Saa muuttaa ketjun nimeä paremmaksi. Oma pää ei nyt pysty parempaan.
Moni urheilija (ei vain jääkiekkoilija) myös tarttuu pulloon, kun ura päättyy. Onhan se väistämättä jonkinlainen shokki, kun kaikki ne rutiinit muuttuvat kertaheitolla, joita on jopa vuosikymmeniä noudattanut. Varsinkin jos ei ole mitenkään valmistaunut muutokseen. Myös puolisolle se on uusi tilanne, kun mies onkin päivät pitkät kotona eikä koko ajan menossa. Yhtäkkiä joutuukin kohtaamaan toisen ja ongelmat siinä sivussa.
Moni fiksu kiekkoilija tietysti petaa uran jälkeisiä kuvioita jo hyvissä ajoin mm. opiskelemalla, mutta muistan lukeneeni, että yllättävän harvinaista se edelleen on.
Jääkiekko tuo ihmisen elämään (kuten mikä tahansa työ) sellaista merkittävää sisältöä ja jääkiekko taitaa olla pitkälti sellaista, että paljon kerrotaan valmiiksi, missä pitää olla ja mitä pitää tehdä. Toki treeneissä on varmasti sitä omaakin valintaa, mutta lähtökohtaisesti se valmis päivärytmi tulee muualta.
Kun vuosia tottuu elämään tällä rytmillä + päälle se, että kaikki kerrotaan valmiiksi niin valinnat voivat muuttua ahdistaviksi jälkeenpäin. Voi olla ahdistavaa olla itensä herra ja rakentaa päivärytmi uudestaan itse. Monia varmasti auttaisi sellainen silta-aika urheilu-uran ja siviilielämän välillä, jossa voisi pienissä paloissa opetella uutta elämää. Toisaalta toisille myös sopivat nopeat ja isot muutokset. Itse myöntäydyn siihen ihmistyppiin, joka välttelee isoja muutoksia kerralla, ne kun eivät tahdo olla pysyviä.
Kyllä. Tämä on niin saatanan syvä kuilu. Katsoin sivusta erään sm tason urheilijan alamäkeä vuosikausia. En tehnyt mitään kun muutkaan ei tehnyt mitään,ajattelin . Aina välillä kaverin kasvot näyttääntyy tossa edessä Mut ei siitä enempää. Seurat ja liitot unohtaa nopeasti kun et tavallaan tuota enään mitään. Monelle ne ovat ainut perhe. Kuinkahan monta mitalia,paitaa ym muuta on eri seurojen vitriinissä näytillä teemalla tässä on meidän SM tai isojen arvokisojen menestyjä.