@peterra tiivisti hyvin sen mitä ajattelin. Jos tiedostaa että oma habitus on kunnossa, niin siitä saa valtavan boostin itseluottamukseen monella elämän eri osa-alueella. Kääntäen, jos tiedät että näytät 100m päästä “IT-insinöörille”, niin aivan varmasti nousee myös kynnys mennä juttelemaan vastapuolelle. Ulkoinen habitus on myös se ensivaikutelma minkä vastapuolelle annat. Kertoo yllättävän paljon myös ihmisestä itsestään, kuten luonteesta ja arvomaailmasta.
Törmäsin joskus tämmöiseen artikkeliin ja on varmasti jossain määrin oikeassa. Tietenkin kaikki naiset ovat yksilöitä ja siten ei päde jokaiseen. Opas naisille markkina-arvojensa ymmärtämiseksi
Minä myös kuulun hukkapätkä-osastoon (176cm), joka vaikuttaa negatiivisesti parisuhdemarkkinoilla. Luonteeltani en ole “pelimies”, vaan lähinnä rimakammoinen. Vaikea keksiä keskustelunaihetta tuntemattoman ihmisen kanssa, varsinkin jos harrastukset ja mielenkiinnot eivät kohtaa. Olen muutenkin varmaan parempi kuuntelija, kun itseni ja tekemisteni esille tuoja.
Toisessa ketjussa kerroin, että olen ollut sinkkuna muutaman vuoden ja tyytyväinen elämäntilanteeseen. Aikuisiällä olen ollut 2 kertaa pidemmässä parisuhteessa naisen kanssa ja eron tultua on mennyt 2-3 vuotta kasatessani itseäni henkisellä puolella ruotuun. En tiedä mistä tämäkin johtuu, mutta eipähän tule ryhdyttyä mihinkään laastarisuhteeseen.
Parisuhteessa pitää aina tehdä kompromisseja ja poikamiehen rutiineja pitää vähän muokata, jotta yhteiselo tyydyttäisi kumpaakin. Näiden syiden takia pitää olla todellista halua parisuhteeseen, joten annetaan himon kasvaa. 
1 tykkäys
Kaksi ärrää… Ryhti ja Riittävän pitkät housunlahkeet 
1 tykkäys
Alle 180cm ei ole hukkapätkä. Ja nykyään kuulemma kantamani “etu isävatsa” on muotia. Kyllähän kaikki lähtee itseluottamuksesta. Jos uskot itseesi, niin kasvat heti viisi senttiä pituutta. Jos et, niin saman verran lähtee pituudesta.
Ymmärrän, että etureppu saattaa aiheuttaa ongelmaa itseluottamukselle, mutta ei pidä tarkertua tuollaisiin. Etureppua ja ulkoista habitusta voi jossain määrin korjailla, mutta luonnetta/persoonaa ei. Siinä vaiheessa, kun aidosti etsitään loppuelämän kumppania, niin ei siinä voi eikä saa ratkaista mikään muu kuin se asia, miten loppuelämänsä parhaan kaverinsa kanssa viihtyy.
Minä takerruin noihin muodollisuuksiin ja olin varma, että nyt löytyi hyvä kumppani. Löytyi kyllä, mutta ei loppuelämän ystävää. Ystävä löytyy vielä, näin uskon.
1 tykkäys
Itse olen 160 cm pitkä ja kuitenkin paljonhan meitä lyhyitäkin tyttöjä näkyy olevan. Omasta pituudesta johtuen, mun mielestä ihan kaikki muut ihmiset on pitkiä 
Olen kyllä kuullut, että “lyhyet” miehet kokevat, ettei naisille kelpaa kuin vähintään 180 cm mies, onko sillä naisille oikeasti niin iso merkitys teidän kokemuksen mukaan? Mulle miesten pituus ei ole koskaan ollut mikään huomioitava asia, toki “helppo” sanoa, kun on lyhyempi kuin varmaan 95% miehistä. Pitkiltä naisilta olen sitä kuullut, että kirotaan lyhyet naiset alimpaan helvettiin, jos on 190+ cm pitkän miehen kanssa. Kiroaako alle 180 cm miehet koskaan niitä pitkiä miehiä, joilla on lyhyt tyttöystävä…?
