Isä kannustaa kooveeta, Ruotsia ja Ilvestä tuossa järjestyksessä. Lapsia hänellä on 14 ja kaikki Tapparalaisia. Luojan kiitos.
Hämärät muistikuvat kertovat, että olisin jopa vastannut tuohon keskustelunavauksessa olleeseen kyselyyn.
Joskus -90-luvun alussa hommaan tuli suhtauduttua varmaan vähän liiankin tosissaan. Tai no, seuran tulevaisuus oli vaakalaudalla. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Mistään muualta en saisi vastaavia tunne-elämyksiä ja kokemuksia. Ja on tämä varmaan kehittänyt stressinsietokykyä ja epäonnistumisten käsittelytaitoakin.
Ja mistä kaikki alkoi. Ennen kouluikää olin serkuilla viikon Tampereella ja näin kirjahyllyssä kolme TAP:n Sumppi-säästölipasta; Tapparan, Ilveksen ja KooVeen. Tuota Tappara-lipasta yritin koko viikon saada ostettua. Logo oli vain niin hieno. Tuosta lähtien aloinkin seuraamaan Urheiluruudusta tuloksia. Samoihin aikoihin sukulaiseni oli töissä Jarmo Viikarin omistamassa Arpatehdas kirjapainossa, Viikari omisti tuolloin myös Montreal-Urheilu Oy:n, tuota kautta sain Tappara-takkeja Montreal-mailoja. Nuo juurruttivat vielä syvemmin kannattajaksi.
-82 mestaruudesta ensimmäiset kunnon muistikuvat.
3 tykkäystä
Oletko mun isä? 
Mutta hienoa duunia! 
4 tykkäystä
Koko suku kannustaa pohjoisen ylpeyttä Oulun Kärppiä. Vallinin mestaruusmaali 2004 nähty paikanpäällä. Kärppien paidat ja liput eivät ole kääntäneet päätä. Kirves rinnassa nyt ja aina.
PS. Tapaninpäivän 3-2-voitto Raksilassa paikanpäällä nautittuna oli itselle ISO.
3 tykkäystä
En oikein osaa sanoa, mistä oma Tappara-fanius on lähtenyt. Isä on Ilveksen miehiä, ei nyt mitenkään erityisen kiihkeästi, mutta kuitenkin. Samoin pikkuveli on Ilveksen miehiä. Saattaa olla, että osin on ollut sellaista nöösipojan kapinaa päällä joskus pienenä, ja päättänyt, että en ainakaan samalla puolella ole kuin isä. 2003 kevään mestaruuden muistan juuri ja juuri, ja silloin ainakin jo Tapparaa kannustin. Telkkarista niitä pelejä katselin, mitä vain tuli, mutta halliin ei tietenkään päässyt, kun olin aika pieni silloin, ettei yksin meneminen olisi tullut kysymykseenkään ja isä on väärällä puolella ja ei tietenkään Tapparan finaaleihin suostunut lähtemään.
2 tykkäystä
Itse olen monta kertaa muistellut sitä kuinka lähellä oli ettei minusta olisi tullut Ilveksen kannattajaa. Riipaiseehan tuollainen ajatella, saati kirjoittaa.
Olen kotoisin Keski-Suomesta. Isä on kotoisin Tampereen läheltä.
Mutta siis se Ilves… Isän työpaikka oli tosiaan Ilveksen pääsponsoreita useita vuosia siellä 80-luvun lopulta useita vuosia. Joten sinnehän firma niitä matkapelejä järjesti. Eipä sinne 6-7v ikävuoteen tarkalleen muista kuinka lähellä se Ilves oli loppujen lopuksi oli, mutta iso kiitos pitää antaa mummolan naapurille ja isän kaverille. Hän oli todella kova Tapparan kannattaja ja hänen paras ystävä oli Tapparan huoltaja. Sieltä alkoi sitten tulla pelipaitaa, pelaajien mailoja ja muuta krääsää joten hänellä varmaan on suurin syy siihen miksi Tappara on mun sydämen valittu.
10 tykkäystä
Ihan hyvä juttu kuva ei ole mitenkään onnistunut…Olen ollut jo aika pitkään Tappara fani myös ennen menestys putkea.
1 tykkäys
Omassa suvussani on Ilveksen kannattajia enemmistö mutta itse Tapparan kannattaja jo 4-vuotiaasta asti (1997). Tuntuu hienolta olla se suvun musta lammas 
3 tykkäystä
On hyvä, että jokaisessa suvussa on joku, joka edes joskus on voittanut jotain - tai todistanut sitä. 
Ilveksen viimeisestä mestaruudesta on sen verran aikaa, että siinä on ehtinyt pikkupojasta tulla isä ellei isoisä jo välissä.
3 tykkäystä
Mäkin olen ollut Tapparan kannattaja 4-vuotiaasta asti (1974). En osaa sanoa, mistä se kannattajuus on lähtenyt. No, eihän sitä nyt Ilvestä voinut alkaa fanittaa - ei millään. Kaipa se on lähtenyt siitä, että pienestä pitäen sitä on oikeasti tykännyt taitopelistä ja —pelaajista.
Ehkä syynä olivat sellaiset pelaajat kuin Martti Jarkko, Pertti Koivulahti ja mm.Pekka Marjamäki.
