Tästä tuli mieleen eräs tämän kesän ilta, kun uistimeen tarttui ihan mukavan kokoinen kyrmyniska. Olisiko ollut noin puolen kilon painoinen sekin, ehkä vähäsen pienempi. Kelasin rannalle ja irrotin koukuista. Pitelin sitä hetken elävänä rannalla aivan vedenrajassa arvioiden painoa, enkä ajatellut yhtään kuinka lähellä vettä olin ja että kaloillakin on voimia. Pieni potkaisu ja pääsi vapaaksi veteen. Jäin hölmistyneenä rantaan miettimään, onko näin käynyt minulle ennen. Ei tietenkään ollut, kukapa menettäisi kalan saatuaan sen jo turvallisesti rantaan? 
Onneksi ei sentään ollut mikään iso kala, olisi voinut oikeasti harmittaa. Toisaalta olisin voinut olla varovaisempi jos olisi oikein kunnon jötkäle ollut kyseessä.
Muita kalastukseen liittyviä mokia tältä ja viime kesältä:
- Autolla on ajettu sopivalle onkipaikalle, onki on jo menossa veteen kunnes selviää matopurkin jääneen kotiin.
- Kalapussi unohtui kotiin, eikä muutakaan pussia, laukkua, ämpäriä tms. ollut saatavilla. Kalat oli pakko laittaa tyhjiin kirjekuoriin
kotimatkan ajaksi.