Mielenkiintoista… Mä kun oon tälläinen hongankolistaja (188cm) ja täällä useampi mua lyhyempi manaa ettei lyhyet miehet vetoa naisiin. Mä olen ajatellut että tälläiset pitkät ja kömpelön oloiset eivät vetoa. 
No makuasioitahan nämä kaikki ovat!
Itsellä on 100% varma tapa tietää kuka on se oikea. Jos ei kestä mun Tappara-vouhotusta, ei suhde varmastikaan ole pitkä. Siksi uskonkin että löydän sen (toisen) oikean Tappara-piireistä. 
4 tykkäystä
En mikään asiantuntija ole, mutta joskus myös erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan tai sitten vain synkkaa muuten niin hyvin, että ulkoiset tekijät on sivuseikka… Näin ainakin lähipiirissä.
Meneepä “Seiskapäivääksi”, mutta esim. Shaquille O’Nealkin (216 cm) on seurustellut hiukkasen itseään lyhyemmän Nicole Alexanderin (157 cm) kanssa… Kun “hukkapitkä” kohtaa “hukkapätkän”, niin näinkin on käynyt… (kuva, dailymail) .
Itse vähän Treppua pidempänä voin sanoa, että kuulen pituudestani jos jonkinlaista kommenttia viikottain, mutta itse siihen on jo tottunut… Pitäisi varmaan aloittaa kori- tai lentopalloharrastus kysyjien mieliksi 
3 tykkäystä
Sen olen huomannut että vuoron jälkeen kun menee suoraan kauppaan tai kahville duunari vaatteissa niin osa myyjistä hyvinkin innokkaita puhumaan kaikesta. Hyvin usein 22-35 ikäisiä naisia Normi vaatteissa hyvä kun Päivää sanotaan 
Ootko poliisi vai palomies
2 tykkäystä
No en todellakaan, en edes Gynekologi vaikka joskus oon joutunut vilkaseen 
Perusrehellisille duunareille kekkä ajaa esim. Transiitilla on kysyntää yllättävänkin paljon kunhan seuraa pilkettä silmäkulmassa ja on rohkea
Itse olin lukioaikana ja monta vuotta sen jälkeenkin todella ujo. Punastelin ja kädet tärisivät aina naisille jutellessa, mikä oli todella hirveää. Lukiossa minulla oli jopa vuosikausia silmäpeliä yhden todella viehättävän neitokaisen kanssa, mutta en vain kyennyt tekemään aloitetta. Kyseinen nainen oli itse useasti tullut lähettyvilleni tarjoten mahdollisuutta aloittaa keskustelu, mutta en vain pystynyt. Lopulta lukion viimeisenä vuotena etsin hänen numeronsa numeropalvelusta ja soitin… Vaan kuinka ollakaan Nokialla asui silloin kaksi samannimistä naista (ei edes mikään yleinen nimi) ja minä tietysti soitin niistä sille väärälle. Voitte arvata sen nolouden määrän! En edes heti tajunnut, että kyseessä on väärä henkilö… no ei siitä sen enempää. Lopulta pyysin naisen oikeaa numeroa hänen yhdeltä ystävältään ja lähetin naiselle tekstiviestikutsun lähteä kahville. Lukio oli kuitenkin jo päättymässä ja hän kieltäytyi pitkähkön harkinnan jälkeen. Tämä ujouteni on harmittanut minua vielä vuosien jälkeenkin todella paljon, sillä tunnen, että menetin elämäni naisen.
Lukion jälkeenkin minun oli hyvin vaikea löytää naista epävarmuuteni ja hiljaisuuteni vuoksi. Supliikeilla ystävilläni tuntui onnistuvan aina, kun mentiin baariin. Masennuin ja join. Todettakoon, että olen itsekin vain noin 170cm pitkä, millä varmaan osaltaan oli vaikutusta itseluottamukseni suhteen. Edukseni voisi kuitenkin sanoa, että olen hyvännäköinen. Naiset usein kehuvat minua söpöksi ja sainkin toisinaan aloitteita myös naisten taholta. Minulla oli kuitenkin niin hirveä epävarmuus, että se karkotti jopa minua iskemään tulleet naiset. Sain muutaman kerran naisilta vihaisia tekstiviestejäkin, kun en ollut kutsunut heitä luokseni yökylään. Näitäkin tapauksia olen pohtinut vuosia jälkikäteen.
