Uskoiko joku, että tästä sarjasta mennään takaperin luistellen ja naureskellen jatkoon 4-0 ja joka peli päättyy Tapparan hyväksi 7-1? Lähtökohtaisesti kaikki pudotuspelisarjat on todella tasaisia ja pienten asioiden oikein tekemistä. Joskus taisi Tappara mennä ylivoimaisena runkosarjan voittajana ja mestariehdokkaana Ilvestä vastaan puolivälieriin ja voittivat seiskapelissä. Pelicansia vastaan en muista oliko seiska vai kutospeli mihin asti Pelicans pystyi taistelemaan. Aina on heikompia pelejä sarjassa ja aika usein Tappara on kammennut seuraavalle kierrokselle. Finaaleissa Tappara hävisi Hifkille ekan pelin joku 6-0 ja niin vain seuraava peli oli taas ihan erilainen Tappara. Nyt niitä kuuluisia jäitä hattuun. Joo hävittiin ja oli vähän aneeminen peli, mutta ei puolta joukkuetta Jypiin tai Mestikseen tarvi heivata.
Mä joudun kuunteleen samaa hallissa. Jossain vaiheessa mietin kuinka raskasta toi pelien katselu ja Tapparan kannattaminen olis, jos itse olis noin helekutin negatiivinen koko ajan 
Tämäpä. Itse en ole 90-luvulla kannattanut vielä mitään, mutta 2002 vuodesta alkaen seurannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kun muistelee 2006-2011 niin ei se kovin mukavaa ollut, mutta ei silloinkaan tullut mieleen haukkua omia, vaan aina kun tuli mahdollisuus niin halusin kannustaa. Foorumilla haukkuminen alkaa kyllä tulla korvista ulos ja Oijennus sen sanoi hyvin “Yleisömäärät ei parane palstalla vinkumalla, vaan menemällä paikan päälle kukin kynnelle kykenevä.” Jos pelaa paskasti niin ilmaiskaa se sitten vaikka hallissa jollakin hyvällä ja fiksulla huudolla yms, silloin joukkue saattaa jopa kuulla ja ehkä joku menisi napsun oikeaan suuntaan. Itse kävisin katsomassa huomattavasti useammin jos taloudellinen tilannee sen sallisi. En ehkä ole paras kannustamaan ääneen, mutta kyllä aina olen valmis lyömään käsiä yhteen.
Tämä ei ole mikään be a GM-mode vaan yhteisö, jonka tarkoitus on kannattaa omaa suosikkiseuraa, mutta yksikin hävitty matsi saa tarkoituksen näyttämään siltä, että katsotaan ketä voidaan haukkua enemmän.
Joo toi on rasittavaa. Mut kuiteski täällä palstallakin tulee turhan paljon negaa. Toki kukin tyylillään
Joukkueellehan olisi ihan valtava voimavara, jos Tapparan yhteisö olisi tunnettu yhteishengestä, “ketään ei jätetä yksin”, ylpeydestä ja inhimillisyydestä - aina ei olla parhaita.
Tässä meillä on valtavasti tekemistä. Meidän pitää uskoa joukkueeseen ja yhteisöön, mutta toisaalta myös ymmärtää se, että aina ei voi voittaa. Positiivisempi ilmapiiri, yhteen hiileen puhaltaminen toisi varmaan kivasti energiaa palstallekin. Elän ehkä toivemaailmassa, mutta haluaisin nähdä täpötäyden Nokia Arenan seisaalteen taputtamassa Tapparalla, vaikka joukkue olisi hävinnyt esimerkiksi puolivälierät.
