Onko?
70-80 luvun taitteen isot ikäluokat olivat ainakin ihan huligaaneja ja meno luokissa sen mukaista. Kokemusta on.
Toki oli myös opettajia, joilla old school menetelmät vielä löytyivät ja sitä kautta myös kuri.
2 tykkäystä
Oma perspektiivi ei riitä noin pitkälle, mutta ‘kultaisesta’ 90-luvusta on lisääntynyt. Silloin ryhmässä vallitsi rauha ja järjestys ja jos hommat meni metsään, tuli nopea ja tiukka palaute.
Nyt kurittomasti käyttäyviä on enemmän, koska siihen pystytä puuttumaam yhtä tiukasti. Ennen ne passiiviset häiriköt olivat tunneilla kiltisti, mutta vapaa-ajalla olikin toinen tarina.
1 tykkäys
Omasta kokemuksesta voin sanoa näin -93 vuosimallin edustajana että meillä oli melkoinen sirkus oman yläasteen aikana. Oma luokka oli suht rauhallinen paria idioottia lukuunottamatta mutta rinnakkaisluokilla olikin sitten useampi isomman luokan häirikkö. Opettajat olivat melko voimattomia paitsi yksi vanhemman luokan old school opettaja jonka tunnilla ei kukaan uskaltanut edes aivastaa. Kerran satuin nukahtamaan tunnilla niin tämä opettaja löi karttakepin viereiseen pulpettiin sellaisella voimalla että se meni poikki ja hän sanoi minulle että tämä on koulu eikä mikään helvetin päiväkoti 
Yksi kaksi vuotta minua vanhempi erittäin v-mäinen tyyppi jonka kanssa itsekin olin pari kertaa tukkanuottasilla on sitemmin ollut virkavallan kanssa tekemisissä ja tuomittu muunmuassa murtautumisesta ja varkaudesta. Kyllä sen jo osasi silloin nähdä keistä tulee näitä yhteiskunnan luusereita.
Ikävien tapahtumien myötä tämä asia nousee taas esille.
Itsekin olen ollut koulukiusattu 80-luvulla luokat 1-6. Silloin onneksi ei ollut vielä somea, joten kiusaaminen rajoittui pääsääntöisesti kouluun.
Ihme juttu, että harrastuksissa nämä samat kusipäät eivät kiusanneetkaan.
Mutta ajatellaan tilanne, että vain koulua vaihtamalla kiusaaminen loppuu. Pitääkö tällöin kiusatun vai kiusaajien vaihtaa maisemaa?
Vastaan nyt yhdellä lauseella, kiusaajan.
5 tykkäystä
Jos kiusan kohteena on yksi ihminen, ja kiusaajien porukka esim. 5 ihmistä?
Edelleen kiusaajien tulisi siirtyä. Jos paikkakunnalla ei ole riittävästi kouluja, niin pahimmat pukarit muualle ja toiset eri luokille.
3 tykkäystä
Tämähän se olisi ollut kiusatun näkökulmasta oikeudenmukaisin ja helpoin ratkaisu. Vaan mahtaako missään oikeasti käydä näin?
Kamalalta kuulostaa. Tsemppiä sulle!
Onneksi moni asia on paremmin tänä päivänä, kuin vuosituhannen vaihteessa. Moni asia on myös huonommin. Koulu ei kuitenkaan tee mitään, ei puutu kiusaamiseen, eikä pese käsiään. Kyllä se koulu koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka onneksi useimmiten tekevät kaikkensa, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Valitettavasti joukossa on aina jotain yksilöitä, jotka voivat toimia toisin. Ja ehkä vielä useammin, ei olla välinpitämättömiä, mutta käytettävissä olevat keinot eivät kanna riittävän pitkälle. Jos joku on riittävän ilkeä, aina löytyy joku uusi väylä, jossa voi toteuttaa omia sadistisia mieltymyksiään. Huoltajilla on aina iso rooli näissä tilanteissa. Jos niiden kanssa yhteistyö ei toimi, he kieltävät asian, tai kääntävät sen päälaelleen, jolloin kiusaaja onkin heidän silmissä kiusattu, on ne vaan vaikeita tilanteita. Mutta keskiverto opettaja ja aikuinen välittää, ihan varmasti.
2 tykkäystä
Ei, koska se on hankalaa ja kiusaajalla on oikeus lähikouluunsa.
Varmasti on yksittäisiä tapauksia, joissa kiusaaja on siirretty, mutta pääasiallisesti näin ei tapahdu.
1 tykkäys
Nykyisin se on aina kiusattu joka siirretään. Syytä en tähän osaa sanoa, mutta työkaverin muksua kiusattiin, ja joutui lopulta taipumaa et vaihtaa lapsen koulua, vaikka taisteli sitä vastaan
Kiusaajille riittävän suuret sanktiot, mikä se sitten onkaan…
Yleisellä tasolla kommentoin edelleen se valitettavan vanhan fraasin, joka ääritapauksessa tapahtuu, kun kiusattu yleensä siirretään muualle.
