Olisi Suomalaisessa parin kympin bonus sisässä, joka pitäisi käyttää kesäkuun loppuun. Onko mitään suosituksia tietokirjallisuudesta; urheiluhistoriikit, rikoshistoria ja muu tuon tapainen. Ei mitään kilven kiillotus omaelämäkertoja.
*Arto Terosen ja Jouko Vuolteen Kiveen hakatut -sarjasta näköjään jäänyt hankkimatta pari.
Muita vaihtoehtoja seuraavaan kertaan:
Pelttari, Hannu: Diktaattori katsomossa
Ånäs, Markus: Kärsimysten kirja
…urheilupsykologian ja kuntoutusalan kirjat.
Onko joku lukenut Jari Tervon Tuulikaappimaan?
Kyllä!
Erinomainen kirja, on draaman kaarta monella tasolla. Vaatii vaan keskittymistä, kun joka sana on ns. merkitsevä eikä tyyli ole ihan perinteinen. Mutta tarina palkitsee ja huumorikin osuu. Kaikki eivät Tervon tyylistä tykkää mutta minun mielestäni mestariteos. En vahingossakaan spoilaa juonta.
Aikoinaan Rovaniemen-reissulla oli pakko käydä Pistossa yhdellä ihan vaan tämän (ja kyllä muidenkin Tervon kirjojen) takia.
Ymmärtääkseni kirjassa on päähenkilönä jonkinlainen koneyrittäjä veljineen?
Erittäin varmalta taholta kuultuna tarina perustuu tositapahtumiin jotka Tervo on kuullut juurikin Pistossa istuessaan.
Mä olen tavannut tämän koneyrittäjän esikuvan useaankin otteeseen, mutta hänen nyt jo edesmennyttä veljeään ei ollut kunnia tavata.
Kyllä, yrittäjä ja hänen veljensä. Toisella menee periaatteessa paremmin, toisella huonommin. Paljon sattuu ja tapahtuu ja asioiden taustat hahmottuvat. Veljekset pitävät yhtä. Kirja on tosi mielikuvituksellinen ja jutussa on monta tasoa. Itselleni uusi juttu jos perustuu tositapahtumiin. No, totuus on tarua ihmeellisempää.
Tervolla on ovela taito kirjoittaa sellaiseen tyyliin joka kuvastaa kirjassa sillä hetkellä vallitsevaa olotilaa. Oltiin sitten kännissä tai muuten vaan erilaisessa mielentilassa.
Tuosta on muuten tehty elokuvakin, omasta mielestäni ei mene lähellekään kirjan tarjoamaa elämystä.
Onko kenelläkään tuttu Fred Vargas? Voin suositella tätä ranskalaista kirjailijaa, joka on koulutukseltaan kulkutauteihin ja keskiajan luihin erikoistunut argeologi. Tausta pilkahtelee kirjojen sisällössä aina välillä. Fred on lyhennys nimestä Frederique eli kirjailija on nainen vaikka Fred vähän hämää. Tosin eipä tuolla sukupuolella nyt mitään merkitystä ole
Vargasin on kirjat on periaatteessa dekkareita, mutta suurimmaksi osaksi paljon muutakin.
Hyvä kuvaus kirjoista on jonkun tekemä arvio: “Vargas on koukuttava kirjailija, jonka surrealistiset yksityiskohdat luovat omalaatuisen yhtenäisen maailman”.
Itsellä kirja vielä kesken, mutta tiukkaa asiaa alusta lähtien.
Seppo Jokisen uusin kirja Siipirikkoiset menossa… On kyllä taattua laatua taas, vaikka melkein 30 kirjaa periaatteessa samoista aiheista on Jokinen kirjoittanut. Ainoa huono puoli, jos kirjan koukuttavuutta voi sellaiseksi sanoa näissä Jokisen kirjoissa on se, että tulee luettua parissa-kolmessa päivässä läpi aina yhden kirjan.
Jaa kaikki 30 kirjaa tuossa ajassa? 
Tykkään myös paljon koska sijoittuvat Tampereen ympäristöön ja muutenkin ovat todella hyviä.
Ainakin 10 ensimmäistä jotka tuli 90 -00 luvuilla luettua.
Nyt on ollut niin paljon muuta mediaa ettei ole ehtinyt mutta ehkä jossain kohtaa pitää ne selata vaikka e-kirjana. 
