Kimanttia -podcastissa Timoselle suositeltiin kirjaa “Totuus Harry Quebertin tapauksesta” ja kävin minäkin sen ostamassa. Pikavilkaisulla katsoin sen olevan trilleri/murhamysteeri ja se riitti että tein ostopäätöksen.
Kotona luin takakannesta että näiden lisäksi kyseessä on myös rakkaustarina (en ole ikinä sellaisia lukenut, vaan enemmänkin juuri murhamysteereitä).
Mutta ei kait yksi rakkaustarina kirjaa pahenna. Kirja teki alkuvaikutuksen ja kyllähän siitä mielenkiinto heräsi, ja ainakin tuolla teoksella nyt pärjää vaikka pidemmän karanteenin, on nimittäin sellainen tiiliskivi 809 sivullaan.
Noniin tulipahan möhkäle nyt luettua, ja täytyy sanoa että pääsi lopussa yllättämään oikein kunnolla.
En kirjoja osaa arvostella, mutta suositella uskallan kaikille ketkä tykkäävät trillereistä ja murhamysteereistä. Tarina aukesi pala palalta loppua kohden, ja piti oivallisesti sisällään vielä tuon “jymypaukun” kaiken kukkuraksi.
Erilainen tämä on jos klassisiin suljetun paikan murhamysteereihin verrataan (itse tullut oikeastaan pelkästään niitä luettua), mutta kyllä tämäkin toimi loistavasti.
Edit. Kyseessä siis kirja “Totuus Harry Quebertin tapauksesta”.
Samaisessa podcastissa Mäkinen kehu Anthony Doerrin kirjaa Kaikki se valo, jota emme näe. Hain kirjan ja luin sen. Täytyy kyllä kehua, hyvä kirja oli. Googlen Books kertoo kirjasta lyhyesti näin:
Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon.
Lukaisin aika mielenkiintoisen kirjan joka ei ehkä anna vastauksia asiaan paljoa, mutta enemmänkin kysymyksiä eli Torinon käärinliinasta kirjoitettu uusin versio : Juha Hiltunen : Valokuva Jeesuksesta
Varmaan lopullista totuutta asiasta ei ikinä saada selville, mutta ihan mielenkiintoinen kirja, aiheestahan on kirjoitettu tonni kaupalla kirjoja.
Aamulehden tilaajille tarjoillaan joka kuukausi äänikirja kuunneltavaksi. Oon ottanu tavaks kuunnella sen ja oon aika tyytyväinen siitä, että joku muu valitsee kirjan mun puolesta. Tulee tutustuttua kirjoihin, joita ei tulis ehkä itte luettua/kuunneltua. Kesäkuussa oli mielenkiintoinen kirja Matti Sarenista, arvokuljetusryöstäjästä. Sitä ennen meniki useempi kuukausi, että kirjat meni vähä väkipakolla. Esim. Statovcin Kissani Jugoslavia oli aikalailla pakkopullaa. Oli mielenkiintoista kuunnella, minkälaista on ollu 80-luvulla Jugoslaviassa, mutta siinä kaikki. Muuten genre ei uponnu muhun. Sitä ennen kerrottiin naisesta, joka oli kadonnu ja kokenu muistinmenetyksen. Sitte entinen mies repäs sen uudesta elämästään takaisin vanhaan. En muista kirjan nimeä, mutta raskasta oli kuunnella, ku mentiin niin omituisiin ja ikäviin asioihin.
Mutta heinäkuussa kuunneltiin ja voi vieläki kuunnella Alex Northin Kuiskaaja. Joskus nuoruudessa luin Stephen Kingin kirjoja ja jännitin. Sen jälkeen ei mikään kirja oo ollu jännittävä, mutta tässä kirjassa oli vähä semmosiaki elementtejä. Hyvä kirja jos trillereistä tykkää.
