit teloa jalan mitättömässä tilanteessa jääkiekon ulkopuolella. Urheillijat (en tarkoita puuhastelijoita) jotka käyttää tukea ovat kokeneet joko todella ison vamman, josta välttämättä ei koskaan kuntoudu täysin, ovat kuntoutuksen alkuvaiheessa TAI harrastavat korkeaenergistä lajia (juuri crossit, alppilajit, jenkkifutis ts. vielä isompi vammautumisriski kuin esim. jääkiekossa).
Tiivistän: vaikka mitä tekisi, ei kaikkia vammoja kontaktilajeissa saada eliminoitua. Paras valtti tähän on ennaltaehkäisevä harjoittelu.
Lisäksi on syytä muistaa rakenteelliset eroavaisuudet. Toisilla voi olla väljemmät nivelet sun muuta, joka altistaa loukkaantumisille herkemmin kuin toisilla.
Ja oma kokemus jääkiekon pelaamisesta, niin kyllähän siellä ainakin toisilla oli tapana pelata varsin vajavaisilla varusteilla (Esim. Samoilla hartijasuojilla D junnuista B junnuihin) ja juurikin vedoten liikkuvuuteen ja siihen ettei turhaan isot ja kankeat varusteet häiritse pelaamista.
Hyvänä esimerkkinä tällä kaudella tähän asiaan se Oskari Laaksosen saama viilto ranteessa. Jatkossa varmaan poika pitää rannesuojat paikoillaan. Mutta moni varmaan lisää suojausta vasta kun jotain sattuu.