Kakkostila runkosarjassa ja pronssia tuli, mutta silti tästä kaudesta jäi vähän välikausifiilis.
Mietin jopa tässä kevään aikana, että mahdettiinko pelaajabudjetissakin lopulta säästellä, kun nähtiin Kärppien nappaavan kaikki isot kalat. Tappara kun on selkeästi tässä useamman kauden jo (sinänsä erittäin järkevästi) rakentanut taloudellista pohjaa uuteen areenaan siirtymistä varten, joten kilpavarusteluun ei ollut järkevää lähteä. Toki voin olla väärässä ja kaikki potentiaaliset pelurit vain pääsivät tällä kertaa livahtamaan karkuun. Pitää kuitenkin muistaa, että tv-korvaukset kasvoivat tälle kaudelle merkittävästi Telian myötä, joten joukkueeseen olisi periaatteessa ollut käytettävissä jopa aiempaa enemmän rahaa ja kovia hankintoja olisi voitu kiinnittää jo ennen kauden alkua.
Kausi oli kaikkinensa @rinne kuvailemalla tavalla varsin tasapaksu. Huippuottelut olivat vähissä, samoin erityisen mieleenpainuvat hetket. Rautakorvella oli selvästi visio siitä, millaista kiekkoa Tapparan pitäisi pelata pysyäkseen nykykehityksen huipulla, mutta toteutus jäi koko kauden osalta jälleen hieman vajaaksi. Taas nähtiin välähdyksiä siitä, mitä peli voisi parhaimmillaan olla, mutta varsinkin pleijareissa pelitapa suli, kun pakkien ja hyökkääjien etäisyydet kasvoivat liian suuriksi, eivätkä pakit ehtineet kunnolla tukemaan hyökkäyksiä. Tätä myös taktisesti hyvin valmennettu vastustaja osasi hyödyntää.
Mielestäni yksi syy siihen, miksi pelitapa sakkasi, oli epäonnistuminen joukkueen rakentamisessa erityisesti pakiston osalta. @peterra kuvasi hyvin sitä, miten pakistoa säädettiin vielä pitkälle kevättalveen (Blood, Suhonen sisään) ja @ljpp toi esiin, että normaalitilanteessa Englannista taikka Jukureista ei pitäisi olla mitään asiaa kesken kauden Tapparan pakiston top 4:ään. Kaikki kunnia Bloodille ja Suhoselle, jotka pelasivat loistavat kaudet ja käyttivät saamansa tilaisuuden hyväksi, mutta oletusarvoisesti Liigan huippujoukkueen kärkipaikoille ei pitäisi noin vain kävellä. (Rantakarin valitettava loukkaantuminen toki vaikutti siihen, että Suhonen tuli jo täksi kaudeksi Tapparaan.)
HPK-sarjassa pakiston kiekollisuuden piti tuoda juuri se ratkaiseva etu Tapparan hyväksi, mutta oliko Tapparan pakisto lopulta niin kovatasoinen kuin ajateltiin? Mielestäni ei. Tapparan pakistossa kiekollista huipputaitoa toivat oikeastaan vain Suhonen ja Kemiläinen. Kuvaavaa on, että pleijareissa Fälthin rooli kasvoi, kun muilla ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Tässä näkyy se, että värilasien läpi tarkasteltuna oma joukkue herkästi näyttää vahvemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä tuli karulla tavalla Kerho-sarjassa esiin, sillä HPK ei hävinnyt pakiston(kaan) osalta oikeastaan yhtään. Pikemminkin hämeenlinnalaisten huippuosaaminen oli Nikkilän ansiosta jopa Tapparaa edellä (no, makuasioita).
Pelaajistosta Kuusela oli oikeastaan ainoa, joka säkenöi koko kauden ajan. Blood pelasi mainiosti joukkueeseen tullessaan, mutta peliminuutit kasvoivat keväällä liian suuriksi. Suhonen pelasi erinomaisen kevään ja muutama pelaaja paransi henkilökohtaista runkosarjan piste-ennätystään (Blood, Kemiläinen, Jasu, Levtchi, Ojamäki). Silti kun kevääseen tultiin, niin Kuusela kantoi joukkuetta lähes yksin. Kaikki muut vajosivat syystä tai toisesta kakkos- kolmoskorin Liiga-pelaajiksi. Herää kysymys, että oliko Tapparan hyökkäyskalustokaan lopulta Liigan eliittiä. Onhan se tietysti mahdollista, että nuorilla pelaajilla kuten Levtchillä ja Ojamäellä on vielä oppirahoja maksettavanaan sen suhteen, mitä playoff-kiekko vaatii. Ensi kaudella on luultavasti toinen ääni maalitorvessa. Toiseksi vammojakin varmasti oli useammalla pelaajalla, mutta niistä ei vain pleijareille uskolliseen tapaan hiiskuttu.
Mietin myös sellaista seikkaa, että Tapparan mestaruusjoukkueita tällä vuosikymmenellä yhdisti se, että ne olivat täynnä… mestareita. Ulkomuistista Tappara hankki 5-6 urallaan jo mestaruuden voittanutta pelaajaa (Lajunen, Savinainen, Plastino, Karhunen…, ) eli voittamisen kulttuuri tavallaan ostettiin ulkoa ja se kantoi hedelmää. Tämän kauden joukkueen avainpaikoilla sen sijaan oli monia pelaajia, jotka eivät mestaruutta ole voittaneet, mutta ovat olleet häviämässä finaaleita. Silläkin on merkitystä: voittavat pelaajat puuttuivat tämän kauden joukkueesta (pl. Kuusela).
Siitä olen eri mieltä kuin @rinne, ettei Erkinjuntti olisi ollut suuri pettymys. Kun katsotaan tehopisteiden taakse, niin EJ pelasi todella vaisun kauden pudoten lopulta nelosketjuun saakka. Oletuksena oli, että mies olisi kärkiketjujen hyökkääjiä sekä tehojen valossa että pelillisesti. Toki EJ:lläkin jotain vammaa saattoi olla taustalla, mutta leimallista tälle kaudelle oli, että vahvoista kulmaväännöistä tunnettu Erkinjuntti hävisi nyt heppoisenkin näköisiä kaksinkamppailutilanteita, eikä muutenkaan ollut se sama juonikas taituri kuin edellisellä visiitillä.
Kaiken kaikkiaan tästä kaudesta saatiin kuitenkin oppia tulevaa varten ja mitaliputki jatkui. Tämä kausi oli myös yhden aikakauden päätös, kun kaikki 6 finaalia pelannut JMJ siirtyy muualle ja finaaliputki muutenkin katkesi. Huhut ensi kauden joukkuetta koskien kuitenkin lupaavat hyvää ja olen Tapparan kausikorttilainen myös jatkossa, niin myötä kuin vastoinkäymisissä.