Nyt on luettu uusin Esa Siren eli Sissiosasto Hirvelä. Aika taattua tavaraa ja mukaansa tempaava kirja. Nämä kirjathan perustuvat pitkälti tositapahtumiin, mutta kirjailijan omalla tarinan kerronnalla. Tämä uusin ei mielestäni yltänyt Sirenin parhaisiin, mutta ilman muuta luettava kirja oli taas. Ehkä vähän liian poukkoilevaa kerrontaa oli tässä kirjassa. Jäin myös kaipaamaan edellistä kirjoista tuttuja karttoja joista lukija pystyy helposti tarkistamaan, että missä päin porukka nyt taistelee.
Summasummarum. Lukea kannattaa tämä opus, mutta ei ihan ensimmäisenä Sirenin tuotannosta. Itse olen lukenut nuo kaikki hänen teoksensa ja löytyy useita parempiakin kuin tämä.
E. Tästä siis kysymys, jos ei ole tietoinen:
E2. Sen tämä taas aiheutti, että kaivoin uuden (jo luetun) Sirenin kaapista ja rupesin lukemaan uudestaan jo luettua kirjaa. Lukeminen kannattaa aina.
Tuosta tulikin mieleen, että Lauri Törnistä loistavan kirjan kirjoittanut Kari Kallonen on saanut uusimman kirjansa Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa ulos ja oli pakko varata se kirjastoon tälläkertaa.
On kyllä tämäkin ihan mielenkiintoinen aihe ja Kallonen on kyllä laatukirjailija joka ei jätä kiveäkään kääntämättä, että saa tiedonmurut maailmalta kerättyä. Kirjamessuilta haastattelu, kannattaa katsoa, jos aihe tai kirjailija kiinnostaa.
Kallosen Törni kirja oli hyvä, mutta pakko sen verran todeta, että aika paljon siitä paistoi nokittelu Oula Silvennoista ja Juha Pohjoista kohtaan. Jotenkin oli jopa häiritsevää paikka paikoin, mutta itse kirjana yksi parhaista Törni kirjoista. Ja pakko kaivaa myös tämä Kallosen uusin käsiini.
E. Ja en ole lukenut tuota Silvennoinen/Pohjonen kirjaa Törnistä.
No minä olen lukenut tuon Silvennoisen ja kump. kirjan ja ymmärrän kyllä nokittelun, satuin ostamaan sen joskus. Siinä kirjassa on ihan asiavirheitä ja pakon omaisesti yritetty leimata Törniä ja Saksassa koulutettuja sotilaita natseiksi, jota Silvennoinen on muallakin viljellyt. Ymmärrän, että se Kallosta häiritsee, koska varsinaisen sotilaan uran Törni teki sitten muualla kuin Saksassa ja tuolloin koulutettujen sotilaiden poliittisista taustoista ei ole juuri mitään tietoa.
Sotakirjojen ystäviä löyty täältä. Oon nyt kuunnellu Mauri Paasilinnan Mustan nuolen miehet -romaania. Aika mielenkiintoinen ja erilainen kirja. Kirjan henkilöt eivät olekaan mitään sankareita, vaan rikollisia, rintamakarkureita, kommunistiloikkareita jne. Vielä on romaani kesken, mutta varovainen suositus tälle kirjalle.
Aiheeseen liittyen kannattaa lukea Monumenddaalinen Nikke Pärmi. Kertoo Mustan Nuolen komentajasta, aikamoinen persoona itsekin. Muistaakseni Robert Brandtbergin kirjoittama.
Sain eilen luettua loppuun professori Anu Kantolan ja tutkija Hanna Kuuselan kirjan Huipputuloiset - Suomen rikkain promille. Kirja pohjautuu Kantolan ja Kuuselan monivuotiseen tutkimukseen, joka on ainutlaatuinen Suomessa.
Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa ja luinkin kirjan läpi käytännössä kahdessa illassa.
