AMK siis. Nauraen töihin.
1 tykkäys
Kjeh 
En mäkään ollut se innokkain lukija ja siinä syy miksi suht paska paperi ärsyttää, kun kuitenkin laittoi hieman väkisinkin itsensä lukemaan. Ja sitten tuloksena tietyissä aineissa täysfarssi.
Mee Nevo elämäm kouluun!
1 tykkäys
Muuuten… kai voi vieläkin hakea joko päästötodistuksella TAI yo-kirjoitusten tuloksilla? Ja jos sulla on noin paljon paremmat numerot ollu kursseista, niin eihän hätä ole tämän näköinen! 
2 tykkäystä
Niin ja mun koko rivi oli aikoinaan lähes värisuora LEMMCB (englanti, ruotsi, reaali, saksa, äikkä ja pitkä matikka). Matikka mua otti päähän, kun oli ilmeisesti niin hemmetin helppo sinä vuonna, että mun pisteillä olis saanu C:n helposti minä tahansa aiempana vuonna… 
1 tykkäys
Se haku menee kai molemmilla. Tai ainakin mulla meni 2015, kun pelkkä yo-todistus ei riittänyt.
2 tykkäystä
Jos tuntuu oikealta,allekirjoita.
Nostellaanpa tätäkin välillä.
Montakohan vuotta pitää opiskella, että kykenee sisäistämään tiettyjen maneerien ongelmat ja yrittäisi jopa väistää niitä? “Ai DL:ään on pari viikkoa/noin kauan” -asenne on aina johtanut viimeisen päivän/viimeisten tuntien kiireeseen. Jotenkin tuohon silti tulee tuudittauduttua edelleen, kun eihän tässä mikään kiire ole… Ei sillä, hyvin tuo tähänkin asti toiminut on, mutta helpommalla pääsisi, kun yrittäisi edes välttää sitä turhaa paniikkia lopussa. Mutta toisaalta ehkä tuokin menee sinne ns. “positiivisen stressin” puolelle ja on itse asiassa vain hyve. Kukapa näistä tietää…
Toinen yhtä huikea ajatus on aina “mä käyn vaan nopeasti Youtubessa/Jatkoajassa/Tappara.co:ssa/valitse turha ajankulusi”. Noh. Onhan ne hyvä keino nollata, mutta kun se “nopeus” jää usein kovin kaukaiseksi ajatukseksi. …ja taas on kiire, kun Dl lyö päälle…
Mä taidan olla menetetty tapaus jo…
Sama juttu. Jos tuosta haluaa opetella eroon niin se vaatii sitä organisointikyvyn harjoittelua. En kyllä osaa edes ajatella, miten sen itse oppisin. Itselleni oon todennut ihan hyväksi ekaksi stepiksi, että jos ei hommien tekeminen kotiympäristössä maistu niin läppäri mukaan ja johonkin yliopiston kuolleeseen kulmaan opiskelemaan. Sellaiseen paikkaan, jossa ei oo vaihtoehtoa. Sitten kun ruvetaan tekemään niin ollaan sen parissa se riittävä aika ja sitten unohdetaan.
Itselläni on vähän kaikessa työssä se ongelma, että työ jää päälle ja pyörii mielessä sitten kaikki vapaa-ajat, jos on joku homma kesken. Sen takia siihen paras vaihtoehto olisikin, että osaisi erottaa työajan ja vapaa-ajan toisistaan eikä väkisin sido niitä toisiinsa.
1 tykkäys
Osin samaa mieltä, osin eri mieltä. Ei tuo täysin organisointikyvyn puutteesta kerro. Nähdäkseni jonkinlainen kyky organisointiin on olemassa, jos kerta toisensa ajautuu samaan tilanteeseen, mutta aina ne tehtävät tulee tehtyä vähintään kohtuullisella laadulla. Organisointi toimii, mutta jättää asiat hiukan turhaankin viime tippaan.
Enemmän tuossa ainakin itselläni on motivaatio-ongelmaa taustalla. Tehtävän tekemisestä tulee prioriteetti vasta siinä kohtaa, kun se DL oikeasti alkaa lyömään päälle. Siihen asti kaikki turhatkin kissanristiäiset, puhtaan kämpän siivoaminen tai mikä tahansa tuntuu järkevämmältä. Motivaatio-ongelmien ratkaisua ei auta se, että pienestä stressistä huolimatta tuo on ollut “toimiva” tapa jo vuosia, huolimatta niistä viimeisten iltojen stresseistä. Ei sillä ole väliä, että periaatteessa tietää paremman (/helpomman) tavan olevan olemassa.