Se sama laulu jatkuu seuraavassa paikassa ja loppujen lopuksi se kuuluisa väkivalta lopettaa ■■■■■■■■■ - kun malja läikkyy yli.
Kiusaajan koulun vaihtaminen voisi toimia jopa jonkinlaisena pelotteena, joka voisi vähentää kiusaamista. Jokin “pelote” pitäisi olla olemassa myös koululla.
3 tykkäystä
En tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa iltaa olla jo kommentoimatta, kun voi olla, että sanoo jotain harkitsematonta.
Nyt ne tuntosarvet pystyyn siellä kotona. Koulu sitä ja koulu tätä. “Koulu pesee kätensä” tai “koulu ei tee mitään”. Näitä kuulee nyt ihan päivittäin.
Minulla on paljon parempi kysymys. Mitä te siellä K O T O N A teette? Se osasto, joka on ruostunut, ei ole koulu tai opettajat, oppilaanohjaajat tai muu koulun henkilökunta. Se ruostunut osasto on koti. Kodit, joissa lapsilla ei ole mitään sääntöjä eikä rajoja. Syöminenkin on semmosta, että jos tänään huvittaa, mutta ei oo pakko. Syö huomenna, jos silloin huvittaa.
Ja kun tämä ongelma on OIKEASTI niin iso jo nykyään, että näitä perheitä on enemmän kuin niitä, jotka oikeasti viettävät aikaa sen lapsen kanssa ja myös ottavat sen aikuisen roolin. Se aikuisen rooli on kuulkaa joskus ikävä paikka ja siinä saa kuulla kunniansa, mutta sitä se kasvattaminen ihan oikeasti on.
Koulu tekee sille kiusaamiselle kaiken, mitä koulu voi sille tehdä. Sen sijaan teidän vanhempien pitäisi ottaa siellä kotona selvää, mitä ne mussukat tekee iltaisin Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissa ja Tiktokissa. Tiedättekö te, mitä ne mussukat siellä tekee? Ja oletteko miettineet, kenen pitäisi tietää? Koulun vai sinun?
Siinä vaiheessa, kun muksut kävelee pois koulupäivän jälkeen koulusta, niin se somen, tietokoneiden ja puhelinten paimentaminen on tasan yhden osaston homma ja kun tällä jengillä se homma vuotaa niin pirusti.
31 tykkäystä
Word. Hahmottelin vastaavanlaista tekstiä mutta ehdit ensin. Erinomainen kannanotto.
Erittäin hyvin kirjoitettu teksti. Isoin vastuu lapsesta ja lapsen kasvattamisesta on tietenkin kotona. Nykyään ollaan kuitenkin ennemmin kavereita ja ties mitä curling-vanhempia, koska ristiriita tilanteet ovat raskaita.
Mutta tästä olen eri mieltä. Isossa kuvassa koulut varmasti tekevät paljon asioita kiusaamisen lopettamiseksi, mutta ei todellakaan kaikkea. Tiedän useita tapauksia aivan viimeisten vuosien ajalta pääosin Tampereelta, missä koulu ei ole todellakaan tehnyt kaikkea mahdollista. Kuten kirjoitin toiseen ketjuun, esim. uupumuksen partaalla oleva opettaja sulkee silmänsä räikeältä kiusaamiselta.
Kyllähän kiusaamisestosta puhutaan, mutta kun tulisi aika teoille, niin saattaakin olla hiljaisempaa. Isoa osaa tässä näyttelevät tietenkin opettajat, mutta myös rehtori ja perusopetuksen hallinto. Kun on selkeät toimintatavat ja tuki niiden takana, on opettajienkin helpompi toimia.
2 tykkäystä
Tarkennan vielä muutaman kohdan, koska tämä ei oikeasti ole mitään rakettitiedettä. Tai siis minun mielestäni se ei ole, mutta jonkun mielestä on.
- On hienoa, että luotat lapseesi, mutta kun ne varsin pienetkin lapset jo oppivat sen, että ketä aikuista voi hööpöttää. Jos se oma äiti siellä kotona on se tyyppi, jolle voi vähän luritella puolitotuutta ja kaikki niellään, eikä suostuta edes harkitsemaan vaihtoehtoa, että omassa lapsessa voisi myös olla tällaista.
- Säännöt kuuluu olla joka perheessä. Ja niitä sääntöjä pitää noudattaa. Mietin, että meillä on tuolla kuudesluokkalaisia, jotka neuvottelevat säännöistä. Siis kuudesluokkalainen neuvottelee säännöistä. Ei ne ole mitään neuvottelukysymyksiä. Voithan sinä neuvotella poliisinkin kanssa siitä, ajoitko tutkaan 130 km/h, mutta ei se muuta yhtään mitään. Jos teillä on säännöt, niin kerro nyt sille lapsellesi, mitä niiden sääntöjen rikkomisesta seuraa ekalla kerralla, tokalla kerralla ja mitä viime kädessä seuraa, jos viestit ei mene ns. perille. Ja kun ne uhkaukset pitää toteuttaa. Ja kyllä, se lapsi kiukuttelee, kun siltä ottaa kolmeksi viikoksi tietokoneen pois. Se pitäs aikuisen kestää.
