Laine pelaa muutoinkin todella löysällä flexillä. Olisin ihmeissäni jos se vielä yv:lle löystyisi. Yleisesti siis en ilman äkkiseltään uskoisi, että on yv:lle löysempi. Laineella teku ja lajivoima riittää taivuttamaan kyllä vähemmän vedetynkin mailan.
@Oijennus tottakai. Nykymailojen etu lähes poikkeuksetta on energian siirtyminen pelivälineeseen, josta tuo jousto on silminnähtävä esimerkki. Tässä en oikeastaan nyt puhu siitä, mikä Laineen flexi on tai kick point (nämä mielestäni enemmän laukaisuteknisiä asioita) vaan siitä, että on vaikea uskoa että tavanomaiset pelitilanteet pelaisi jäykemmällä tikulla, semminkin kun sen ”text book top shelf” lähtee siitä b:n kaarelta aika napakasti suoraan syötöstä.
Flex 85:sta alkaa olemaan huonosti kauppojen hyllyillä. Pitää varmaan soittaa kauppiaalle ja varata yksi True Mitch Marner-lavalla kevättä odottamaan.
Muuan Teemu Selännehän suosi löysää mailaa ja pelasi uransa alkuvaiheessa Titanin 2020:lla. Omaan surkeaan laukaisutekniikkaan löysä maila on edelleen outo, kun en osaa hyödyntää taivutusta oikein. Lämmittelyissä saa joskus lähtemään kivasti, kun rauhassa virittelee ilman häirintää.
Voi olla että muistin myös väärin. Tässä ekassa jutussa faktaa Laineen mailasta. Pelaa samalla maila malilla kuin Nhl uran alussa. Maila vaan maalataan kauden alussa uuden mallin väreihin. Lapa on Olli Palolan kehittämä.
Toisessa jutussa kertoo että on eri mailat yvlle. Mutta ei puhu jäykkyydestä mitään.
Enkä millään muotoa sano, että olisit väärässä. Mutta yv:llä löysempi maila olisi vähän ehkä epäortodoksinen valinta. Mahdollinen toki, siksi ihmettelin.
Itse olen ihan paska kiekossakin, mutta löysä maila on oma valinta, jotenkin osaan tehdä siitä jouskarin vedoissa eikä näin vesiheinänä voisi muuta yrittääkään.
Kovasti tartutaan flexiin. Laukaisutaito jokaisella omanlaisensa. Olen ennenkin todennut, että myös sillä lavalla on iso merkitys. Ei se flex anna välttämättä yhtään mitään mikäli lapa ei ole sopiva.
Tässä hyvä juttu mailoista ja niiden eroista. Sekä siitä että eri tilanteisiin erilainen maila. Tulevaisuudessa pelaajan maila valikoima voi olla kuin gloffarin bagi.
En tiedä mitä nykyjunnut tekee, mutta rapsakat kymmenen vuotta sitten kun poitsu pelasi heillä, oli kyllä tarkkaan tiedossa kaikki mahdolliset jutut mailoista. Tuskin tilanne on siitä muuttunut?
Kun oot hyvä, niin oot hyvä millä mailalla tahansa.
Helsingin Sanomissa kattava juttu lämäristä, lämmistä eli lyöntilaukauksesta ja sen historiasta - miltä tulevaisuus näyttää?
Onko lämärit jäämässä historiaan?
(Maksumuuri)
Jääkiekko | Lämäri tekee kuolemaa – tässä ovat syyt:
NHL ALKOI tilastoida lämärien määrää kaudella 2009–2010. Silloin niitä lauottiin yli seitsemän per peli. The Athleticin mukaan määrä on laskenut sen jälkeen käytännössä joka kausi. Viime kaudella NHL:ssä lämättiin alle neljä kertaa per peli.
Suurin syy muutoksessa on jääkiekon pelillinen evoluutio. Jääkiekko on nopeampaa kuin koskaan ennen, ja laukojia paineistetaan jatkuvasti. Tilaa ja aikaa vedon virittämiseen on vähemmän kuin ikinä aikaisemmin.
”Erityisesti 5 vastaan 5 -pelissä lämäri on vetäjälleen turvallisuusriski. Lämääminen vaatii aikaa, ja suojattomaksi jäävä vetäjä ehditään kolata moneen kertaan”, Raimo Summanen sanoo.
Siksi lämäriä uhkaa sukupuutto. Tai tarkalleen ottaen ja eläintieteellisiä termejä käyttäen valtaosaa sen alalajeista uhkaa sukupuutto.
Yksi tekijä on maalivahtien paremmat ja isommat varusteet ja maalivahtien koon kasvaminen:
Siirtyminen selkeästi kookkaampiin vahteihin käynnistyi kunnolla 1990-luvulla, mutta pienet vahdit saattoivat pärjätä sekä NHL:ssä että Euroopassa. Esimerkiksi kevään 1995 MM-kisoissa Leijonien ykkösvahti Jarmo Myllys oli 174- ja varavahti Jukka Tammi 178-senttinen munasuojat jalassa.