Yliopistolle siirtyminen kieltämättä on vaihtoehto joillekin. Itselleni ei toimi. Sitä vaan jotenkin ajautuu aina aj-tilaan/syömään/alakuppilaan juttelemaan tuttujen kanssa. Riittävän kuollutta kulmaa ei vaan ole yliopistolla tähän asti tullut vastaan.
Siitä toki samaa mieltä, että riittävällä päättäisyydellä nuo tulee tietyssä ajassa tehtyä ja sitten unohdettua heti palautuksen jälkeen.
Motivaatio-ongelma on aika laaja-alainen termi tähän kohtaan. En tosin itsekään ole koskaan kokenut, että minulla olisi motivaatio-ongelma; oma ongelmani on enemmän sitä laatua, että en osaa asettaa realistisia päämääriä. Oma odotukseni ja haluni suhteessa kykyyni on aivan liian korkealla, jolloin olen hyväänkin suoritukseen aina pettynyt.
Oikeastaan epärealistiset tavoitteet ovat se suurin motivaatio-ongelmien aiheuttaja: vaadin itseltäni enemmän kuin olen kyvykäs tekemään. Jos osaisi hallita tavoitteitaan paremmin ja asettaa ne paremmin, pystyisi silloin tällöin ylittämään oman odotustasonsa. Itselläni taas on se, että asetan riman korkealle ja lopulta tyydyn siihen suoritukseen, joka tulee. Ja sitten taas omat pitkän aikavälin tavoitteet: niiden kautta on todella vaikea motivoitua tähän hetkeen, koska työmarkkinatilanne ei lupaa koulutuksellani juuri mitään. Se on tavallaan oma vikani, mutta varsinkin opintojen loppusuoralla on ollut entistä vaikeampi motivoitua tekemään ne vähät, jotka on jäljellä.
Kieltämättä motivaatio-ongelma on hiukan liioittelua. Motivaation puute olisi ehkä kuvaavampi termi. Motivaatio tehtävän tekemiseen syntyy usein vasta pakosta saada tehtävä tehtyä kutakuinkin just nyt. Yleensä se pakko on asetettu DL, joskus harvemmin itse asetetut aikataululliset haasteet, kun opiskelujen ohella tarvis muutakin tehdä. Se on vähän sääli sinänsä, kun noissa tehtävissä usein pyöritään ihan mielenkiintoisissa aiheissa, niin niihin voisi enemmänkin aikaa käyttää.
Asenteesta kiinni. Itsehän päätin AMK:n jälkeen jatkaa yliopistoon lähinnä, koska “työtön maisteri kuulostaa työtöntä tradenomia paremmalta”.
Tullee ihan mielenkiintoinen talvi, kun aloitin gradu-seminaarin nyt syksyllä, ja tavoitteena olisi saada gradu valmiiksi suurin piirtein seminaarin päättymisen aikoihin. Väljemmänkin aikataulun gradun tekemiselle olisi ehkä voinut valita…
Uskallan väittää, että ihan kaikki maailmassa ei kuitenkaan ole asenteesta kiinni. Esim. oman alani työtilanne ei muutu mitenkään miksikään sillä, että minun asenteeni on kunnossa. Tosiasiat on vaan tosiasioita: työlle on olemassa tarjonta ja kysyntä ja siihen, mihin minut on koulutettu on todella vähän kysyntää ja paljon tarjontaa.
Tarkoitus ei siis ole maalailla piruja seinille, mutta realiteetit on realiteetteja. Tämän vuoksi olen yrittänyt maustaa omaa tutkintoani enemmän markkinoinnin ja kauppatieteen puolelta, koska heille on töitä tarjolla. Aika useinhan tuon kuulee, että asenteesta kiinni, mutta tosiasiat eivät ole asenteesta kiinni.
1 tykkäys
Onko täällä palstalla ketään joka olisi suorittanut IPMA certiä?
Itsellä D-tason certifikaatin suoritus edessä tiistaina. Jos joku on suorittanut niin voisi heittää vähän tärppejä koetta varten. Mitkä sellaisia osa-aluita joita kannattaa päntätä?
Itse olen tosiaan todella laiska lukija, opin paljon paremmin kuuntelemalla ja tekemällä. Tällänen pelkkä teoreettinen pänttääminen ei ole mun juttu. 
Nyt tosin keksin laittaa google kääntäjään koko dokumentin ja kuuntelen sitä kautta monotonista ääntä 
1 tykkäys
Aikatauluista tuli avauduttua jo viime viikolla, niin avaudutaan nyt vähän lisää. Menköön samalla vienona varoituksena tulevasta, kun tullen aiheesta jotain foorumille spämmimään joskus tuossa marraskuun loppupuolella kuitenkin.