Eikös jotain elokuva projektiakin ole tulossa tai sarjaa. 
Juu, TV- sarja tänä syksynä pitäisi alkaa pyörimään ja eikö tuosta joku teatteri proggiskin ole tai on tekeillä. En nyt tarkkaan muista.
Jep, kaikki kirjat…ei kai tuossa nyt mitään ihmeellistä ole? 
On myös koko Koskinen sarja luettuna ja koko sarja löytyy kirjahyllystä. Hyviä kirjoja on. Aina sitä keväällä odottaa koska uusi Koskinen ilmestyy.
Toinen hyvin samantyylinen sarja mitä voi suositella on Maikkarin rikostoimittaja Jarkko Sipilän Takamäki kirjat. Sijoittuvat vain Helsinkiin.
Ihan ei kyllä pysty koko tuotantoa lukemaan muutamaan päivään. Itse olen sen verran hidas lukija, että hieman fontista ja sivukoosta riippuen sellainen noin 50 sivua menee tunnissa.
Kristian Kosonen: Petäjäsaaren jäätynyt helvetti.
Hyvin kirjoitettu kirja, erittäin epätoivoisesta taistelusta.
Dekkareiden ystäville pitää suositella John Verdonin Dave Gurney -sarjaa.
-Numeropeli
-Sokkoleikki
-Murhakierre
-Tappakaa Peter Pan
-Painajaisuni
-Syntipukki
Uusinta lukuunottamatta kaikki luettu läpi ja nyt ovat kuuntelussa sitä mukaa, kun uusi kirja Storyteliin ilmestyy. Kaikki kirjat on niitä kirjoja joita ei haluaisi jättää kesken edes työpäivän ajaksi.
Mistäs tämän keksit? Itse taisin Verdonia suositella täällä joskus, mutta tokkopa sillä on vaikutusta ollut. Meillä on kyllä ollut suosittuja dekkareita. Tammikussa 2019 oli esillä, tsekkasin. 
Nyt kun tänään aiemmin poikkesin DUO:ssa, niin pistin kirjakaupassa Verdonin kaksi uusinta tilaukseen. Ne meiltä vielä puuttuu.
Kirjakaupassa oli taas ulko-ovella tarjouspokkareita hintaan 3.95€. Niitä tuli otettua mukaan useampia. Itselle uutena Seppo Mustaluodon Slaavilainen peli ja Kuoleman safari. Ovat kuulemma ensimmäiset (??) ammattisotilaan kirjoittamat suomalaiset toimintajännärit. Pitäis olla erikoisjoukkojen toimintaa ansiantuntemuksella kuvattuna. Tiedä sitten, miten meikäläiseen uppoaa. Onkohan kukaan näitä lukenut?
Anoppi oli saanut jostain käsiinsä Numeropelin ilmestymisvuonna, kehui kirjaa ja lainasi sen minulle. Olin heti koukussa ja loput kirjat luinkin heti ilmestymisen jälkeen. Uusin tosin mennyt ohi, mutta Numeropeli pomppasi esiin Storytelissä ja pakkohan se oli alkaa sarja alusta.
E. Kiitos vinkistä. Laitoin Mustaluodon kirjahyllyyn odottaman kuuntelua.
Tuli kuunneltua sarjan tähän mennessä ilmestyneet 4 kirjaa ja jäi ihan hyvä maku. Mielestäni Mustaluoto kehittyi kirjoittajana kirjojen välillä. Tulee varmasti jatkossakin luettua, tai kuunneltua tulevat osat.
Jari Salosen Zetterman-sarja on ollut mielestäni todella hyvä. Neljäs kirja menossa ja on selvää, että tätä tulee seurattua jatkossakin kunhan saa olemassa olevan tuotannon kuunneltua.
Irwin elää!
Tuli kahlattua tuo Joel Dickerin uusi kirja Huoneen 622 arvoitus läpi ja olipahan tämäkin vain koukuttava lukukokemus. Joillain kirjailijoilla vain on se taito kirjoittaa niin, että on pakko lukea parisataa sivua kerralla.
Totuus Harry Quebertin tapauksesta on edellenkin Dickerin paras kirja ja tämä ei ihan sinne yllä, mutta lähellä ollaan.