Toinen tekijä on jääkiekkomailojen evoluutio ja kehittyminen:
Komposiittimailojen ansiosta kovan ja tarkan rannarin voi laukoa jopa yli kymmenen metrin päästä maalista. Mailojen kehitys on muutenkin kulkenut lämäriä vastaan.
”Mailat ovat keskimäärin vähän pidempiä kuin 20 vuotta sitten. Sekin vaikuttaa”, Summanen huomauttaa.
Paljon lisää aiheesta linkin takana - puolesta ja vastaan. Hyvin kirjoitettu juttu eli suosittelen lukemaan.
Ps.
Kahvit näppikselle - kiitos HS toimittajan, joka kirjoitti Jukka Tammen pituudesta…
Kuulostaa kummalliselta, että vain neljä kertaa pelissä lämättäisiin keskimäärin? Johan yhden ylivoiman aikana saattaa tulla tuo neljä lämäriä suoraan syötöstä.
Niin kuullostaakin, mutta kyse on keskiarvosta ja viimeisen kymmenen vuoden aikana peli on nopeutunut niin paljon, että perinteinen lämäri ei välttämättä ole paras ratkaisu.
Hesarin jutussa painotettiin toki, että suoraan syötöstä laukaus on edelleen tehokas tapa varsinkin ylivoimilla (pakottaa maalivahti liikkeeseen).
Tässä vielä toinenkin juttu aiheesta:
“I think a big part of today’s game is getting the puck to the net and you can get the puck to the net quicker with wristers,” Myers told Yahoo Sports. “The way the teams are defending, it’s hard to get a slap shot off, guys are closing on you very quickly, it’s a fast game. A lot of the mindset is getting pucks to the net and I think the best way is quickly is probably more wristers.”
Quinn Hughes is the embodiment of the modern defenseman in many ways. Hughes would be considered typically undersized for a blueliner as recently as a decade ago, but his all-world skating ability and lateral navigation are qualities that are the envy of the league. Hughes is tied for the NHL scoring lead with 26 points and he’s scored off his slap shot just seven times since becoming an NHL mainstay during the 2019-20 season.
“I think it’s just that you don’t have time to tee it up. It’s hard,” Hughes told Yahoo Sports. “Walking the blue line and you have to leave it there and there’s not a lot of time for that so a lot of guys are trying to get it through screens.”
Ika Lehtonen ainakin väittää, että Auston Mathews ei paukuta ykkösellä (kirjaimellisesti, ei ääntä), vaan tekee nanosekunnin haltuunoton.
Ja riippuu myös pelin ja pelaajan tasosta. Kaljaliigoissa tuppaa tarkkuus kärsimään ja kiekot pyörähtelemään lauottaessa suoraan syötöstä, maalin kiilto silmissä.
Niin että maailman parhaimpaan maalintekijään lähdetään vertaamaan.
Auston Matthews on luonut täysin uusia laukaisutyylejä, mitä junnut sitten matkivat. Matthewsin toe dragia matkivat kaikki. Connor Bedardinkin laukaus on Matthewsin laukaus hänen versiollaan.
Matthews on käsittämättömän monipuolinen maalintekijä. Kaikki onnistuu.
Ilmaisin ehkä vähän huonosti, mutta tarkoitin sitä, että laadukkaista vedoista suoraan syötöstä on parempi, koska käytännössä se vähentää veskan ja puolustuksen reagointiaikaa.
Toki, on pelaajasta itsestään (ja nykyään myös mailojen löystyessä siitä flexistä) kiinni, onko suoraan syötöstä laukominen kuinka ominaista. Jos tällä tavalla vedon laatu on riskissä tippua, haltuunottoa kannattaa miettiä. Suoraan syötöstä toteutukseen vaikuttaa isosti myös syötön laatu.
Haltuunotossa toki on muita pelillisiä etuja vielä tarvittaessa, mm. syöttö vielä parempaan paikkaan, mutta otin kantaa tilnteisiin mitkä päättyy vetoon joka tapauksessa.
Tapparallekin videoanalyyseja työstävä Jack Han kommentoi tuota videota uutiskirjeessään tiivistetysti (vapaasti käännettynä):
Yhteenvetona: Kiekon haltuunotto (syötöstä, vapaassa tilassa), siirtymätehokkuus (hallittu poistuminen → hallittu sisääntulo → hyökkäysalueen hallinta) ja jossain määrin puolustuspeli (riistojen/pysäytysten pakottaminen → paluu hyökkäykseen) ovat todellisia maalinteon ajureita. Vastustajan maalivahdin taktiikoiden voittaminen on edelleen tärkeä, mutta lopulta toissijainen asia.
Lisäksi…
Huippumaalintekijät luovat riittävästi laukaisumäärää, jotta heille muodostuu selkeitä laukausmalleja. Tämä mahdollistaa sen, että he voivat strategisesti käyttää näiden mallien rikkojia, eli videossa esiteltyjä temppuja, parantaakseen laukaisuprosenttiaan muutamalla prosenttiyksiköllä.
