Hyviä pohdintoja täällä. Heitän taas muuten väliin muistutuksen siitä, että en vastaa linjanvedoista, juttelen täällä yhtenä Jatkoajan ja kiekkojournalismin jäsenenä.
Tuo “missä menee raja” on toki olennainen kysymys, ja siinä pitääkin sitten hyvässä ja pahassa kiittää nykyaikaa. Esimerkissä on kyse seuran tiedotteessa olevasta knopista, joka on nostettu todennäköisesti kiinnostavimpana otsikkoon. On sitten jokaisen oma asia kuinka vakavasti tai kevyesti tähän suhtautuu. Toisen mielessä sellainen “kevyt” tapa on huono, toisen mielestä ei, moni ei kiinnitä asiaan edes huomiota. Minä en suhtautuisi siirtouutisen kohdalla kovin vakavasti asiaan.
Vakavampien asioiden kohdalla asia on huomattavasti kriittisempi. Kaikissa uutistoimintaa harjoittavissa lehdissä on huonoja esimerkkejä siitä, kun otsikosta lähtien painotetaan vakavaa asiaa vääriin - onnettomuudet, kuolemat, rikokset, nämä osana yhteiskuntaa. Silloin on huomattavasti enemmän merkitystä sillä, kuinka kevyesti poimitaan jotain otsikkoonkin.
Yhtenä sävyjen ääriesimerkkinä viikolla sapetti todella paljon, kun Rauman tai Porin raiskausepäilyssä oli dramatisoiva otsikko varmana pidettyyn sävyyn ja itse jutussa mielestäni vähäteltiin ja korostettiin liikaa sitä, että kyse oli vain naisen väitteistä. Eli myytiin “varmalla” joukkoraiskauksella ja jutussa epäiltiin uhria. Urgh.
Kokonaisen lehden ja median onnistumisen osalta pitää tosin nähdä sitten isompi kokonaisuus. Kuinka iso prosentti otsikoista tällä tavalla epäonnistuu vakavissa aiheissa, tai ylipäänsä on kyseenalaisia? Prosentti pienenee isommassa otannassa.
Tästä pääsemmekin mutkan kautta siihen, että ovat ikäänkuin kaksi eri keskustelua: mikä on selkeästi/selkeämmin väärin (tästä lienee paljon yksimielisyyttä), ja ihanne siitä, miten rohkeasti uskalletaan painaa houkuttelevia otsikoita, onnistuen paljon tai vähän.
Loppuosasta, ja tämä myös @peterra:n postausta kommentoiden: tässä viimeisten 10+ vuoden aikana muutosta on tapahtunut kaikkialla.
Ensin tapahtui se, että ip- ja maakuntalehdet älysivät myös tulla myöhässä verkkoon, ja panostaa sinne. Osa ei toki osaa vieläkään ottaa kaikkea irti. Sen lisäksi tulivat kaikki betsisivustot. Niitä on paljon. Jatkoajan suorin kilpailija on näistä Suomikiekko, nyt osaltaan myös nämä leijonat ja nhlsuomet. Maakuntalehdet ja ip-lehdet eivät ole JA:n suoria kilpailijoita, mutta samoista jutuista ja uutisisista ne toki kilpailevat.
Täysin muuttunutta on peleistä raportointi. Raportoijia on nyt moninkertainen määrä (tosin ip-lehdet ovat parin viime vuoden aikana vähentäneet panostaan), kaikki pelit ja kohokohdat näkee jokainen halutessaan itse, kokonaisuutena yksittäisen pelin suosio on tapahtumana olemassa, mutta raportin arvo on laskenut. Vaatimustaso on noussut kahdella tavalla: pitää olla uutisarvon eli yksittäisen erityisen tapahtuman suhteen nopea, ja sitten pitäisi jo analysoimaankin.
Peliä, pelaajia ja pelaamista koskevia analyysejä voi ja pitää tietysti tehdä myös isommasta otannasta, mutta fakta on se, että ilman minkäänlaista analyysiä uutistoiminnan osana ei erotu. HäSassa on aina peliuutinen plus reilun tuhannen merkin pieni analyysi.
Tässä välissä mietin samaan aikaan sitä, että mihin vaiheeseen @peterra tällä “arvokkaalla” raportilla viittaa? Siis minäkin muistan ja tiedän tiiliskivimäisempien raporttien aikakauden, mutta ei niissä kyllä pelitapoja nykyisellä tai sinun syvyydelläsi käyty läpi? Joten näyttäisivätkö nekään enää samalta sinulle?
Siitä ajasta on siirrytty eteenpäin monesta syystä.
- potentiaaliset lukijat näkevät videolta itse
- otteluseuranta on myös kuluttajalla enemmän reaaliaikaista, peli ei kiinnosta niin paljon sen jälkeen
- verkkomedian EI auta piilottaa mahdollista uutisarvoa tiiliskiven sisään
- nuorten tekijöiden pitää harjoitella tiiviimpää ilmaisua myös siksi, jos he meinaavat mennä merkkimäärillä rajoitettuun mediaan töihin
- sisältöä puretaan ylipäänsä useampaan juttuun, haetaan kommentit hikihaastiksesta kainaloon
- ko. mallin lukijamäärät ovat siis pudonneet radikaalisti
- tekijät vaihtuvat
- lukijatkin muuttuvat ja vaihtuvat. Osa lukijoista vaihtaa vaippoihin tai kalastukseen.
Se, mitä tuolle osalle jatkossa tapahtuu jää nähtäväksi. “Faneilta faneille” muuttui muotoon “Kaikki jääkiekosta” jo yli kymmenen vuotta sitten. Seurojen viestintä on erikseen, ip-lehdet ovat erikseen, maakuntalehdet ovat erikseen (osa kriittisempiä ja osa puudeleita), betsisivustot ovat erikseen ja sitten on Jatkoaika. Monelle ärsytystä tuo pelkästään se, että Jatkoaika ei ole seurojen viestintää ja se sisältää kriittistä tarkastelua. Se, että pyritään saamaan paljon ja lisää lukijoita ei tarkoita negatiivisessa mielessä lukijoiden maksimointia. Jos tarkoittaisi, silloin olisi näitä Ossi Väänäsen kikkeleitä suihkussa ja “Kimmo mäkin itken”.
Sisällössä kaiken tämän läpi pysyvintä on btw todennäköisesti ollut se, että tietty siivu nostalgiajuttuja ja menneiden vuosikymmenien tapahtumien läpikäymistä oli suosittua silloin ja on suosittua nyt. Osa voi olla jopa vielä suositumpaa, mutta sille löytyy lähes muuttumattomana lukijakuntansa.
EDIT: Lisäyksenä @rinne ihannejuttuun. Iso osa olemusta on tekijöiden kehittäminen. Se tarkoittaa sitä, että tekijöiden pitää tehdä korostuneemmin monipuolisesti juttuja, joilla he oppivat työelämään, sinne “oikeisiin” lehtiin. Se on iso syy sille, miksi harrastemedia ei voi toimia vain harrastemielessä. Se vaikuttaa myös osa-alueisiin ja painotuksiin. Harrastemedia ei tee tekemisestä muutenkaan vain vapaata. Se asettaa rajoituksia sille, paljon tekijöillä on aikaa, ja kuinka paljon heistä joka vuosi voidaan rahahommien ja elämänmuutosten tapahtuessa pitää kiinni. Kompromissit ovat aina osa kokonaisuutta. Ja silti olen erittäin optimistinen tälläkin hetkellä. Plussia ja miinuksia löytyy nyt ja jatkossa.
