Eipä nuo nykylapset osassa perheitä edes ole kotona kuin nukkumassa. Koulu, läksyt ja sitten Passatin turbo punaisena harrastuksiin pitkin kyliä.
Vanhemmuus on ulkoistettu seuroille.
Eipä nuo nykylapset osassa perheitä edes ole kotona kuin nukkumassa. Koulu, läksyt ja sitten Passatin turbo punaisena harrastuksiin pitkin kyliä.
Vanhemmuus on ulkoistettu seuroille.
@peterra tyhjensi koko pajatson kerralla. Ei lisättävää. Ongelman ydin on juurikin kotona. Jokin on mennyt pieleen tällä ns. nykysukupolvella, ja pahasti. Erittäin ikäviä asioita, ja jos korjata halutaan, aloitetaan kotikasvatuksesta.
Ei lisättävää.
Todella surullisia asioita. On vaikea edes kuvitella sitä kärsimystä, jonka se vanhemmille aiheuttaa. Olen pahoillani heidän puolestaan. Uskon, että he ovat tehneet parhaansa. Joskus sekään ei auta ja se on todella tuskallista.
Koti ei voi kaikkea, se on ihan totta. Itselläni oli hyvä koti, mutta se ei estänyt esim. omia päihdekokeiluja ja sekoiluja. Itse tein valintani. Niihin eittämättä vaikutti kokeilunhalu, jonkinlainen sisäinen tyhjyys ja sen hetkinen elämänpiiri kavereineen. Tuskin olisin jättänyt tekemättä, vaikka joku olisi kotoa kulkenut perässäkin. Siellä ei toki tiedettykään suurinta osaa asioista, siinä määrin peitellen niitä kuitenkin osattiin tehdä. Samaan aikaan ajattelen, että kodin vaikutus on todella merkittävä, silloinkin kun ei ole mahdollisuutta tietää kaikkea tai valvoa tehokkaasti. Niin se oli itsellänikin. Yksi isoimmista vaikuttimista, että elämän suunta on kääntynyt parempaan.
Lasten kasvattaminen on myös aina yhteispeliä kodin, koulun ja muiden toimijoiden kanssa. Sen ei tarvi, eikä voikaan olla mustavalkoisesti vain jonkun näistä harteilla. Kuitenkin ajattelen, että päävastuu kuuluu kodille. Siksi perheiden hyvinvointiin onkin tärkeää panostaa. Ja joskus vanhempiakin on hyvä kasvattaa kasvattamaan. Myös me tarvimme rajoja.
Joskus (ja varmaan aika usein) myös riittä, että joku sanoo asioita ääneen. Mulla on treeneissä yksi kaveri, jolla on ollut haasteita käytöksen kanssa. En ole oikein saanut häneen otetta, mutta taannoin pidin pienen puhuttelun ja kerroin, missä asioissa tarvitaan muutosta. Laitoin asiasta myös viestiä kotiin ja pyysin vanhempia juttelemaan ja kertaamaan sääntöjä ennen treeneihin tuloa. Näin tehtiin ja edelliset harjoitukset menivät todella hyvin. Oli iso ilo laittaa kotiin positiivista palautetta. Ilman vanhempien vastuunottoa olisin ollut tilanteessa huomattavasti avuttomampi.
Täydellisenä statistina heitän tähän semmoisen oman aavistuksen, ettei tämä pelikenttä koostu vain kahdesta tekijästä: Kodista ja koulusta. Entä jos onkin myös kolmas komponentti, joka ei ole koulun eikä kodin kontrollissa.
Lapset ja nuoret taitavat omata privaattialueen, jota eivät halua kodin tai koulun hallisevan. Sinne voi valitettavasti olla vaikea tunkeutua tai vaikuttaa sen sisältöön. Siis 1 = koti + koulu + privaatti. Kai tuo kolmas palikka pitäisi saada lähinnä kodin hallintaan, mutta kovasti itsenäisiä lapset nykyään haluavat olla. Heidän seurantansa esim. mediassa ei ole helppoa. Ja moni lapsi tai nuori haluaa pitää sen omana reviirinään.
Tämä alue on laajentunut valtavasti. Ennen kännyköitä moni koulukiusattu koki kiusaamista koulussa mutta sai mahdollisesti olla kotona ja harrastuksissa rauhassa. Moni selvisi tilanteesta asenteella “kestän paskan koulupäivän päivä kerrallaan”. Nykyään kiusaaminen tulee kiusatun elämään 24/7. Koulukiusaaminen on terminä ehkä vanhanaikainen, koska kyse on kokonaisuudesta ja monesti kiusaaminen on jopa pahempaa koulun vähäisen kontrollin ulottumattomissa.
