Olen sen aikaisemminkin täällä todennut, että luen todella paljon ja nyt heinä-elokuun
lukemiset on olleet melkoista laidasta laitaan settiä. Hirveä lista olisi tuossa lapulla kirjoja
joita pitäisi lukea ja tällähetkellä on kolme kirjaa työn alla. Kun kiekkokausi alkaa, niin
hiukan ehkä vähenee, tai sitten ei. Mutta tässä edellisen kuukauden “urakka”
-Timo Soini : Maisterisjärkä
-Timo Soini : Peruspomo
-Reima T.A. Luoto : Temppeliherrat -todellisuus ja myytit
-Osmo Soininvaara : Jäähyväiset eduskunnalle
-Italo Calvino : Jos talviyönä matkamies
-Anneli Toijala : Punainen maa, valkea meri
-Michael Axworthy : Iranin historia, mielen valtakunta
-Juha Ahvio : Vaarallinen vihreä valhe
Surullinen uutinen ketjussa muisteltiin vastikään edesmenneen Paasilinnan romaaneja. Vaikka Paasilinnan (Arton) romaanien muistelu olis varmaan perusteltua siinäkin ketjussa, teen loikan tähän hyvään ketjuun. Monta hyvää romaania jo mainittiin, mulla ehkä suosikkeja Jäniksen vuosi, Hurmaava joukkoitsemurha, Onnellinen mies, Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Volomari Volotinen… Voisin luetella lähes koko tuotannon, hyviä ovat kaikki.
En tiedä, minkä verran näistä teoksista on tehty elokuvia. Yhden oon kattonu, Onnellisen miehen. Olihan se elokuvakin hyvä, mutta kirja on aina kirja. Jos joku semmonen lukee tätä viestiä, joka ei oo yhtään Arto Paasilinnan teosta lukenu, lukekaa joku. Vaikka toi Hurmaava joukkoitsemurha. Lukeminen on hyvä harrastus ja Paasilinnan teosten kanssa ei oo tylsää hetkeä ollenkaan. Hieno kirjailija!
Kappas, tästä ja Thomas Eriksonin toisesta kirjasta, Psykopaatit ympärilläni, pitikin tulla kysäisemään. Ovatko jotain bisnes-/yritysvalmennushuttua? Vaiko persoonallisuus- ja sosiaalipsykologia kärki edellä kirjoitettuja?
Lokakuun 17 @Kilo on vastannut tässä topicissa mulle ja olen valitellut, että liian vähän tulee luettua. Nyt ehkä vähän karkas tää korjausliike näpistä, koska sen jälkeen olen lukenut:
-Hugh Howien —Siilo trilogia ja Hiekan
-Harrisonin —Valo trilogian
-Kimi Räikkösen kirjan
-Hararin —Homo Deus
-Bergström —Life 3.0
-Ballard —Super cannes
-Keisari Aarnio kirjan
-Remes —Perikato
Kaikki tämä johtuu lähinnä siitä, että sarjat toistavat pahasti itseään ja kyllästyminen niihin iski pahasti. Tv-ei tarjoa mitään muuta kuin Änäriä ja Valioliigaa.
Tämänkin ajan kun olisin käyttänyt itseni kehittämiseen, niin ei tarttis ikuisesti ajaa öisin trukkia.
Itselläni on joulusta tähän päivään kulunut yhteensä viisi kirjaa ja kuudes on menossa. Kimi Räikkönen, Marco Hietala ja sitten Esa Sirenin Törni kirjoista kolme luettuna ja viimeisin menossa. Mukavaa puuhaa taas. Entuudesta tiedän, että kohta tulee taas pitkä tauko lukemiseen, jos ei osu mitään mielenkiintoista käsiin.
Kattelin noita Törnikirjoja viikonloppuna kaupassa. Onko ostamisen/lukemisen arvoisia?
Mulla odottaa yöpöydällä Idiootit ympärilläni, Kimin kirja ja Sarasvuon Pimeitä välähdyksiä ja välähdyksiä pimeässä on juuri kesken. Jotain kevyempää pakko lukee ton Sarasvuon jälkeen…
Mä olen ehkä vähän huono sanomaan, koska omistan kaikki Esa Sirenin kirjat. Minulle nuo uppoavat ja on hyvin kirjoitettua. Nämä kirjathan ovat sisältävät faktaa ja fiktiota.
Itse pidän näistä sotaromaneeista ja sillä puolella nimenomaan Siren on minusta ylivoimaisesti paras kirjoittaja.
