Tästäpä tarinasta tuli mieleen vahingossa syntynyt Eisbock -oluttyyli ja tarinoita oluen synnystä on erilaisia, mutta erittäin hyvää oli viimeisen muistikuvan mukaan, kun muutamia vuosia sitten maistoin:
The ice bock, also known as “Bayrisch Gefrorns”, owes its discovery to a coincidence. According to the chronicles of the Kulmbacher brewery, some time around 1900 an apprentice forgot on a cold winter day to carry two barrels of bock beer into the brewery cellar. The barrels stayed outside, were covered by ice and snow and weren’t discovered until the following spring. The barrels had burst and the apprentice was reprimanded. But the carelessness was a stroke of luck because under the thick ice coat, a bock beer extract remained, strong tasting and high in alcoholic content.
Up until the 1940’s, Aventinus was shipped all over Bavaria in containers lacking temperature control. Consequently, the precious drink partially froze during transportation. Unaware that the brew was concentrated by the separation of water from the liquid. People were baffled by this unique version of Aventinus. By chance, the first Aventinus Eisbock was created.
Tuossa keväällä kun oli vielä kylmä, sain kaverilta “mökin lämmitykseen” oluen nimeltä Mezpils Tumsais. Oli vähän helkkarin hyvä tumma, tyyppiluokittelun mukaan schwartzbier. Vahva suositus.
Kuka kehui pari viikkoa sitten Kronbacher vehnäolutta alkoholittomana? Maistoin viikko sitten, kun löysin sitä Lielahen Cittarista. Kyllä oli hyvää.
Nyt minun juhannussimat on pelkästää tätä. Ei uskoisi, että alkoholia on vain 0,5. Suosittelen muillekin uskovaisille ja jopa körttiläisille.
Suuret oluet pienet panimot Ratinanniemessä. Kannattaa käydä. Löysin elämää suuremman Bockin. Bock’s Dobbelbock, harvoin jos koskaan maistanut näin hyvää olutta.
Mallassepät ’Double or Nothing’ dipa laiturinpäässä jäähileisenä. Häviää mielestäni eiliselle hieman kevyempää tyyliä olevalle Fat Lizardin ’Fog Fluidille’. Kiinnostuksella odottelen uutena Alkon tilausvalikoimassa olevaa Sierra Nevadan ’Hoptimum’ tipaa (11,0%), jolla viikonlopun luulisi saavan hyvin käyntiin.
Ei nyt varmaan elämää suurempaa, mutta tämän melko rankan päivän jälkeen jääkaappikylmä puolenlitran Stella Artois- tölkillinen maistui taivaalliselta!
Tuotahan UK:ssa kutsutaan tuttavallisesti wife beateriksi, kun hinta/voltti-suhde on hyvä ja usein käy ilmi tapauksia, jossa isäntä on kiskaissut laatikon Stellaa ja loppuillasta paremmalla puoliskolla ei ole ollut kivaa.
Tämän ystävällisesti kertoi meidän Oxfordin toimiston väki, kun sanottiin niille, että yleensä siellä ollessa lähikaupasta ostetaan Stellaa…
Briteissähän paikalliset oluet alunperin olivat n. 4% tasolla ja Stella Artois oli A-oluen luokkaa, johon Britit eivät olleet tottuneet ja tämä humahti päähän nopeammin… Näin väitetään lisänimen tulleen:
On hyvää ja näyttää nyt tekevän voimakkaasti tuloaan Suomen markkinalle. Löytyi maaseudun ABC/S-Marketin hyllystä.
IPA-kysymys
Enkä tarkoita sitä jääkiekkojoukkuetta. Olen metsästänyt parasta bulkki-IPA:a, eli ison panimon kohtuullisesti hinnoiteltua tuotetta. Tutkimuksieni perusteella Olvin Iisalmi Pale Ale oli kenties lajinsa paras. Onko muita ehdotuksia?
Brewdogin Punk IPA:sta tykkään erityisesti, varsinkin tuoreena, mutta on aika kalliiksi hinnoiteltu, eikä suoramyynti panimolta toimi enää Suomeen. Tykkään sellaisista joissa on greipin raikas humalointi.
Tämä ei mene elämää suurempiin oluisiin, mutta kun edellisessä duunissa perustettiin toimisto Oxfordiin niin silloin käytännössä Suomessa baarissa tilattiin “Iso” tai “Pitkä”.
Tuolla taas piti tilata ihan oluen nimellä pintti (tai puolikas), mikä oli ihan opettavaista oluen juomisen alkeista.
Ei kai nyt kuitenkaan kaikkien aikojen ipa. Untappd antaa tuolle 3.94, eli kyseessä on varmasti perushyvä Ipa. Yli 4:sen ipat on käytännössä aina loisto-oluita.
Hoptimum triple ipa, Sierra Nevada (Alko, tilausvalikoimassa elokuulle): havuisuutta, mallasmainen, mämmin rikas aromimaailma. Raskas mutta kuitenkin aavistuksen raikas myös maultaan samalla. Kylmennetty mutta tunnelma, että pitäsi olla tosi kylmä, mikä Ipa:lle ei tavallista. Omaan makuun sitruksisempi ja vähemmän maltainen sopii paremmin, ei kuitenkaan puhtaan mehumainen. (Esim. Bryggerin Supernova).
Tästä suositus vehnäoluen ystäville)