Lopulta neljä vuotta lukion jälkeen minulla natsasi. Näin naisen yökerhon baaritiskillä ja menin juttelemaan… Siitä alkoi pitkä parisuhde. Nyt lähestyessäni kolmeakymmentä, olen onnistunut rakentamaan itseluottamukseni kuntoon ja osaan myös arvostaa itseäni. Aloin käydä salilla (olin kerännyt minäkin jonkinmoisen eturepun vaihto-opintojeni aikana) ja muutenkin tekemään kaikkeni, että tavallaan “maksimoisin” mahdollisuuteni onnistua. Olen keskittynyt niihin asioihin, joihin minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Olen siis hyväksynyt sen, että olen näin lyhyt ja se voi olla este joillekin naisille. Tosin joskus itseäni merkittävästi pidemmät naiset ovat tulleet tekemään tuttavuutta, joten kaikille pituus ei onneksi merkitse kaikkea. Koen, että urheilulla on ollut suuri vaikutus siihen, että itsetuntoni on noussut. Lisäksi olen lukenut paljon self-helpiksi tituleerattavaa kirjallisuutta sekä käynyt erilaisilla kursseilla ja saanut sitä kautta paljon mielenrauhaa. Iän karttumisella on silläkin ollut merkitystä. Jos aiemmin olin epätoivoinen ja minulle olisi käynyt lähes kuka tahansa, on tilanne nyt muuttunut. Kun olen oppinut tuntemaan itseni paremmin, olen myös oppinut tietämään, mitä naiselta haluan. Ja paradoksaalisestihan se menee niin, että kun et ole itse niin sanotusti “helppo”, alkaa naistenkin kiinnostus herätä aivan toisella tapaa. Epätoivo kun on varsin tehokas karkote.
7 tykkäystä
Mieleeni tuli myös se tässä, että itsensä mollaaminen ja vähätteleminen on varmasti suurin turn-off kenelle tahansa. Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, ne hyvät puolet pitää vain löytää ja keskittyä niihin. Ei tarvitse röyhistellä tai olla ylimielinen, mutta kun tiedostat, että sinussa on hyvää, se luo uskoa itseen ja tuo itseluottamusta. Kaikki on arvokkaita ja ansaitsevat hyviä asioita, vaikka monille voi olla vaikea sitä tajuta. Suomen kulttuuri tehokkaasti yrittää tappaa kaiken positiivisen ajattelun itsestään, mutta jos aktiivisesti yrittää muuttaa omaa ajattelutapaa positiivisempaan suuntaan ja keskittyy niihin omiin hyviin ominaisuuksiin, niin se on hyvä alku. Pitää vain oppia tunnistamaan ne negatiiviset ajatukset ja oppia myös päästämään niistä irti
12 tykkäystä
Se on juuri näin. Suomessa ei saisi koskaan kehua itseään tai muuten on heti ylimielinen. Oikeanlaista nöyryyttä toki pitää olla, mutta nöyryys ja nöyristely ovat kaksi aivan eri asiaa. Jokaisella kuitenkin on ne omat hyvät ja huonot puolensa ja minusta on vain tervettä itseluottamusta jos uskaltaa sanoa, että olen hyvä siinä ja siinä asiassa. Keskittyä nimenomaan niihin hyviin puoliin. Toki ne huonotkin puolet on tärkeä tunnistaa, mutta ei kuitenkaan pidä jäädä vellomaan mihinkään itsesääliin. On tärkeää oivaltaa, että on asioita joihin voi vaikuttaa suoraan, asioita joihin voi vaikuttaa epäsuorasti ja sitten asioita joihin ei voi lainkaan vaikuttaa. Jälkimmäisten miettimiseen on turha uhrata aikaa. Kaksi ensin mainittua ovat kuitenkin parisuhteen etsimisessä käytettävissä. Suoraa vaikuttamista voisi olla esimerkiksi se, että menee rohkeasti juttusille ja kertoo, mitä haluaa. Esimerkiksi että “olen kiinnostunut sinusta”. Epäsuorasti voi vaikuttaa esimerkiksi siten, että hankkii harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Kiinnostava ihminen on kiinnostunut asioista. Lisäksi tietysti suihkussa käyminen, siistit vaatteet jne. ovat ihan perusasioita. Markkinapaikalle hakeutuminen on äärimmäisen tärkeää. Jos ei koskaan käy missään, ei voi koskaan tavata ketään. Tässä asiassa yhteiskunta on sikäli miehille raaka, että miehiltä odotetaan edelleen aloitteen tekemistä. Aloitteen tekijä nimittäin aina ottaa torjutuksi tulemisen riskin ja kantaa sen seuraukset. Kun saa useita pakkeja täytyy olla vahva itsetunto, ettei lannistu ja lakkaa yrittämästä. Tässä suhteessa pitää tietysti olla jossain määrin realisti sen suhteen, mihin itsellä todellisuudessa on mahdollisuudet.