Kirjassa Suomen rikkaimmat kertovat anonyymisti näkemyksiään niin yhteiskunnasta, työelämästä, politiikasta, rikkaana elämisestä, kuppikunnista kuin yrittäjyydestäkin. Kirjasta käy hyvin ilmi, miten huipputuloiset elävät täysin omassa todellisuudessaan (kuten kaikki sosioekonomiset yhteiskuntaluokat), ja miten useimmilta heistä puuttuu kyky tarkastella asioita omaa kuplaa laajemmin. Silti heidän näkemyksiään on usein myös helppo ymmärtää.
Kirja asettaa haastateltavien näkemykset kiinnostavalla tavalla historiallisfilosofiseen perspektiiviin eli taustoittaa, mistä mikin aate on alunperin saanut alkunsa. Toisaalta kansainvälistä vertailevaa tutkimustakin sivutaan.
Sanoisin, että kirja on lähes must read kaikille yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä laajemmin kiinnostuneille.
Olen kohta lukenut Liu Cixin : Muistoja planeetta maasta trilogian ja on ollut kyllä säväyttävä kokemus. Edellinen säväyttävä scifi trilogia oli Harrisonin: Valo trilogia.
Cixin teoksessa yhdistyy historia, nykyisyys ja tulevaisuus. Se kertoo hienosti ihmisestä, yhteiskunnista ja tieteestä. Mahtava saaga!
Liu Cixin on kyllä tajunnanräjäyttävää kirjallisuutta, johon uppoaa korviaan myöten ja jää janoamaan lisää.
Juuri nyt luen Rutger Bregmanin Hyvän historiaa, ja jestas sentään on tässäkin hyvä kirja. Tulee lukiessa sellainen tunne, että ihmiskunnalla olisi jopa jotain toivoa!
Luin tuossa pikaisesti Ilkka Remeksen uuden Kotkanpesä kirjan ja onhan nämä Remekset aika erilaisia. Mä olen vasta kolme uusinta lukenut ja en vielä oikein osaa päättää mitä Remeksen kirjoista tykkään…
Nyt on työn alla tuo Esko Ahon 1991 Mustien joutsenten vuosi…kannattaa kyllä lukaista jos aihepiiri ja tuo 90-luvun laman aikainen meno kiinnostaa. Aholla on kirjoittajana puutteensa, mutta hyvin tuosta muistuu mieleen mitä silloin tapahtui.
Joo mä olen Remeksen suhteen ollut tosi myöhäis-herännäinen tätä on kaveritkin ihmetelleet, mutta se varmaan johtuu tuosta luettavien kirjojen tarjonnan runsaudesta…
Aloin tuossa lukemaan Alexander Söderbergin roisto ja mafiahenkistä trilogiaa josta nyt
ensimmäinen osa Andalusialainen Ystävä on miltei luettu. On tämäkin melkoisen koukuttava kirja ollut ja sisältää melko erikoisia henkilöhahmoja…jännityskirjallisuuden ystäville vankka lukusuositus.
Opintojen tauottua kesäksi ahmin varmaan noita äänikirjoja taas aika tehokkaasti. Suositelkaahan jotain hyviä. Olen kaikkiruokainen, erityisesti elämäkerrat ovat kiinnostelleet.
Paras elämäkerta, jonka olen lukenut on tämä Andre Agassi. Ihan älyttömän hyvä. Itse tosiaan luin kirjan, mutta tässä linkki johonkin äänikirjapalveluun. Googlettamalla “Andre Agassi äänikirja” löytyy lisää.
E. Jarkko Ruudun elämäkerta on myös kova.
Kuuntelin tuon Agassin tarinan Bookbeatin kautta. Tykkäsin kyllä kovasti, sillä ihan liikaa näitä kunnolla päähenkilön tarinan auki repiviä elämäkertoja ei lopulta ole.
