9 kk ollut jo juoksutaukoo ja paluuta yritetään mutta ei hyvältä näytä. Ei näytä eikä tunnukaan hyvältä. Vuoden takaisesta kiekon nilkalla blokkaamisesta lähtenyt kierre liikkeelle, nyt sen jälkitautina akillesjänteen kiinnityskohtaan muodostunut joku kalkkeutuma, joka on kipee ja jäykkä. Periaatteessa sattuu joka askeleella ihan kävellessäkin, mutta tuottamalla sitä kipua askeleilla, pikku pompuilla ja venytyksillä pitäisi kuulemma kalkkia siitä pois poltella. Kaikeksi iloksi tuli vielä saman jalan polveen sivusiteen vääntövammakin eikä sekään nyt tätä liikkumista ainakaan auta.
Tuolla sitä nyt yritetään hölkötellä hyvin hitaasti edes pari-kolme kilsaa kerralla ja keskittyä pitämään askelta normaalina, ettei sitten rupea kremppaamaan jostain muualta. Ja sitten aina yhen lyhyen session jälkeen pitää palautella pari-kolme päivää että pystyy taas edes kävelemään ilman kipua.
Pyörä alle? Sais nilkka liikettä ja mies kuntoa. Pyöräily toimii itellä hyvänä peruskuntoreeninä, kun muuten tulee tehtyä enemmän lyhyempiä “räjähtäviä” juttuja.
Juu pyörä on oiva harjoitus muoto jos juoksu ei sovi jostain syystä.
Itse olen pääsemässä taas pikku hiljaa maastopyöräilyn makuun. Työ kiireet haittasi harrastusta koko alkuvuoden. Perjantaina kävin 30km polkulenkillä ja tänään 16km.
Tai sitten jonkin sortin yhdistelmälenkki pyöräilyä, kävelyä ja juoksua. Omaan korvaan 2-3 km yhtäjaksoinen hölköttely tuolla taustalla kuulostaa aika hurjalta. Askelen pitäminen normaalina on varmasti haastavaa kuten mainitsitkin. Vaihtamalla välillä kävelyyn huomaat ehkä helpommin jos kipu on vääränlaista tai tuntuu jopa jossain muuallakin. Kannattaa kokeilla myös jumppapalloa erilaisissa venytyksissä ja pumppaavissa liikkeissä. Jumppapallon avulla saa kehon painon vaikutusta pienennettyä, jolloin treenin aiheuttamaa kipua on helpompi säädellä. Eli pysyt sellaisella kivun tasolla mikä tukee kuntoutusta. Ainakin itsellä toimi hyvin kun oli polven kanssa ongelmia.
Itsellä alkoi taas niin sanottu “pelaamalla kuntoon” projekti. Eli talven makoilun jälkeen prätkän selkään ja radalle. Päivä paahteisessa Motoparkissa, 6x20min ajovuoro nopeassa ryhmässä. Eilen sattui aikalailla jokapaikkaan kehoa, nyt enää lapaluut ja nivuset juilii.
En tiedä onko tuo hyvä vai huono asia, että kohta viittäkymppiä lähestyvällä nousee tuo syke tuonne 190 tienoille? Noh, tänään kävin piruuttani puntarissa niin 1,5kg oli hävinnyt johonkin että sinällään treeni vaikutti. Täytyy koittaa kiireesti Coopin Lager-palautusjuomalla saada elintaso takaisin.
Tosin hiukan tuosta taas innostui. Voisi crossinkin viritellä tulille ja lähteä tuonne hiekalle kaatuilemaan, hiki siellä tulee vielä enemmän
Mulla nousee kans aina sählytreeneissä maksimit +180, kovin lukema viime talvelta on 187. Laskennallisesti 46-vuotiaan maksimi syke on 174. Mää oon ottanut sen, niin että sydän on kunnossa, kun se pääsee vieläkin ylikierroksille. En sitten tiedä, että onko se oikeasti hyvä asia.
Ei korkea syke missään iässä ole absoluuttisen huono asia, päinvastoin. Täysin paskalla kunnolla syke ei edes nouse noin voimmakkaasti, koska treenamaaton keho ei osaa viedä sitä maksimipotentiaaliin.
En tiedä miten maksimisykkeesi on mitattu, vai onko oma arvio, mutta se tosiaan luulen olevan vieläkin korkeampi. Käytännössä siis jos treenissa/ lajissa kokeilmalla haet maksimia, tuo 100% on käytännössä jo sellainen, että sen saavuttamisen jälkeen todellisuus hämärtyy. Joten voipi olla, että sulla maksimi on jopa 5-10 isompi.
