Tiedät itsekin ettei tuohon ole vastausta. On hyvä, että on julkisempaa ja ei ole hyvä, että on julkisempaa.
E. Hyvää on se, että JOS noihin tartutaan, niin helppoa olisi paikantaa kiusaajat. Huonoa on somen “paine”. Mutta olisiko parempi olla sitten hyshys ja pitää paketti pienessä piirissä. Hyvä, että noista asioista nykyään oikeasti puhutaan.
Tuommoiset, että jokainen lentää puskaan on kumminkin reilumpaa, että se koskee kaikkia eikä yksittäistä henkilöä oteta silmätikuksi. Kovaa, mutta rehellistä peliä, mikä varmasti jopa auttaa ryhmäytymisessä. US Marinet harrastaa tällaisia sairaalloisuuteen asti. En silti kannata noita temppuja, sillä merijalkaväkeen ei ole kenenkään pakko mennä, mutta oppivelvollisuus on ja se tarkoittaa monelle sitä, että koulua on käytävä.
Ne on surkeimpia tapauksia missä kiusaajareppanajengi rääkkää yksittäistä kiusattua reppanaa. Sillä reppanoita ne on molemmin puolin ja tarvitsisivat tukea. Kiusaajat pönkittää vain omaa heikkoa identiteettiään. Ei ne silti menetettyjä tapauksia ole. Nykyinen presidenttimmekin taitaa omata koulukiusaajahistoriaa.
Todellisuudessahan noin ei käynyt.
Sen verran puistattavaa tämä koulukiusaaminen on, että jos sellaista havaitsen läheisten piirissä varsinkin, niin kovin kauaa en sivusta seuraa. Olen myös valmis toimimaan ei niin sivistyneellä tavalla, jos muut keinot ei toimi. Ja se kontaktointi suuntautuu kiusaajien vanhempiin.
Vanhemmilla suuri vaikutus tässäkin asiassa. Itse olen pyrkinyt siihen että jälkikasvu saisi viettää harrastusten parissa aikansa. Pysyy tällä tapaa pois pahanteosta. Tämä ainakin toimi itselläni nuoruusvuosina.
Isoin ongelma tuossa lienee se, että tuo ei taida toimia. Tavallaan valitettavasti. Aika pienellä ja helpolla kuitenkin saisi massiivisen pahan poistettua lapsen elämästä, vaikkei tietenkään kiusaamisen loppuminenkaan sitä tekemättömäksi tekisi. Ymmärrettävä reaktio kuitenkin, vaikka rikoksiin ei ketään olla yllyttämässäkään.
Ei tuolle voi mitään tehdä. Jos ei olisi koulua niin sitten kiusaaminen olisi jossain muualla.
Itse en hyväksy toisen henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkailua, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on nyt tehty ja en tuomitse, vaan toivon ettei tästä uhkauksesta koidu jatkossa ongelmia. Voimia kamppailuun kiusaamista vastaan.
En voi käsittää, että täällä jotkut peukuttelevat tappouhkauksille. Ei jumalauta. Aikuisten ihmisten pitää osata ratkaista asiat muutoin kuin väkivalloin.
Tämä on ihan totta, mutta väkivalta on paljon muutakin kuin fyysisen väkivallan uhkaus. Lapsettomana/perheettömänä en koe voivani sanoa asiaan mitään, koska vanhemman huoli omasta lapsesta sekä siihen liittyvä tunneside on jotakin sellaista, mihin ei vain ole sitä kosketusta eikä myöskään kykyä kommentoida/samaistua.
Tällaiset ulostulot ovat yleensä niitä viimeisen epätoivon keinoja, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. Kiusaaminen koulussa ja muualla on niin kokonaisvaltainen ihmisen arjen läpäisevä kokemus tänä päivänä, että aikuisten keinottomuus tuntuu kamalalta.
Koska emme tiedä taustoja/jo tapahtuneita asioita, niin ei voi yleistä tasoa kummemmin asiaa kommentoida. Mikäli koulu liittyy kiusaamiseen tai välillisesti mahdollistaa sen, niin joskus laajempien hartioiden palaveri tuottaa tulosta, joskus ei. Yleensä näihin on ollut tapana ottaa ns. moniammatillinen ryhmä mukaan, jossa olisi sairaanhoitoa, psykologia, kuraattoria, kiusattu sekä kiusaaja sekä kumpaisenkin huoltajat mukana + kaikki opettajat. Äkkiä tapaamisista tulee massiivisia, mutta tilanne mahdollistaa asioiden monipuolisen tutkailun.
Vilpittömästi toivon, että kiusaaminen loppuu. Tämän päivän kiusaaminen on niin rankkaa lapselle, ettei 1980-luvun ihminen sitä voi ymmärtää. Sosiaalisen median kanavat pääsevät kiinni, missä tahansa oletkin. On vaikea päästä karkuun tai saada edes yksi turvapaikka.
19mestaruutta varmasti maksaisi sinulle käytännössä mitä tahansa, kunhan vain kertoisit, miten hän saa kiusaamisen loppumaan. Selvästi kaikki keinot ovat käytössä, ja lähes yhtä selvästi sinä väität tietäväsi paremmin.
