Täältä myös vahva suositus tuolle Kaikki se valo jota emme näe -kirjalle.
Pari vuotta sitten luin ja sellainen mielikuva jäi, että jokseenkin täydellinen romaani, josta löytyy syvyyttä mutta joka silti etenee todella sujuvasti ja on kirjoitettu ainakin minun makuuni mahdottoman kauniilla kielellä.
Remekseltä pukkaa näköjään uutta kirjaa. Täytyy yrittää ehtiä lukaista jossain kohtaa läpi. Kirja näyttäisi pureutuvan ajankohtaisiin aiheisiin.
Jotkut kirjan tapahtumista ja olosuhteista eivät vaikuta poikkeavan tämän päivän todellisuudesta. Teoksessa puhutaan maailmaa koetelleesta aasialaisepidemiasta ja kerrotaan näin:
Tuomo oli lukuisten muiden eri alojen tutkijoiden tavoin nostanut esiin ongelmia ja haasteita, joita näki STM:n ja THL:n heti alussa valitsemassa laumasuojaan tähtäävässä, väestön ”hallitusti läpäisevässä” strategiassa.
Se edellytti muun muassa epidemia-alueelta tulevan lentoliikenteen jatkamista ja matkustajien kulkua kentältä ympäri maata. Muualla maailmassa toteutetut näkyvät toimenpiteet kuitattiin kansalaisten harhauttamiseksi ”spektaakkeleina”, vaikka ymmärrettiin niiden keskeinen psykologinen merkitys kriisitietoisuuden luojana. …
Uhrimäärän ja sen myötä kansalaisten huolen ja tyytymättömyyden kasvaessa sekä suomalaisten varovaiseksi muuttuneen toiminnan alkaessa luonnostaan estää tartuntoja, hallitus ryhtyi muutamiin näyttäviin sulkutoimenpiteisiin, joiden seurauksena epidemian leviäminen hidastui.
Sen uudelleen vauhdittamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi hallinto antoi ymmärtää siirtyvänsä uuteen ”hybridistrategiaan”, vaikka taustalla vaikutti alkuperäinen ajatus laumasuojasta. Hengityssuojainten käyttöä ei aluksi suositeltu koska se olisi hidastanut epidemian leviämistä, mutta kansalaisille syyksi ilmoitettiin maskien hyödyttömyys .
Berliinistä käsin oli kovin ottein autettu vihreiden valtaannousua eikä siellä ollut petytty Suomen määrätietoisiin hankkeisiin hiilineutraaliuden saavuttamisessa ja monen muun valtaa hallitukselle keskittävän toimenpiteen toteuttamisessa , Remes kirjoittaa.
1980-luvulla Saksasta oli levinnyt Suomeen vanhaan kansallissosialistiseen ympäristöajatteluun nojaava radikaalimpi uuden polven vihreä liike. Koijärvi tuli tunnetuksi koko valtakunnan mediassa. SVL:n (saksalaismielinen Suomen Valtakunnan Liitto) nuorta polvea alettiin aktiivisesti, ääntä pitämättä soluttaa vihreisiin.
Se oli järkevää syvemmälläkin tasolla. Kansallissosialistien ja vihreiden ajattelutavassa oli paljon samaa: kun jokin on riittävän tärkeää, sen tavoittelu pyhittää keinot. Muut, vähemmän asioista ymmärtävät, oli tarvittaessa vaikka pakotettava elämään oikealla tavalla. Eri tavalla ajattelevat vaiennettiin. Erilaiset mielipiteet olivat vääriä, ja niistä rangaistiin.
Hitler oli ollut asian ytimessä jo 30-luvulla ilmaistessaan tavoitteensa ytimekkäästi: ”Minua ei kiinnosta politiikka. Minua kiinnostaa muuttaa ihmisten elämäntapa.”
Juuri siinä oli sekä vihreiden että SVL:n toiminnan ydin: ihmisten elämäntavan muuttamisessa sellaiseksi kuin he halusivat , Ilkka Remes kirjoittaa kirjassaan.
Toni Tuunainen & Gunnar Von Sydow
Olin Ruotsin etsityin rikollinen.
Vahva lukusuositus jokaiselle👍.
Tässä koronan aikana on tullut luettua tämän saman aihepiirin kirjoja todella paljon.