3 tykkäystä
Mikäli ihmisen pariutuminen ja lisääntyminen kiinnostaa laajemmassa tieteellisessä mittakaavassa, suosittelen katsomaan mm.
Markus J. Rantala: Evoluutiopsykologian perusteita (Pariutuminen alkaa noin 10min kohdalla)
Virpi Lummaa ja Anna Rotkirch: Parinvalinta ja lisääntyminen, Tieteen päivät (ääni häviää hetkeksi 6 min kohdalla)
Tämä taitaa olla asian ytimessä.
Oma juuri mihinkään perustumaton mutu-tuntumani on, että parisuhdemarkkinoilla:
Laskussa:
- Raha
- Status
- Ulkonäkö
Nousussa:
- Luonnollisuus
- Luottamus itseen sellaisena kuin on
- Persoonallisuus
Ja ihan elämänkokemuksen perusteella näyttää myös siltä, että yläasteen suosituimmat tyypit eivät keskimäärin todellakaan korjaa minkään sortin pottia elämän myöhemmissä vaiheissa, ei parisuhderintamalla tai muutenkaan.
1 tykkäys
Tämä pitää varmasti ainakin osittain paikkansa, sillä raha ja ura eivät merkitse monille enää juurikaan vaan keskiöön ovat nousseet sellaiset arvot kuin onnellisuus ja vapaus. Taloudellinen asema ja status ovat kuitenkin perinteisesti olleet valttikortteja varsinkin miehille ja niiden merkityksestä puhutaan varsinkin tuon jälkimmäisen linkin luennoissa. Esimerkiksi julkisuus on edelleen sellainen asia, joka vetää tiettyjä naisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Naisen varakkuus ja korkea status ei samalla tavalla vetoa miehiin, vaan osa miehistä voi nähdä sen pikemminkin uhkana omalle sukupuoliroolilleen eli miehisyydelleen. Tutkimuksissakin on huomattu, että esimerkiksi työpaikkasuhteissa naiset pariutuvat huomattavasti miehiä useammin ylöspäin eli aloittavat suhteen esimiehen tai muun korkeamman statuksen miehen kanssa. Osittain tämä voi selittyä sillä, että miehiä on esimiesasemassa enemmän, mutta ei täysin kuitenkaan. Tässä kohtaa mieleeni tulee täysin random esimerkki. Katsoin nimittäin hiljattain teeveestä Alanyan sankarit -nimistä laatuohjelmaa ja siinä se pääroolissa oleva silikonitissiblondi totesi, että hänen puolisokseen voisi kelvata ehkä joku NHL-pelaaja, mutta sen lisäksi miehen pitäisi olla mielellään myös toimitusjohtaja. Vähissä ovat vaihtoehdot Likimainkaan kaikki naiset eivät tietysti ole tällaisia pyrkyreitä, mutta esimerkiksi lätkäpiireissä nämä tietyt naiset ovat aika vitsi.