2 tykkäystä
Itselläni vaikutti 3 asiaa:
- Ehdottomasti tyylikkäin logo
- Sininen ja oranssi suosikkivärit
- Tampere
2 tykkäystä
Logosta sen verran, että kaukainen sukulainen Kimmo Kaivanto (rip) suunnitteli logon. Niin, onhan se tyylikäs.
3 tykkäystä
Huivinkääntäjiä ei katsota hyvällä. 
7 tykkäystä
Siitä asti kun tiesin, mitä jääkiekko on. (1980-luvulla).
Vanhemmilta periytyy.
2 tykkäystä
Herkät vuodet. Sain kouluikäisenä aikanaan käytetyn Tapparatakin. Ilman sitä 40v. suhde ei ehkä olisi tulkut yhtä vahvaksi.
2 tykkäystä
En ole mielestäni enää fani sen varsinaisessa merkityksessä enkä sen vuoksi viitsi noihin vastata. Seurannut olen Tapparaa alakouluikäisestä mutta on mun äidin albumissa kuva minusta Ilveksen verkkatakki päällä, syytä siihen olen tivannut usein mutta ei äiti muista.
Nuorisotiloilta aikanaan käytiin ihan megafoonin kera Tapparaa kannustamassa että olen minä oman osani tehnyt.
2 tykkäystä
Joskus kauan aikaa sitten ( ehkä 60-luvun loppupuolella ? ) alkoi pelaajien “ostaminen” toisista jengeistä mutta Tappara ei silloin lähtenyt tähän mukaan.Nostettiin omia A-junnuja edustusjoukkueeseen ja yritettiin pärjätä niillä.Siinä syy miksi nuori mies Porvoosta alkoi kannattamaan Tapparaa Kauanhan ei tällä tavalla tietenkään pärjännyt vaan oli pakko lähteä mukaan samanlaiseen värväykseen mitä moni muu oli jo harrastanut pidempään.
1 tykkäys
Tämähän on Tampereella ainakin hyvin yksinkertaista. Tamperelainen ihmisenalku rääkäise Taysinmäellä ensi rääkäisynsä, jonka jälkeen kätilö asettelee ihmisenalun äitinsä huomaan. Kun tulee ensimmäisen imetyksen aika, tuo pieni ihmisenalku tekee kiekkoelämänsä suurimman valinnan. Kaikkihan tiedämme, että jos tuo pieni pelimies tai -nainen imaisee ensiäidinmaitonsa oikeasta rinnasta, niin hän on tuleva Tapparan kannattaja. Jos taaseen valinta osuu väärään rintaan, niin kohtalona on Ilves-henkisyys. Näin se menee.
7 tykkäystä
Tämä oli sen verran mielenkiintoinen ketju ja aihe ja mennyt minulta täysin ohi, niin pakko jakaa omat kokemukseni.
Olen itse syntyjään itäisestä Helsingistä, mutta muuten elänyt elämäni Itä-Uudellamaalla. Varhaislapsuudessa Jokereista tuli itselleni luonnollisesti suosikkijoukkue ihan vain asuinpaikkani vuoksi, naapurustossa lapset aina väitteli ja nyrkein tappeli siitä, kumpi on parempi: HIFK vai Jokerit. Myöhemmin muutin stadilaisittain sanottuna “landelle” ja Jokerit organisaationa alkoi sitten tympiä tiettyjen syiden vuoksi, eikä oikein kiinnostanut Ilmalan joukkuetta enää kannattaa. Pelicans alkoi sitten kiinnostaa, isäni on lahtelainen ja Pelicansin miehiä, niin se sitten periytyi ikään kuin luonnollisesti. Itselläni ei siis loppujen lopuksi kannatus määräytynyt asuinpaikan vuoksi vaan polveutui vanhemmilta.
Keski- ja Itä-Uudenmaan alueilla (Tuusula, Kerava, Järvenpää, Sipoo, Porvoo, Loviisa…) yleensä kannatetaan HIFK:ta tai Jokereita, kun ei täällä ole Mestis-joukkuetta parempaa porukkaa ikinä ollut. Omalla paikkakunnallani olen aina ollut ainoa Pelicans-kannattaja pääosin helsinkiläisjoukkueiden fanien joukossa.
Lähipiirissä, taannoisina joukkuekavereina tai koulukavereina on tosin täälläkin päin ollut verilinjan kautta kivikovia Tapparan kannattajia, jopa neljännessä polvessa(!). Samoin Ilveksen ja KalPan kannattajia tullut vastaan täällä. Etenkin paikkakunnalla tai alueella, jossa ei ole omaa paikallista ammattilaisjoukkuetta, usein omat vanhemmat tai jopa isovanhemmat määrittää suosikkijoukkueen.
10 tykkäystä
Pienenä poikana lähdin setäni innoittamana katsomaan Tappara-Jokerit peliä. Ja koska olen molari intoilija ollut pienestä pitäen, Jokerit oli silloin suosikki tiimi, koska Sulander pelasi siellä ja oli 10 vuotiaan mielestä paras Molari ikinä. Tappara silloin voitti pelin ja jotenkin setäni sai minut onneksi aivopestyä Tapparaan. Sulanderin uralle edelleen iso hatun nosto. Mutta ei se pelkkä Molari tiimiä tee. Nyt Tapparafani henkeen ja vereen noin parikymmentä vuotta.
8 tykkäystä