Kun joku taho huomaa kiusaamista, niin omasta mielestäni tärkein asia olisi varmistaa ettei kiusatulle jää asian käsittelystä huono olo. Kasvava katkeruus asian käsittelyn jälkeen johtaa helposti vakavampiin tekoihin.
Olihan tuota jo aiemmin, esim lankapuhelimella tuli puheluita, että tapetaan sut, ja tuu sinne ja tänne, niin sun vanhemmat ei enää tunnista sua sen jälkeen. Oven takana pila pimpotusta, kananmunia ikkunaa ym muuta sellaista.
Onhan tuo somemaailma nyt aivan eri kuin tuo kirjoittamasi.
Niin surullinen tarina…
Ikävä tarina ja kuinka paljon näitä on ja tulee. Kiusaaminen voi lähteä mistä tahansa, lihavuudesta, laihuudesta, pituudesta, puheäänestä, hampaista, vaatteista, nimestä, fillarista, repusta, kännykästä, ujoudesta, hiusmallista, pisamista… siis ihan mistä vaan. Ja ne luokan tai koulun välinpitämättömät hemmotellut kovikset ei osaa ajatella puusta pidemmälle ja jatkavat ja jatkavat. Ja sitten kiusattu myöhemmässä iässä kärsii ahdistuksesta, itsetuntoasioista, itsetuhoisuudesta ym ym. Meilläkin kokemusta keskimmäisen nykyongelmista.
Mikähän siinä on että nyky opettajat ovat niin auktoriteerittömiä että eivät saa näitä asioita kuntoon.
Kotoa kaikki lähtee.
Tässäkin ikävässä tapauksessa on se, että tämä isä voi nimellä, lapsen nimellä ja kaupunginkin esiintuoden kertoa asiat. Tähän ei kuitenkaan erilaisten vaitiolovelvollisuuksien takia koululla ole mitään mahdollisuutta vastata. En sano, että tämä tapaus ei pitäisi paikkansa. Todella ikävä se on jokatapauksessa. Mutta kuitenkin koulu, rehtori tai opettaja ei näitä voi kommentoida ollenkaan ja se on myös vähän epäreilua.
Se on juurikin näin, taas kerran vanhemmat ja vapaa kasvatus on tässä se isoin ongelma. Toisaalta, kyllä näitä on 80-luvulla ollut myös, mutta ne on olleet yksittäisiä tapahtumia, Muiden ihmisten kunnioittaminen ja yhteisten normien/sääntöjen piittaamattomuus kulkee tämän kanssa käsi kädessä.
Onko tosiaan ollu yksittäisiä tapahtumia, vai etkö sä vaan oo tiennyt siitä? Ei ollut somea eikä nettiuutisia, eikä koulukiusaaminen ylittänyt uutiskynnystä. Nykyään somen ja nettiuutisten myötä jokainen tönäsy raportoidaan jossain, niin äkkiäkös siitä saa mielikuvan että kiusaaminen olis lisääntyny. Voihan se ollakin lisääntynyt, ja saanut myös uusia muotoja, mutta en ihan niele väitettä että kasarilla koulukiusaaminen oli lähinnä yksittäisiä tapahtumia.
En niele minäkään. Aikanaan oli jopa rituaalina se, että jokainen seiskaluokkalainen lentää ruusupuskaan. Kyllä tuo minun mielestäni on koulukiusaamista.
Koulukiusaamista on aina tapahtunut, mutta nyt se on julkisempaa ja en pidä sitä huonona asiana.
Reagoinnin mahdollisuus pitää vain saada isommaksi eikä kahlita opettajia.
Niin kyllä 70/80-luvulla oli kiusaamista, paljonkin. Itse olen kokenut kun läskiksi haukuttiin. Mutta en ole kuitenkaan terapiaa sen takia tarvinnut.
Somen myötä kiusaaminen tuppaa vaan olemaan nykyään helposti julmempaa henkisesti.
Mutta myös julkisempaa.
Totta, mutta onko se hyvä asia vai ruokkiiko kiusaamista.
e: sama kysymys nippuun joukkoampumisten ja veitsellä heilujien suhteen