Muunmuassa Immu,Wanted, Elämäni gansterina,
Rikollinen elämäni, Totuus tapaus aarniosta jne. Nämä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Rauno Korpi on kirjoittanut Pertti Tanhuan kanssa kirjan nimeltä Sinullakin on oikeus onnistua. Se tulee tulee kauppoihin kuun lopulla.
Olen tässä syksyn aikana laittanut kirjastoon varausjonoon kiinnostavia uutuuskirjoja. Nyt sitten paukahti kolme kirjaa kerralla noutoon:
Lars Kepler, Peilimies
Jo Nesbö, Valtakunta
Leijonakuningas, Kalevi Nummisen tarina
1740 sivua luettavaa, edellä vielä alussa oleva Hannes Hyvösen Häkissä (360 s.)
Tarvii varmaan ottaa töistä lomaa että ehtii kaiken ahmia kun on tuota muutakin hommaa kalenterissa. 
Nyt tullut kuunneltua kaikki neljä Bookbeatista tällä hetkellä löytyvää Esa Sirenin kirjaa. Tämä Törni sarja siis. Ei ole turhaan kehuttu, onneksi herralta on tulossa lisää äänikirjoja lähiaikoina.
Törnistä tullut muutenkin kuunneltua useampi kirja. Kova jätkä.
Kaikkiaan nyt kuunneltuja kirjoja 230 kappaletta Bookbeatissa ja jotkut jopa usemapaan kertaan 
Kiitos tästä, olen itsekin odotellut, että tulis äänikirjoiksi. Pitääpä kuunnella kun ehtii.
Tällä hetkellä menossa Jan Jalutsin Linnakundin treeniopas tai jotain sinne päin. Ihan viihdyttävä ja selvästi kaveri viihtynyt ja vähän opiskellutkin salihommia.
Finlandia palkintoja jaettiin eilen. Ja yksi voittaja asuu Hämeenkyrössä.
https://www.aamulehti.fi/kirjat/art-2000007641045.html
Luin äskettäin Viktor E. Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla (1946), jossa hän kertoo ensin kokemuksistaan Auschwitzissa ja Dachaussa ja sitten esittelee aikanaan kehittämänsä lääketieteen teorian logoterapian.
Onko joku palstalainen lukenut Jordan Petersonia? Hän on ainakin median mukaan suosittu hyvinkin kyseenalaisissa piireissä. Luin itsekin tuon 12 elämänohjetta, oli siinä paljon hyvääkin (ja paljon sellaista, mistä en pitänyt), mutta jos tällainen aihepiiri kiinnostaa, voin suositella Viktor E. Franklia.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta tuotokselta. Ajattelin vetää jouluna kunnon loman ja toivottavasti pukki tuo Esa Sirenin uuden kirjan. Siren on luettu normaaliin tapaan loppuun viimeistään tapanina. Tuohon lomalle voisi ottaa myös muita suosituksia. Toisen maailmansodan aikaan liittyvät tarinat kiinnostaa aina, joten saa laitella ehdotuksia.
Toisessa maailmansodassa ja kaikkeen siihen liittyvässä on kyllä jokin, mikä vain jaksaa aina vain vetää puoleensa. En ole oikeastaan suurin sotakirjallisuuden ystävä, mutta esimerkiksi tarinat keskitysleireistä kiinnostavat paljon. Luin joskus kymmenkunta vuotta sitten Tapio Tammisen Pahan viehätyksen, jossa pohdittiin mm. natsismia ideologiana, ja se oli hurjan kiinnostava.
Voin sen verran spoilata tuota Franklia ja hänen logoterapiaansa, että vaikka kirja sijoittuu keskitysleiriin, se käsittelee pikemminkin sellaisia asioita kuin merkityksen etsiminen ja elämän tarkoitus (niin suuri klisee kuin se onkin).
Edit:
Mutta kyllä minä siihen Petersoniinkin suosittelen tutustumaan. Siihen pätee sama viisaus kuin viinaan: Peterson on viisasten kirjailija, ja tällä tarkoitan erityisesti sitä, että se vaatii kyllä pureksintaa.
Itse luen toiseen sotaan liittyviä kirjoja aina kun ehdin. On ne sitten romaaneja, elämänkertoja tai mitä vain. Sirenin tuotantoa olen kehunut ja olen hänen jokaisen kirjansa lukenut (pl. uusin, kun ei ole pukki vielä käynyt) ja kaikki hänen kirjansa on hyllyssä. Minusta hän kirjoittaa parhaat sotaromaanit “meidän sodista”.