[Avautuminen/]
Kuten aiemmista viesteistä voi päätellä, niin olen tosiaan opiskeluissa vaiheessa, jossa gradun tekeminen on ajankohtaista. Aihetta miettiessäni päädyin vatipäisyyksissäni arvostamaan aiheen mielenkiintoisuutta ohi sen helppouden. Päädyin aiheeseen, josta on olemassa tutkimusdataa teoriataustaksi verrattain vähän. Ei suomalaista jääkiekkofaniutta tai penkkiurheilua yleisesti liikaa tutkittu ole vieläkään. Tutkimusongelmakseni rajasin “Jääkiekon aktiiviseuraajien tiedonhankinnan”. Rajaus “aktiivisiin” jääkiekon seuraajiin on häilyvä. Tarkoitus on ensisijaisesti rajata pois vain joka keväiset, kaksi viikko vuodessa lätkää seuraavat tahot. Yritys on pyrkiä selvittämään, että mistä ja miten tietoa jääkiekosta haetaan lajin seuraajien toimesta, koetaanko jotkin tiedonlähteet yleisesti muita luotettavammaksi/epäluotettavammaksi.
Empiiristä aineistoakin pitäisi jotenkin pro gradu -tutkielmaan kerätä. Tuohon olen ensisijaiseksi ratkaisuksi kehittelemässä verkossa jaettavaa kyselyä. Aineiston keruun on tarkoitus keskittyä Jatkoaikaan ja mikäli palstatovereille sopii, niin täältä Tappara.co:n puoleltakin yrittäisin vastauksia tuossa marras-joulukuun taitteen tienoilla haalia. Nähdäkseni Jatkoaika ja Tappara.co ovat loogisimmat paikat verkossa yrittää suomalaista lätkäyleisöä metsästää. Kyse on kuitenkin Suomen aktiivisimmista jääkiekon ympärille rakentuvista keskustelupalstoista.
Vienona toiveena onkin, että suotte minulle anteeksi, jos kuluvan vuoden aikana tulen palstalle hajonneena vuodattamaan elämäntuskaani. Vieno toive on myös, että palstatoverit auttaisivat miestä mäessä aikanaan kyselyyn vastaamalla. Allekirjoittaneelle jäisi huomattavasti enemmän aikaa jääkiekonkin seuraamiselle tänä talvena, jos saan aineiston kasaan riittävällä määrällä vastauksia kyselyyn.
[/Avautuminen]
Kiitos ja anteeksi jo etukäteen.
9 tykkäystä
Kokemuksella sanon, että tappara.co on ainakin aivan loistava alusta kerätä tietoa. Parissa päivässä saa helposti 50+ vastausta, jos vaan muistaa hieman pitää aihetta aktiivisena. Muista myös panostaa siihen, että kysely on riittävän lyhyt - omani oli aivan liian pitkä ja sekava.
Tuo mikään yritys ole vaan ihan loistava aihe. Rajaushan on ihan selkeä ja jopa järkevä. Omassa työssäni ongelmaksi muodostui myös tuo, että kenet määritellään faniksi ja mikä on aktiivista seuraamista. Kannattaa miettiä aika tarkkaan se jo pohjalle, että ketä oikeasti haluat saavuttaa. Todennäköisesti paras frekvenssi on, jos pystyt jakamaan aktiivisuutta hieman sen mukaan, montako tuntia viikossa aihe kiinnostaa.
Vinkkaahan, kun gradusi alkaa edistyä. Aiheesi kiinnostaa. 
Ja mitä tulee tuohon empiirisen aineiston keräämisvaiheeseen niin kannattaa kysyä esim. ihan suoraan @Ljpp että mikä on paras aika laittaa kyselyä täällä tulille. Nuo nyt ovat aika itsestään selviä, mutta pelipäivänä saa ennen peliä huomattavasti enemmän vastauksia kuin esim. arkena. Panosta päivään. Hirveän kauan tuollaista ei kannata oman kokemukseni mukaan kerätä, koska ne, jotka haluavat vastata vastaavat ensimmäisten tuntien aikana ja muut eivät vastaa missään vaiheessa. Sain muistaakseni itse 50 vastausta ekan tunnin aikana ja sen jälkeen loput 50 tulivat seuraavan päivän aikana.