- Jos kuulet jotakin kiusaamiseen liittyvää lapseltasi, niin suhtaudu asiaan vakavasti, mutta muista, että lapsesi voi olla myös osapuoli. Saattaa olla, että sopimatonta käytöstä onkin ollut molemmin puolin. Oikeasti suurin osa niistä kiusaamiskeisseistä on karusti silleen, että sitä täysin syytöntä ei oikein ole. Tämmönen ihan tosielämän esimerkki on se hitusen ADHD-kaveri, joka ei ymmärrä olevansa sitä. Tunkee itsensä jokaiseen porukkaan, vaikkei hän ole tervetullut. Sitten kun tätä katsotaan kymmenen kertaa, niin kerran hänelle sanotaan ilkeästi ja kotona kerrotaan, että minua kiusataan. Sitten soitetaan opettajalle, että miksi ei ole puututtu. No ollaanhan me puututtu, mutta kyllä tämä sinunkin lapsesi triggeröi tällaisen tilanteen syntymistä.
Kiusaaminen on väärin enkä sitä puolusta millään muotoa. Mutta pitää muistaa, että lapsen tarina on vain yksi tarina ja yleensä on se toinenkin tarina. Asiat ei ole ihan niin selkeitä sitten, kun kuulee ja todistaa asioiden eri puolet.
3 tykkäystä
Sanon tälle amenen myös. Olen itse vanhempi, eli edustan sitä kotia. Tiedostan hyvin puutteeni ja myönnän, että olen välillä laiska korjaamaan virheitäni. Muksuni ovat kyllä mielestäni kunnollisia, käyttäytyvät valtaosan ajasta hyvin ja heille on tarjottu sekä rakkautta että rajoja. Sanoisin, että heillä on hyvä ja turvallinen koti, mutta samaan aikaan he ansaitsisivat ja tarvitsisivat varmasti enemmänkin, etenkin minun huomiotani ja läsnäoloani isänä.
En @peterra tavoin edusta koulua, joten siitä en voi lausua asiantuntevasti, mutta kun tässä viimeisten vuosien ajan olen vetänyt erilaisia lasten harrastuskerhoja, joukkuetreenejä ja muuten työni kautta ollut nuorten kanssa tekemisissä säännöllisesti, niin on helppo yhtyä siihen, miten tuossa yllä sanotaan.
Suuri(n) osa lapsista ja nuorista on ihan normaaleja lapsia, jotka käyttäytyvät hyvin tai ovat ainakin kykyneväisiä ottamaan vastaan ohjaavaa palautetta, ymmärtämään virheensä ja korjaamaan käytöstään. Mutta samaan on kasvava joukko lapsia ja nuoria, joiden käytös on miltei käsittämättömän epäkunnioittavaa, häiriötä aiheuttavaa ja toisista piittaamatonta. Aina, tai välttämättä useinkaan, kyse ei ole pahantahtoisuudesta vaan ajattelemattomuudesta ja siitä, että ei ole kykyä ajatella kuin omaa itseä ja mitä minä tästä saan. Aika moni myös ajattelee, että yhteiset säännöt eivät koske minua.
En voi olla ajattelematta, että tämä lähtee nimenomaan kotoa. Siellä opetetaan tavat ja asetetaan rajat. Sieltä tulee löytyä vanhempien asettama, turvallinen ja rakastava auktoriteetti, joka kasvattaa siihen, että toisia ihmisiä kohdellaan niin kuin ihmisiä kohdella pitää. Jos tämä pohja ei ole kunnossa, koulun ja muiden kodin ulkopuolisten kasvattajien tehtävä on äärimmäisen vaikea.
Loppukaneettina sanon, että nostan todella korkealle hattua kaikille teille opettajille ja muille varhaiskasvatuksen alalla työskenteleville, joista moni työskentelee paitsi isolla ammattitaidolla myös suurella sydämellä. Ei ole helppo homma, etenkään nykyajan maailmassa. Koittakaa jaksaa, ja muistuttaa meitä vanhempiakin ottamaan vastuumme.
1 tykkäys
Tämä menee vähän ohi aiheesta, mutta koti ei voi kaikkea. Omien lasten kavereista/tutuista kaksi on kuollut huumeisiin ja yksi junan alle. Koti ei vaan voi tehdä kaikkea, jos ei kulje perässä kyttäämässä.
Ja nämä on siis ihan perhetutuissa.
Koti ei voi tehdä kaikkea, joten se on sitten okei, että koulun pitää tehdä kaikki? En usko, että tarkoitit tätä, mutta nostan nyt esille kuitenkin sen, että koulu tekee kyllä osansa, mutta perheidenkin pitää tehdä osansa. Ja vaikka kaikki tekisivät osansa, niin ei silläkään saada joka kerta täydellistä lopputulosta.
4 tykkäystä