Paluu helvetissä - Kimmo Harjula uskomaton tarina. Oli sen verran mukaansa tempaava tarina, että kun eilen illalla aloitin, niin pitkälle yöhön kuunneltiin ja heti aamusta loput. Uskomatonta miten kovia elämiä jotkut käyvät läpi. Ja miten hienoa, että sieltä vielä noustaan ylös. Usein nämä “gangsteri” elämänkerrat on itselle hiukan vastenmielisiä, mutta tämä oli hyvä. Ei kerrottu mitenkään hiukan ylpeillen asioista vaan hyvin nöyrästi. Suosittelen.
Meillä on tuo perinteisenä kirjana. Vaimo lukee sitä parhaillaan ja on jo pitkällä. Kuulemma hyvä, mutta sanoi ettei vedä vertoja John Verdonin opuksille, joita meillä on viimeaikoina paljon luettu. Itselläni menossa kolmas siinä setissä eli “Murhakierre”. On taas semmoinen kirja, että itsekin joudun välillä peittämään sivua kädellä, ettei vaan näe mitään ennenaikaisesti. Nää on jotain semmoisia 600-sivuisia kirjoja, mutta aina saa pelätä että loppuu kesken. Suosittelen.
Auttakaas viisaammat vähän.
Onko Raatteentien tapahtumista joku sotakirjailija kirjoittanut romaania? Tietokirja pohjaisia teoksia aiheesta on, mutta löytyykö muuta?
Tämä ei ole vastaus kysymykseesi, vaan on juurikin tietokirjapohjaista tavaraa, mutta aiheesta jos olet kiinnostunut, niin voin lämpimästi suositella. Raaka tie Raatteeseen oli varsin syväluotaavaa tekstiä raatteentien taisteluista ja koko seudun ja tien historiasta. Itse pidin. Mutta joku romaani voisi kiinnostaa itseäkin, joten jään seuraamaan muiden vastauksia.
Jos nyt tietokirjoista halutaan ponnistaa proosallisempaan suuntaan, niin kannattais kyllä lukea aiheesta tehty varsin hyvä sarjakuvakirjakin. Itse olen aina tykännyt esim. Korkkareista ja hiljattain tuli yksi taas löydettyä ja luettua, Puolan taisteluista WWII:ssa. No, ne nyt on semmoisia aika viihteellisiä kirjasia lomalukemiseksi. Mutta on niissäkin faktaa sopivasti siteeksi.
Kiitos vinkeistä. Tilasin tuon Lauttamuksen ja Mika Kuljun kirjoittaman kirjan Raatteen tiestä kirjastooni.
Olen lukenut Oksasen, Lauttamuksen, Anttalan, Tuurin ja Lehväslaihon kirjoja. Kaikkia muita paitsi Tuuria, yhdistää tietynlainen kerronnan jankkaavuus. Kieli on vanhahtavaa ja meininki on ehkä vähän sellaista “rillumareita”, jos saatte ajatuksesta kiinni. Mutta se mikä näiden miesten kirjoissa viehättää, on tuo omakohtainen kokemus sodasta. Sitä ei voi muut kuin aikalaiset välittää. Ei se sotilaasta kirjailijaksi välttämättä kovin luontainen hyppy ole ollut, mutta kirjat ovat vastanneet syntyneeseen tarpeeseen. Ehkä myös jopa miehille itselleenkin.
Sirenin kerronta on jo modernia ja minun ikäiselleni helpommin luettavaa, mutta kirjojen tunnelma luodaan toisen käden tietona. Hyvin ne silti uppoaa, koska Siren on tehnyt valtavan määrän taustatyötä kirjoihinsa.
Itse otin nyt työn alle Anthony Doerrin esikois- teoksen Davidin uni, koska Kaikki se valo…oli lainassa kirjastosta ja varasin sen. Ajattelin lukaista tuon alle ja onhan tämäkin yllättävän koukuttava ja omintakeisesti kirjoitettu kirja. Voi kai tätäkin suositella…
(en ole ikinä sellaisia lukenut, vaan enemmänkin juuri murhamysteereitä).