Kai se sitten on helpompi löytää virheitä niin pääsee pätemään. Vähän, kun lasten kasvatuksessa jos pentu tarkastuttaa matikan tehtävät niin sanotko heti, että ”HEI NOI KOHDAT ON VÄÄRIN, korjaappas”, jos 18/20 on oikein. Sitä voi sitten kukin miettiä, että onkk rakentavaa ja miltä tuntuu. Huono vertaus, mutta pointtina vaan, että kai se sitten tietyn tyyppisille ihmisille on vähän ohjelmoitu moodi. Kai ne siitä jotain kiksejä saa🤷♂️
Jonkun täytyy kuitenki tuolla istumakatsimossakin yrittää edes vähän kannustaa 
Eikä sinne mahdu 10 000 katsojaa.
Ei siellä välttämättä paha olo ole. Tämä voi olla paikka jossa purkaa vain patoutumia ja aggressioita. Pelien jälkeen elämä on yhtä auvoista kukkamerta. 
Samaa mieltä arvon kirjoittajien kanssa, eikö joskus voisi olla edes pikkuisen tyytyväinen jostain.
Kuten tuolla seurannassa kyselinkin niin aina löydetään joku vika, ensin oli huono kun ei saada kiriä aikaan ja sitten kun saatiin kunnon pyöritys niin se tulikin sitten liian myöhään.
Onneksi pelissä seurantaa tulee vain vilkaistua erätauoilla niin silloin se ei ahdista niin paljoa.
Ja polvet kestävä seisomista 5min.
Ja mitä sitten, jos vaikka nyt tiputaan puolivälierissä? Harmittaahan se, mutta vastustaja oli sitten parempi. Ensi vuonna kootaan kovempi nippu ja yritetään uudestaan. Niin kauan, kuin on pelejä jäljellä, kannustetaan meijän jengiä.
Tämähän on stereotyyppinen kausikorttilainen. Hakametsässä vakipaikkani takana istui kaksi ehkä n. 55-60v siistiä herrasmiestä. Koko ajan haukkuivat Tapparan peliä, lasten iloksi runsailla kirosanoilla maustettuna. Pelistä eivät ymmärtäneet mitään ja säännötkin hakusessa.
Sitten jos Tappara johti reilusti niin oltiin hiljaa ja todettiin 15 min kohdalla, että eiköhän käydä oluella.
Täällä seurannasa myös harmittaa tää helkkarin negatiivisuus. Sitä on jatkunu viime mestaruudesta asti. Mukaviakin linereitä tulee välillä ja niitä koitan itsekin huumorilla ampua. Eniten vituttaa olla kokoajan viiveessä mut siihen ei näillä vermrillä voi muuksi muuttua. Pitäs vaan kattoo peliä.
Lisätään tähän vielä se että vastustajan pelaajat on aina ###### hyviä ja niitä meilläkin pitäisi olla. Omat kaikki ihan syvältä. On sangen erikoista “kannustamista”.
Samaa mieltä että positiivisempi asenne olisi paikallaan tällä palstalla ajoittain. Mutta myös toinen näkökanta sallittaneen.
On myös välimaasto näissä asioissa, eikä kaikki ole niin musta-valkoista. Ihmiset on erilaisia ja toiset reagoi enemmän tunteella. Olisin huolissaan, jos pelin jälkeen sykkeen laskettua ei näkisi vieläkään mitään hyvää pelistä/joukkueesta.
Esim tänään lopussa olisi voinut olla parempaa suorittamista, tuli huonoja syöttöjä eikä tullut vetoja. Impulssiivisemmat hyppii päällään, kun ei onnistu tasoitus. Se ei tarkoita etteikö fanitettaisi “oikein”, ehkä joskus fanitetaan jopa liian kovasti. Se että pelin jälkeen kaikki on paskaa, niin se olisi huolestuttavaa, mutta en näe palstalla kuitenkaan ongelmaa kun porukka ns. rauhoittuu.
Kaikkia faneja tarvitaan, koitetaan tulla toimeen keskenämme. Ymmärrän sen ikävän asian, että hallilla olet ostanut isolla rahalla kausikortin, ja pelistä toiseen siellä joku (pahimmillaan sama)marttyyri kiukuttelee. Näihin ei voi vaikuttaa, pistettävä radioselostus kuulokkeisiin tms? 