Vähän outo ulostulo. Suurin osa muistakin asiaa kommentoineista käyttäjistä ovat todenneet että tappouhkaus tuskin toimii, esittämättä kuitenkaan mitään parempia ratkaisuja asiaan. Mukaan lukien sinä itse aiemmassa kommentissas. Väitätkö sinäkin tietäväs paremmin?
Onhan tuo täysin ymmärrettävä reaktio kun tilanne ajautuu tarpeeksi pitkälle ja kaikki muut keinot on käytetty. En sano että se olisi oikein, mutta varmaan suurin osa isäksi (tai äidiksi) itsensä mieltävistä osaa jollain tasolla samaistua asiaan.
Edit: Ihan siis vilpittömästi ihmettelen tuota ulostuloa, en mitenkään riidanhaastaminen edellä kysynyt. Olis varmaan enemmän palauteketjun asiaa, mutta meni jo.
Lapio kritisoi voimasanoin sitä, miten hän ei voi ymmärtää, että kukaan peukuttaa 19mestaruutta viestiä ja että asiat pitää osata ratkaista muutoin kuin väkivalloin. Tästä tein edelleen sen tulkinnan, että Lapion mielestä 19mestaruutta valitsemat keinot olisivat itsessään erityisen väärin ja tuomittavia.
Minä sen sijaan sanoin, että isoin ongelma tuossa lienee se, että uhkaus(kaan) ei taida toimia. En siis sinänsä erityisemmin kritisoinut sitä, että 19mestaruutta on päätynyt noin äärimmäisiin keinoihin, koska se on tilanteessa ymmärrettävää. Pikemminkin nostin esille, että tuollaisten keinojen käyttö olisi aika pieni hinta siitä, että kiusaaminen saadaan loppumaan.
Keskeinen seikka Lapion viestissä on siis se, että hän tuomitsee 19mestaruutta käyttämät keinot itsessään - ei ainoastaan totea, että sekään tuskin valitettavasti toimii. Tuossa on olennainen ero, mikä näin sivumennen sanoen saa epäilemään, että Lapiolla ei ole omia lapsia. Eikä siinä mitään sinänsä, mutta esim. Peterra kommentoi asiaa erinomaisesti tuosta positiosta.
Mutta joo kuten sanoit, asian syvällisempi erittely olisi ehkä eri ketjun asioita.
Asianosaisen suojelemiseksi poistin tästä @19mestaruutta viestin ja kasan vastauksia. Ihan kaikkea ei kannata internetissä julkaista, oman etunsa nimissä.
Ping @henkilökunta
Ketju avattiin automaattisesti 21 tunnin kuluttua.
Valitettavia tarinoita, mutta samalla yleisiä. Kiusaaminen on varmaan asia, josta keskustellaan aina uudestaan ja uudestaan, muttei taida tämän valmiimmaksi tulla koskaan.
Koulu on yhtä rajallinen kuin mikä tahansa muukin yhteisö. Kiusatut toivovat jämäkkää puuttumista, mutta toisaalta odotetaan aika paljon. Esimerkiksi tämä jutussa esiintynyt sanoi (häntä mitenkään syyllistämättä), ettei koulussa asiasta kertominen auttanut vaan pahensi asioita.
Olen itse nyt istunut sen 1,5 vuotta toisella puolella pöytää selvittämässä asioita. Vaikka kuinka toivoisi, että asioihin voisi aina ainoastaan aggressiolla saada stopin - ja tuntuu usein, että kiusatutkin sitä odottavat - niin todellisuudessa asia on toinen. Yleensä kiusaaminen tapahtuu pienimpienkin lasten kesken, puhumattakaan nuorista, jatkuvasti tahallisen harmaalla alueella. Ei olla aivan törkeimmissä teoissa, mutta kuitenkin jatkuvasti kyseenalaisissa toimissa kiinni.
On jalo ajatus, että kiusaaminen loppuu aggressiolla. Se voi loppua yhden yksilön kohdalla, mutta pelon voima oppimisen takaajana on rajallinen. Pelko ei tuota yleensä hyvää kokonaistulosta esimerkiksi luokan tasolla, vaikka se lopettaisikin kiusaamisen hetkeksi kokonaan.
Kyllä mun mielestä aika iso ongelma on juuri tuo mitä jutussakin poika mainitsee eli koulut ei puutu riittävällä vakavuudella. Se on tosiaan yks ja sama sanoa näille kiusaajille, että soosoo pyytäkääs anteeksi ja kättäpäälle.
Aika harvoin tai minä en ole mistään kuullut, että näihin puututtaisiin kunnon vakavuudella koulusta.
Pyydetään vaikka vanhemmat sinne koululle sekä kiusaajat ja kiusatut. Siellä sitten keskustellaan koko porukalla asiat läpi. Käsittääkseni kouluilla olisi tarvittaessa velvollisuus tehdä myös lastensuojeluilmoitus sekä ilmoitus poliisille, koska monessa kiusaamistapauksessa täyttyy myös rikoksen tunnusmerkit.