Meikäläinen on jostain syystä tykästynyt Reijo Mäen Vares-dekkareihin. Osin varmaan vaikuttaa se että “tunnen” kirjassa mainitut paikat aika hyvin, näin melkein turkulaisena. Kokoelmasta puuttu nyt vain yksi teos. Lauantaina löysin kirpparilta kaksi muuta kirjaa a´ 1,50e/kpl.
En mikään kova lukija ole, mutta äitini suositteli Koskinen-kirjoja Seppo Jokiselta luettavaksi. Niitä olen nyt lukenut viimesyksystä alkaen, olisiko kaksitoista ensimmäistä luettuna. Hyviä ja todella koukuttavia kirjoja. Kun alkaa lukemaan niin ei malttaisi millään lopettaa ennen kuin on koko kirjan lukenut.
Täytyypä sanoa että itsekin tykkään Vareksista. Niitä on tullut luettua paljon! Viimeisimpinä Black Jack ja Intiaani. Molemmat todella hyviä ja jännittäviä. Huomaa etten ole lukenut Reijo Mäen teoksia missään tietyssä järjestyksessä. Minusta Reijo Mäki kirjoittaa paljon sujuvammin kuin Seppo Jokinen, jonka teoksia olen myös lukenut paljon. Jokinen kun vielä asuu tuossa naapuristossa ehkä max. 100 metrin päässä.
Jokisen teksti on kömpelömpää ja juoni usein yksinkertaisempi, pakko rehellisyyden nimissä sanoa. Sujuvammista Jokisista tulee mieleen esim. hiljattain lukemani Hiirileikki. Onhan siinä paikallisuudessa puolensa, mutta kun on kymmenenkin kirjaa lukenut, niin ehkä se lumous ei enää riitä.
Just menossa John Verdon: Numeropeli. Loistava psykologinen dekkari, pistäkääpä mieleen! Olen sivulla 400, enää parisataa jäljellä ja pelkää jo että kirja loppuu kesken! Todella tempaa mukaansa. Ostin joskus kirjakaupan tarjouskorista neljä Verdonia kerralla à 4.95€. Vaimo luki ne kaikki ja kehui ne maasta taivaaseen. Kokoajan peittäen kädellä viereistä sivua, ettei vaan juoni paljastu. Oli näköjään oikeassa! Verdonilta on ilmestynyt tuohon Dave Gurney-teemaan (eläköitynyt poliisi) viideskin opus ja se pitää kyllä vielä hommata. Vaimo olikin nähnyt sen isompana kovakantisena jossain, mutta me nyt on harrastettu näitä pokkareita. Jos nyt semmoisena löytyis.
Edit. Lisätään nyt linkki tuon Verdonin opuksen traileriin kun semmoinen löytyy…
Aika hyvin olet Koskis-kirjojen kanssa urakoinut. En ole laskenut montako olen itse lukenut, mutta itse olen käyttänyt siihen vuosia. Hyvinkin 10 vuotta jo. En ole näitä Jokisen teoksiakaan lukenut ihan tarkassa järjestyksessä, vaan hieman mitä olen käsiini saanut. Niitä kun on tarttunut mukaan useimmiten pokkareina kirjakauppojen tarjouspöydiltä. Eli yleensä muutama uusin on käsiini tullut aina viiveellä.
Nyt kuitenkin on Jokisen tuotannon suhteen mulla pieni stoppi päällä, kun löysin muita kiinnostuksen kohteita. Mutta kyllä komisario Koskiseen vielä palataan, se on selvä! Lukeminen kannattaa aina.
Edit. Jokiselle sopii kyllä kirjoittaminen täkäläisestä ympäristöstä. Minusta selvästi huonoin “Koskinen” on se, jossa poliisit seikkailee Rhodoksella. Se ei vaan toimi hyvin, keinotekoiseksi jää.
Aloittelen tässä Pentti Haanpään romaania “Korpisotaa” vuodelta 1940. (Löytyy kirjasarjasta Haanpään Teokset osasta 6.) Mahdollisesti Väinö Linnakin on saanut tästä Tuntemattomaan Sotilaaseen jotain vaikutteita.
Jos tuntuu, että kirjoja ei oikein saa luettua ja haluaa lukea dekkarin, jota ei voi laskea käsistään, niin suosittelen Ursula Poznanskin teoksia. Sekä ensimmäisen teoksen Viisi että kolmannen teoksen Äänet saa Adlibrikseltä 3,90€.
Vilpitön peukku Carlos Ruiz Zafonin kirjoille. Itse olen kerännyt ne kaikki ja ovat todella hyviä kirjoja. Uusin Henkien labyrintti on ehkä haastavin kirjoista ja jollain tapaa myös kaikkein rankin lukea. Draamaa oli isolla Draalla…
. Ehkä palstallaki olis vähä rauhallisempaa