Myös tuo maksimin jälkeinen nopea lasku on hyvä asia ja kertoo enemmän kunnosta, kuin itse maksimisyke. Huonossa kunnossa meinaan syke ei meinaa intervalleissa tulla alas. Huonossa kunnossa et siis ole tuon mukaan. Ainahan voi paremmassa olla, mutta pääasiassa yleistäen ihan hyvältä näyttää käppyrä.
Yleensä täällä paljon puhutut pk- ja vk- harjoitteet antaa vähän tilaa tuolle maksimillekin, joten niistä kannattaa pitää huolta. Ei muuta ku kirjaimellisesti “kovaa ajoo”. Hauska muisto tästä, ostin opiskeluaikana joskus itelleni sinkkuboksiin uuden sängyn. Myyjä toivotti silloinkin “kovaa ajoo”. Ei liity tähän, mutta naurattaa aina kun itse/ joku sanoo noin. Kuinka väärässä hän olikaan
Käytännössä sydän on joko a) iso tai b) pieni, suhteessa muuhun kroppaan. Tämä siis yksinkertaistettuna. Sydän on vähän sellainen kropan “alokas”, joka pyrkii pääsemään aina niin vähällä kuin mahdollista suhteutettuna omaan anatomiin.
Versiossa A maksimisykkeetkin on verrattain matala. Iso sydän pumppaa yhdellä pumppauksella suuremman määrän verta lihaksille.
Versiossa B sydän joutuu enemmän hommiin pystyäkseen samaan, kuin versio A.
Kummassakaan tilanteessa se syke ei määritä hyvää tai huonoa kuntoa, vaan enemmänkin se voitaisiin päätellä joko tuosta kuinka nopeasti se laskee tahi sitten laktaateista veressä. Yksilöllisiä nämäkin, mutta sikäli hyviä asioita tiedostaa koska kumpaakin sydäntä ja maksimia voi treenata tietoisesti sekä juuri aiemmin mainitsemaa pk:ta tahi vk:ta jotka toimii ikäänkuin suoja-alueina maksimisykkeelle.
Työt haittaa harrastustoimintaa. Oulun korkeudellakin on ollut muutamia päiviä kun on saanut ulkoiluttaa maantiepyörää, täällä tuulee aina ja melko kovaa. Silloin kun ei pääse maantielle, nokka näyttää hyvin usein kohti metsäpolkuja. Varastossa viisi pyörää jotka kaikkii huutavat päästä lenkille. Työmatka ajoa tulee 20km päivittäin ympäri vuoden säässä kuin säässä. Tähän päälle kolme kertaa viikossa kuntosalia, koko kroppa aina kerralla. Ja kotona erilaista “jumppaa” joko kahvakuulilla, käsipainoilla tai kuminauhoilla. Sulkapalloa kun vaan saa jonkun kaveriksi läpsyttelemään… Ikää alkaa olla sen verran että pitää koittaa pitää ruho kunnossa
Meni ekan kerran Pyhäjärven lenkki tälle kesää niin, ettei nousut tuntuneet oikein missään. Jopa siihen malliin, että lopussa normaalin Varalan nousun sijaan menin Pyynikin huipulle ihmettelemään maisemia. Isolla hapellahan tuonne noustiin, mutta Näsijärveä ihaillessa pari hörppyä vettä ja matka jatkui.
Ainoa vaan, että viime kesänäkin kiukutellut takareisi alkoi taas ilmoittelemaan itsestään ja pelkään, että vedän tuon vielä paskaksi. Pitäisi malttaa venytellä ja hieroa sitä paremmin ja antaa nousuissa runtua vahvemmalla eli oikealla jalalla.
Kävin tälle vuodelle ensimmäisen kerran Muuratsalossa. Hakolanvuoren kävijävihkoon tuli merkintä. Nousin sinne itselleni uutta reittiä, joka lyhensi matkaa mutta oli vaativa jyrkkä nousu. (Aika vastaava kuin nousisi Stadionin torniin portaita pitkin, paitsi ettei ollut portaikkoa.)
Lenkkikausi on taas avattu omalta osalta talven jälkeen.
Ajattelin vetää ihan kevyet viikot alkuun. 3-5km lenkkejä siten, että aina minuutti kävelyä, 4 minuuttia juoksua, minuutti kävelyä, 4 minuuttia juoksua, jne.
Sykkeen koittanut pitää 150-155 tienoilla juostessa.
Eiköhän tässä taas homma vähän rutinoidu ja sitten voi hiukan rasitusta kasvattaa.