Mitä aikaisemmin näihin puututtaisiin kovalla kädellä ja riittävällä vakavuudella, sitä paremmat mahdollisuudet tuo kiusaaminen on katkaista ajoissa. Lisäksi rakentaisin jonkun ”kannustusjärjestelmän” näille jotka niistä uskaltaa puhua ja ennenkaikkea niille lapsille jotka uskaltaa puuttua tuohon,
Kiusaamistapaukset eivät usein ole mustavalkoisia, vaikka asia näin mediassa ja monen päässä asettuukin. Aika usein tilanne on se, että kiusaamista (ja rikoksia, jos näin asian muotoilee) tapahtuu puolin ja toisin. Kun tilanne on usein tämä, niin on aina helppo sanoa ulkopuolelta, että opettaja/ohjaaja ei asetu riittävän jämäkästi jollekin puolelle. Toki on niitäkin tapauksia, että kiusaaminen on selkeän yksipuolista.
Toinen kysymys on se, mikä on riittävä vakavuus? Se, että opettaja tekee rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen? Siirtää asian jonkun toisen viraomaisen hoidettavaksi ja sen jälkeen toivotaan, että tilanne muuttuu? Opettajallahan on velvollisuus tehdä esimerkiksi lastensuojeluilmoitus ja antaa kaikki siihen liittyvä tieto eteenpäin, mutta ensin pitää käyttää kaikki kevyemmät toimet. Ei voi ns. suoraan hypätä tekemään lastensuojeluilmoitusta.
Täydellisessä maailmassa kiusaaminen olisi aina ns. yksisuuntainen ilmiö, jossa loukkaukset kulkevat ainoastaan yhdellä raiteella. Aina löytyisi selkeä syyllinen ja syytön, jaettaisiin rangaistukset jne. Todellisuudessa on paljon monimutkaisempaa kuin tämä: tölväisyjä tapahtuu koko ajan ihan puhdasta ajattelemattomuutta. Kostetaan jotakin aikaisemmin tapahtunutta tai erityisesti tytöt käyttävät toisiinsa puhdasta valtaa. Kiusaamisen taustalta paljastuu jokin keskinäinen riita, jota nyt kostetaan toiselle.
Toinen on laajempi yhteiskunnallinen näkökulma: koulu on usein ainoastaan yksi kiusaamisen näyttämö ja ilmenemismuoto. Internet ja muu elämä ovat sitten asioita erikseen. Usein tahtotila on se, että koulun pitäisi hoitaa kiusaaminen alusta loppuun. Kotien osallisuus on kaikessa tällaisessa kriittinen osa prosessia ja usein passiivinen ja loukattu koti ei pysty auttamaan, joskin tilanne on aika inhimillinen.
Oman jälkikasvun kohdalla huoltajalle voi olla olennaisempaa löytää syyllinen tilanteeseen: opettaja, toinen oppilas tai joku kolmas taho, ja tavalla tai toisella saada asiaan ratkaisu oman lapsen kannalta. Kuuroja ja sokeita taas ollaan sille, mikä on oman lapsen osuus asioiden kulkuun. Vanha viisaus kahden ihmisen tappeluista pitää aika usein tuolla koulussakin paikkansa: aika usein siihen tanssiin tarvitaan kaksi ja yleensä enemmän.
Oman kokemukseni mukaan lähes järjestäen isät ovat sellaisia, jotka usein toivovat aggressiivisia metodeja, jotka eivät oikeasti toimi. Tämän vuoksi kiusaamisen torjunta tarvitsee usein sekä kollektiivisia kulttuuriin liittyviä toimenpiteitä sekä yksilöllisiä kodin sekä koulun toimenpiteitä. Asiaa voi pohtia myös siitä näkökulmasta, jos ajattelee oman lapsensa kohdalle tilanteen, jossa on tapahtunut epäasiallisuuksia molempiin suuntiin (lapsi on sekä kiusaaja että kiusattu, tilanteesta riippuen) niin toivooko huoltaja tällöin oikeasti, että koulu tekisi heti ensimmäisen välikohtauksen kohdalla lastensuojeluilmoituksen sekä rikosilmoituksen, vai pitäisikö koulun kuitenkin ensin käyttää niitä toimia, jotka yleensä listalla ovat ensimmäisenä?
Lyhyesti. Tämä on helppo allekirjoittaa ja jatkaisin ajatusta sillä, että onko meidän opettajakoulutus nykyään millaista? Jos sieltä putkesta valmistuu jääkiekkotermillä sanottuna “lapasia” niin ongelmiin puuttuminen on vaikeaa. Perustan tämän ajatuksen siihen omakohtaiseen kokemukseen kuinka rauhallinen ja hiljainen oppilas tarvitseen “turvakseen” vahvan opettajan, joka on se The aikuinen siellä koululuokassa. Opettaja ei saa olla kaveri, koska se riisuu häneltä auktoriteetin ja sitä myötä menee myös tuo turvallisen aikuisen uskottavuus.