Suositko kotimaista? Onko kotimainen tuote vielä arvossaan? Onko kotimainen tuote laadukkaampi, vai onko ulkomaalainen tuote yhtä hyvä?
Kotimaisuus, niin tärkeä kuin se onkin, jää välillä nykyisessä globaalissa maailmassa taka-alalle, mutta se ei tietenkään tarkoita etteivätkö kotimaiset tuotteet olisi edelleen hyviä ja arvossaan (ja mahdollisesti hintavia).
Viime aikoina on palstalla käyty hyvää keskustelua mm. lihan syömisen vähentämisestä, jonka yhteydessä kotimaisuus on noussut hyvällä tavalla esille. Kun puhutaan ruuasta ja sen valmistuksesta, on varsin yleinen trendi että kotimainen ja vieläpä niin sanottu lähiruoka on parasta. Ja hyvä näin. Tosin pakko sanoa, ulkomailla myös asuneena, että kyllä hyvää ruokaa saa monesta muustakin maasta.
Sen sijaan kun kyse onkin jostain muusta, kuten vaikkapa elektroniikasta, asia ei tunnu olevan aivan yhtä itsestään selvä. Nykyiset tuotteet ovat tietenkin monesti ylikansallisia, joten niiden alkuperä ei ole niinkään selvä, mikä saattaa sotkea valintoja.
Muistetaan vaikkapa Nokia, silloin kun kaikki meni vielä hyvin, itselleni merkitsi silloin varsin paljon juuri Nokian suomalaisuus. Toisille ehkä ei.
Toisessa ketjussa puhutaan mm. sykemittauksesta ja- mittareista, ja tässäkin tulee itse suosittua suomalaista, ainakin niin pitkälle kun mahdollista.
Esimerkkejä tuotteista löytyy paljon lisää, ja varmasti herättää keskustelua mennäänkö tuotevalinnoissa laatu, hinta vai kotimaisuus edellä.
Tässä ketjussa käydään keskustelua kotimaisuuteen liittyvistä arvoista ja valinnoista.
Miten on, onko kotimaisuus myytti vai edelleen tärkeä kriteeri omissa valinnoissasi?
Lähialueen merkitys on suuri. Ja monesti tärkeä kriteeri.
Tosin kaupoissa näkee mainoksia että tuote on “läheltä”. Hiljattain katsoin sitten tarkemmin eräässä Tamperelaisessa marketissa olevia “lähialueen” herneitä. Kaikki on tietenkin suhteellista, mutta herneet olivat tarkemmin tutkittuani asiaa Tuusulasta kotoisin. Onko se sitten lähellä vai ei jää asiakkaan päätettäväksi.
Tämä jäänyt jotenkin mieleen, joten nostetaan se täälläkin:
Ruotsissa ruuan omavaraisuusaste on pudonnut jo 50 prosenttiin, kun se Suomessa on 80 prosenttia. Koronavirus onkin herättänyt ruotsalaiset huolestumaan, mitä tehdä, jos rajat menevät kokonaan kiinni ja ruoka loppuu.
Suomella näyttäisi olevan aika hyvällä tolalla ruoantuotanto, vaikka ajoittaisia puutteita joissain tapauksissa nähtiinkin tässä koronakriisin alkuvaiheilla. Varsinkin jauheliha oli suosittua tavaraa. Se onkin suomalaisen arkikeittiön kulmakiviä.
Itse suosin suomalaista erityisesti ruokaelintarvikkeissa nimenomaan siksi, että se on maailman mittakaavassa paikallista ja minun silmissäni luotettavaa. Ehkä jopa tukee kotimaan taloutta. Muissa tuotteissa en koe asiaa samalla tavalla.
En suosi suomalaista, suosin paikallista (maatasolla). Tällä hetkellä suomalaisuus on sama asia kuin paikallisuus. Ja puhun siis elintarvikkeista. Jos olen Norjassa, ostan norjalaisia tuotteita, jos olen Ruotsissa ostan ruotsalaisia tuotteita. Jos olen Venäjällä, niin pyrin ostamaan paikallisia tuotteita tarkemmassa paikallisuuden käsityksessä.
Maatilalla kasvaneena ostan aina suomalaista vaikka se olisi kalliimpaakin. Syön kuitenkin esim banaaneja, eli ihan fanaattinen en ole, vaikka tämä onkin itselle tärkeä asia. Joka ikisestä tuotteesta katon alkuperämaan.
Ulkomaista lihaa ei tule meille ollenkaan, paitsi jos puoliso ostaa jonkun pakastepitsan. Ravintoloissa tulee kyllä syötyä vaikka mitä Brasilian ihmettä, mutta eipä tarvitse korona-aikaan siitä murehtia. Saisivat aina ilmoittaa raaka-aineiden maat kyllä.