3x salireeniä viikossa + jokapäiväiset koiralenkit + hölkkäily noin kolmesti viikossa.
Sen verran ikää (40+), etten jaksa välittää sykkeistä, kunhan en matkalle kuole. Salilla ihan vaan kunnossa pysymistä, vaikka nyt taas innostuin sotilaspenkkiä tekeen ja 100kg maksimi tuli todettua itseasiassa tällä viikolla. Aika kivasti rauta nousee taas tällaiseltä hyytelökasalta ja paikat on pysyneet toistaiseksi ehjinä.
Taustalla toki jääkiekkoa, salibandyä ja thainyrkkeilyä, että silleen liikunta on kuulunut aina elämään.
Sykkeistä on näköjään puhuttu, niin “ennätys” on 202 20+ ja 30+ vuosilta, nyt pyörii lenkeillä maksimissaan jossain 170 tienoilla. Edit: vilkaisin vähän syketilastoja, niin 187 lienee suurin mitattu hetkeen ja sekin vuonna 2021.
Ilmiönä aika yleinen kuitenkin, et siis ole yksin.
Peruskunto on ehkä sellainen perusongelma tekemisessä. Tai siis se, että elimistö ei osaa hyödyntää aineenvaihdunnassa tätä osaluetta ja nostaa sykkeen suoraan vk-alueellle.
Jos tiedät, tai arviot maksimisykkeesi, optimaalinen sykealue harjoittaa pk:ta on n. 60-70% maksimisykkeestä. Jos et tiedä arvojasi, niin yllä mainittu puhumisen/ puuskuttamisen (klassinen 4:n P:n sääntö) raja on hyvä. Yllä mainittu 130:n syke siis voi olla lähellä totuutta, mutta se saattaa olla myös korkeampi/ matalampi.
Pk-harjoittelu saattaa olla tylsää, mutta tavattoman tärkeää. Esimerrkinä mm. jääkiekkoilussa ollaan ymmärretty osa-alueen tärkeys. Hyvä peruskunto mahdollistaa kyvyn harjoitella kovempaa ja palautua nopeammin. Peruskunto on käytännön tasolla jopa aineenvaihdunnan tila - mahdollistaja.
Juoksu nostaa monella sykkeet vk-alueelle helposti, siksi kävely tai pyöräily on suosittuja lajeja tähän liikuntamuotoon. Muitakin hyviä vaihtoehtoja on. Ja siis, ei ole mitään vikaa myöskään nostaa sykettä ja treenata tietoisesti tuolla vk-alueella, tuo kokemasi ilmiö vain on kovin yleinen ja kommentoin vain sitä
Liikuntaan ei kuitenkaan kannata suhtautua liian tiukkapipoisesti tästä besserwisseröinnistäni huolimatta. Mikään liikunta millään sykealueella ei mene hukkaan.
Nyt on raaka keli juosta. Älkää menkö päivällä, älkää edes illalla, koska silloi on viä +25.
Mutta menkää aikasin aamulla. Niin minä tein tänään. Rantaa pitkin kohti Lielahtea. Lämpötila oli +19 ja Nässy näytti parhauttansa. Tosin vain 7 km, mutta kyllä siinä hiki tuli.
Juokset siis uittotunnelille ja takaisin, Santalahden rantaa, vai mikä tuo mainostamasi reitti on?
Jos on oikein kuumaa, niin sitten on hyvä hakea Pyynikiltä varjoisat portaat ja alkaa tikkaamaan. Ja metsäinen peruskierroskin on avomaata parempi valinta.
Kyllä. Lähdin Näsilinnankadun ja Satakunnankadun risteyksestä Näsilinnankatua kohti Nääshallia. Siitä Mustanlahden kautta Onkiniemeen, onko se nyt Elielinranta. Siitä rantaa pitkin niin kauas kun tulee se iso silta, josta ratikat tulevat ylittämään Rantaväylän kohti tekosaarta. Siinä on pakko kääntyä, jos ei halua hortoilla työmaalle. 3,5 km on tuohon matkaa. Siitä takaisin Hämeenpuiston kautta. Tai, jos haluan 9 km vetää, niin jatkan paluumatkalla Mustalahdesta suoraan Rantatampellaan. Ohi drinkkibaarin ja sieltä Tampellan Esplanadia kohti Vapriikkia ja ohi Tallinpihalle ja siitä täysillä alas Näsilinnankatua aloituspaikkaan. Konttaan lopulta risteyksestä 50 metrin matka ja hissi vie minut kotiin.
Sain juuri kornappiini tiedon, että se on Elianderin ranta.