3 tykkäystä
Minäkin tein lopputyöhöni (tosin tänne Herwoodin puolelle) pienen lomaketutkimuksen. Huomasin, että kannattaa hyvin tarkkaan miettiä kysymysasettelut ja vastausvaihtoehdot, jos aikoo jotain järkevää saada ulos kyselystä. Suosittelen, että käytät riittävästi aikaa sen miettimiseen miten purat vastauksia, jotta kysymyksistä tulee mielekkäitä. Joku viisas sanoi, että sitä saat tulokseksi mitä mittaat.
Lomakehaastattelussa vastausvaihtoehdot ja kysymysasettelut helposti ohjaavat vastauksia tieyttyyn suuntaan. Myös ihmisten segmentointi on kiinnostavaa. Vielä kommenttina, että omassa lopputyössäni lomakehaastattelua kyllä käytettiin, mutta hyvin suppeasti, joten en ole asiantuntija.
Toisaalta varmaankin keskustan puolella ollaan kursseissa opetettu haastattelu/lomaketutkimuksen tekemistä. Itselläni se meni vähän mututuntumalla ja tämän lähteen avulla: https://www.uta.fi/sis/reports/index/R25_2014.pdf
Tämän vastauksen kohteen on siis @rinne , mutta yleisesti liittyy kouluun.
PS. lopputyöni julkaistaan marraskuussa. Jee jee!
6 tykkäystä
@Rommi muuten tosiaan hyvä artikkeli, mutta lipsahtaa jonkin verran haastattelun puolelle. Verkkokysely on kuitenkin aika eri kuin haastattelu, vaikka kaikki listaamasi kohdat ovat molemmissa relevantteja. Kannattaa tosiaan olla ihan äärimmäisen tarkka, mitä kysyy ja miten kysyy. Kyselyssä tosin aika yleinen on se, että käyttää numeroita esim. 0-5, jossa vaihtoehdot ovat jotakin suuntaan 0 = en ymmärrä kysymystä, en halua vastata, 1 = täysin eri mieltä ja 5 on täysin samaa mieltä ja luonnollisesti väliin sitten ne, mitä tarvitaan.
Tulkitessa taas on täysin normaalia, että suurin osa ihmisistä menee johonkin 3 tietämiin, jolloin tulokset kertovat juuri sen, etteivät ne kerro mitään. Ongelmaa on kohtalaisen mahdoton omasta mielestäni kiertää, koska et voi oikein pakottaa vastaajaa ottamaan kantaa. Toki voit ottaa jyrkemmän asteikon, jossa on vain neljä vaihtoehtoa, jolloin asiakkaan on ns. pakko valita joku suunta, johon hän on enemmän kallellaan. Sekin on kyllä sikäli huono, että on myös reilua jättää vaihtoehto, että ei halua vastata tai ei ole oikeasti asiaan olemassa mitään seikkaperäistä mielipidettä.
Ns. numeraalinen nollavaihto eli käytännössä “en halua vastata” on kuitenkin järkevä olla olemassa, koska sillä pystyy aika helposti ottamaan otoksesta ne henkilöt pois, jotka ymmärtävät kysymyksen varsin hyvin, mutta eivät silti halua siihen vastata. Jos ns. nollavaihtoehtoa ei koodata ollenkaan niin silloin tulee ongelma tulkinnassa, että valitseeko vastaaja vaihtoehdon, joka on keskellä skaalaa siksi, että hänellä ei tähän nimenomaiseen kysyttyyn asiaan ole kantaa vai vastaako hän siihen ainoastaan, kun hän ei halua vastata ollenkaan. Ero on siis olemassa.
Miten aiot määritellä jääkiekosta tiedon hakemisen? 
1 tykkäys
Taitaa olla ns. “asiakkaan” valinta eli mielivaltainen. Itse jättäisin määrittelemättä. Sitten vasta ootkin hukassa, kun tuollaisen määrittelet. Mitä tietoa ihmiset nyt jääkiekosta yleensä hakee? Aika monenlaista tietoahan voidaan hakea, mutta tuotahan kannattaa kysyä avoimella kysymyksellä.
@rinne Pelipäivät luonnollisesti parhaat, muistaakseni arkipainotuksella. Lauantaisin jälkilöylyt ovat vaisummat pelien jälkeen. Tutkimus voidaan lätkäistä joksikin aikaa palstan kärkeen.
Kysymysten asettelu on tosiaan olennaista. Oman DI-työni (käytettävyystutkimus) tein avoimilla kysymyksillä, jotka sitten muutin avainasioiden perusteella kvantitatiiviseksi dataksi. Toimi erittäin hyvin.
3 tykkäystä