Ihan hyvä porukka täällä foorumilla kuitenkin on, ja modet pitänyt tän hyvin hanskassa. Pitkää kevättä kaikille kannattajille!
Palaute on kuultu ja käytin vapaa-aikaani siihen että rullasin otteluseurantaa takaperin läpi.
- Sieltä löytyi yksi perus trolli joka oli viimeksi joulukuussa valittamassa ja tuli tänään lyömään oikein kunnolla runtua → kausi ohi.
- Sitten on yksi pitkäaikainen jäsen, jonka nettipreesenssiin kuuluu vahvasti negatiivisuus. Pitkän historian takia huilaa vain seuraavan pelin.
Muuten seurannassa mölyä pitää moni sellainen nimimerkki joka osallistuu täällä lähes yksinomaan seurantoihin, tai joiden tuotanto on muutenkin vain yhden virkkeen mittaista. Tämä tietysti aiheuttaa laadun alenemaa.
Koska myös @henkilökunta haluaa myös katsella kevään isot pelit, niin 
muulla syyllä ja viestiin terveiset miksi jonkun käyttäjän tuotantoa tulisi tarkastella. 5 pahinta kun otetaan pois, niin ongelma on 90% korjattu. Mestarit voivat kokemuksellaan ottaa tässä roolia @luottamustaso_3, @luottamustaso_4.
Henkilökohtaisesti en oikeastaan ikinä kirjoittele tai seuraa noita seurantaketjuja. Ja sille on oikeastaan yksi syy. Sinne suodatetaan kaikki turha ja ei-oleellinen (onko tuo sana?), koska se koetaan jotenkin ookoona, että seurantaketjussa saa haukkua pelaajia, ja spämmätä kaiken maailman sontaa. Jos typeriä one-linereita lähettelee muihin ketjuihin, ne liputetaan aika pikaseen. Ja muutenkin, miten joku ehtii kirjoittamaan niin paljon, ja samalla seuraamaan peliä. Ei ainakaan minulta onnistu. Olen mies, ehkä johtuu sitten siitä.
E. Niin ja ehkä se spämmääminen yms. seurantaketjussa ei ole ok, mutta sitä nyt vain tuntuu tapahtuvan aika paljon.
Höh, onko kaikilla siis näitä jupisijoita ympärillään. 
Seurannassa lähtee tyypillisesti muihin ketjuihin verrattuna kommentit helpommin “lapasesta”. Myös tunteet, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, nousevat monilla nimimerkeillä helpommin pintaan. Joskus varmasti myös allekirjoittaneella. Lisäksi on näitä ljpp:n mainitsemia trolleja.
Ymmärrän kuitenkin niitä nimimerkkejä, jotka ovat lähinnä seurannassa, sillä itse pelihän on juuri tämän homman suola ja tarkoitus. Sen vuoksihan tätä touhua ylipäänsä harrastetaan, sekä pelaajat että fanit. Kärjistäen, kaikki muu sen ympärillä oleva on pitkälti joko spekulaatiota tai toimintaa ja tavoitteita sille, että juuri se peli kulkisi ja voittoja tulisi. Siinä samalla saa kokea myös tunteiden vuoristorataa.
Lisäksi seuranta tuo aivan uudenlaisen sosiaalisen ja yhteenkuuluvuuden ulottuvuuden. Toista se oli 1990-luvulla, kun radiosta seurasi yksinään oman suosikkijoukkueen pelitilanteen kehittymistä aina joka kuudennen selostuksen kohdalla.
Vapautta siis saa olla enemmän seurannassa ja tunteet näkyä, niinkuin niissä nyt on selvästi sallittukin. Hyvä niin. Samalla kuitenkin saa olla ripaus pientä tarkkuutta ja harkintaa suhteessa sekä omaan kommentoitiin että mahdollisiin liputtamisiin, jos siihen aihetta on.