Vaikuttaakin vahvasti siltä, että miehen ulkonäkö ei ole naisille likimainkaan yhtä merkityksellinen kriteeri kumppanin valinnassa kuin monet muut tekijät. Ulkonäöltään huippukauniit naiset nimittäin pariutuvat hyvin usein korkean statuksen omaavan miehen kanssa, jonka ulkonäkö voi olla melkein mitä tahansa. Todella komea mies ei välttämättä saa todella kaunista naista itselleen, jos hänellä ei ole jotain muuta avua ulkonäön lisäksi, kuten supliikkia esiintymistä, rahaa ja statusta jne.
Yksinkertainen neuvo ja toinen: “sopikaa usemmin, kun riitelette” ja “älkää antako auringon laskea vihanne päälle”.
Sovintoseksista puhumattakaan!
Näillä mennään melko pitkälle! -enää ei tartte parantaa!
1 tykkäys
26 tykkäystä
Kehottaisin kumppanin haussa (lyhyt- tai pitkäaikainen) unohtamaan liian kriittisyyden. Ihmiset ovat erilaisia ja toiseen tutustuessa oppii myös paljon itsestään. Lisäksi kannattaa tarttua tilaisuuksiin ja uskoa siihen että onnikin voi osua joskus omalle kohdalle.
Muistan aikanaan kun olin 18-v nuorimies ja viina ei vielä maistunut. Kävin Juhannusaattona ennen kauppojen sulkeutumista Tampereella keskustassa kaupassa, ja erittäin kaunis kaupan myyjä alkoi yllättäen kysellä minulta illan suunnitelmista. En uskonut onneeni ja livahdin lyhyiden vastauksien jälkeen kaupasta ulos. Vanhempana ja viisaampana tajusin, että todennäköisesti tytön kaverit olivat jo lähteneet Juhannuksen viettoon, ja hän oli oikeasti kiinnostunut seurastani.
Toinen tapaus noin 25:na kun olin jo päässyt hieman pitemmälle. Tutustuin ravintolassa mukavaan naiseen ja yhteisen yön perusteella hän oli hyvin kiinnostunut fyysisestä kanssakäymisestä. Minä tyhmyyksissäni en halunnut jatkaa, koska nainen ei mukamas ollut sopiva tyttöystävä. Ei hänkään minusta poikaystävää halunnut. Oivallus tuli taas vasta jälkikäteen.
Jos miettii alkoholin käyttöä potentiaalisissa tutustumistilanteissa, niin kannattaa olla rehellinen itselleen siinä, kuinka alkoholi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Oman kokemukseni perusteella voi olla aika laillakin humalassa, mutta agressiivisuus, sekoilu ja muistin menetys eivät ole varmaankaan positiivisia juttuja.
Vaimoni tapasin 20-v. sitten baarissa. Olin humalassa ja tuleva vaimoni vielä enemmän ja hän alkoi lievästi hölmöilemään matkalla luokseni. Yritin heivata hänet taksiin, mutta asuntoni lähellä tolpalla ei sattunut olemaan taksia. Nukuimme yön yli, ja homma eteni seuraavina viikkoina pienin askelin (negatiivisia ja positiivisia juttuja). Kipinä kuitenkin syttyi, ja yhdessä on siitä asti oltu. Pitemmässä parisuhteessa tärkeintä on, että antaa toisen olla oma itsensä. Joskus tulee paskaa niskaan, mutta silti kannattaa jatkaa. Helposti ei kannata luovuttaa, varsinkin jos on jo lapsia.
5 tykkäystä
On mukava lukea myös näitä tarinoita, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Itse asiassa miehet varsin harvoin puhuvat epäonnistumisista naissuhteissa, sillä sitä pidetään muka jonkinlaisena heikkouden merkkinä.
Äitini antoi aikoinaan tasan yhden parisuhdeneuvon ja se oli seuraava: “Älä koskaan yritä muuttaa toista ihmistä mieleiseksesi.” Voi mikin viikset, miten vaikeaksi kyseinen neuvo onkaan osoittautunut ja kantapään kautta on joutunut oppimaan monen monta kertaa, että oikeassahan äiti oli.
2 tykkäystä