Keskitysleireistä ja siihen liittyvästä mieleenpainuvin kirja on ollut edelleen tuo Sopimus Saatanan kanssa. Olen tästä aiemmin tässä ketjussa maininnut ja annan edelleen vahvan suosituksen tälle kirjalle:
Täytyy panna tuo ylös. Schindlerin lista on jo itsessään niin voimakas teos, että sen mainitseminen kirjan kuvauksessa antaa jo aika kovan krediitin.
Minulla on tuo Petersonin kirja ja olen sen kerran lukenut, täytyisi toinen kerta vetää tossa jossainvaiheessa. Monet kommentoi sitä samalla tavalla kuin sinä, että se on sellainen kaksijakoinen kirja. Sellaiseksi Peterson sen on varmaan ajatellut tehdäkkin. Aikoinaanhan tuo kirja oli jonkinlainen “kohuteos”, mutta kun sen luki, niin eipä siinä mitään erikoisempaa kohun aihetta mielestäni ollut. Kai se oli vähän sellaista " Amerikkalaista" kohua.
Siinä kohussa oli varmaan paljonkin amerikkaa mukana. Olihan siinä paljonkin järkevää asiaa, ja rehellisesti sellaista, mikä pitäisi ymmärtää ilman kirjaakin, mutta sitten tosiaan myös sellaisia juttuja, joista ei voi ihan samaa mieltä olla. Sanoisin silti, että se oli hyvä lukea, ja motivoihan se varmastikin ihmisiä.
Täytyy ottaa kiinni joululomalla tuosta suosituksestasi!
Siren on hyvä kirjailija. Luen itsekin paljon toisen maailmansodan kirjallisuutta. Sven Hasselit oli pakko lukea, kun muutin Saksaan. Saksalaisen yhteiskunnan kritiikki on niin vahvaa, että se naulaa miltei nykyäänkin syväluotaavasti vastaavat ongelmat seinälle.
Olen myös yllättynyt Marko Kilven kirjoista. Undertaker - sarja on ollut mielenkiintoinen ja samoin poliisi Olli Repo -kiejasarja. Kilpi kuvaa hyvin ihmisen mielenliikkeitä ja ihmettelee kirjojensa kautta ihmisen itsekkyyden liaäksi ympäristön välinpitämättömyyttä. Kirjojen päähenkilöillä on jotenkin vielä toivoa pelastua sieltä pimeän puolelta, mutta samaan aikaan ikäänkuin ei kuitenkaan, koska raiteet vie sinne syvään päähän.
Ruotsalaisista kirjailijoista Ahnhem on myös loistava. Siinä pahuutta ei pyritä selittämään liikaa lapsuuden kokemuksista käsin, mikä tuntuu varsinkin Ruotsissa olevan perusdekkarin dogmatiikan ydinviesti. Joillakin vaan voi olla polku pahuuteen tai vaihtoehtoisesti tulkiten, joillekin ei ole vaikeata kulkea moraalirajojen yli etsimään itselleen kilpailuetua muihin nähden tai vaan saamaan kiksejä elämäänsä.
Äänikirjojen lukijaäänistä on ”pistänyt korvaan” Jukka Pitkänen ja PPP (ensimmäisen Undertaker-kirjan ääneen lukijana). Ei ole muuten helppoa tuo ääneen lukeminen, koska joillain ei vain ole siihen kykyä, vaikka useammassa äänikirjassa lukijana olisikin. Subjektiivinen kokemus ohjaa tietenkin mieltymyksiä.
Onkos teille tuttu ketjussa aiemminkin esiin nostettu “Kaikki se valo, jota emme näe”? Hyvä kirja toisesta maailmansodasta.
https://www.wsoy.fi/kirja/anthony-doerr/kaikki-se-valo-jota-emme-nae/9789510409749
Komppaan, tämä on erinomaisen hieno teos kaikin puolin!
En muista ihan varmaksi, mutta taisin itse nostaa tuota kirjaa tänne aiemmin.
On kyllä, todella upea kirja. Mielenkiintoisesti rakennettu, ja pidin erityisesti siitä, miten tarinaan oli punottu jonkinlaista maagista realismia kaiken sen sodan joukkoon.
Juu tämä kirja tuli kanssa keväällä luettua kun täällä moni sitä suositteli myös Anthony Doerrin Davidin uni tuli luettua siinä samalla…vallan mainio kirja oli sekin.